Arvioitu lukuaika 5 min

Miltä näyttää kestävä onni?

Valokuvaaja Susanna Pesonen seurasi kolmea perhettä, jotka ryhtyivät pienentämään omaa hiilijalanjälkeään. Kuvasarjaan tallennettiin heidän arkisia onnen hetkiään.

Lähiluonnon merkitys on korostunut monelle korona-aikana. Näin kokivat myös Lahdessa asuvat Liisa ja Juha. Kuva: Susanna Pesonen

Kirjoittajat

Emma Hietaniemi

Asiantuntija, Kestävä arki, Sitra

Salla Nurminen

Asiantuntija, Kestävä arki, Sitra

Julkaistu

Juha ja Liisa saavat iloa ja ravintoa lähiluonnosta

Liisa ja Juha ovat Lahden keskustassa asuva pariskunta, jotka viettävät vapaa-aikaansa luonnossa liikkuen. Kotoa pääsee helposti pyörällä kaupungin omistamalle kasvimaalle, jossa Liisa on kasvattanut omalla palstallaan kauden kasviksia ja yrttejä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Omasta sadosta riittää pitkälle.

Kaksi pyöräilijää lähdössä sisäpihalta.

Liisa ja Juha hurauttavat kasvimaalle kätevimmin omin lihasvoimin polkupyörällä. Kuva: Susanna Pesonen

Kasvimaan lisäksi lähiluonnossa liikkuminen ja sen terveysvaikutukset ovat Liisalle ja Juhalle tärkeää.

”Lähiluonto on tutkimustenkin mukaan tosi tärkeää sekä mielelle että fyysisesti. Tässä korona-aikana korostui lisää, että kuinka kiva, että Radiomäki on tuossa lähellä. Ylipäätään suomalaisilla on se lähiluonto aika lähellä, vähintäänkin joku puisto”, Liisa kuvailee.

Henkilö pitää kädessä lasipurkkia, jonka sisällä on kuivattuja yrttejä.

Villiyrttejä voi nauttia talvellakin, kun niitä säilöö kuivattuna. Kuva: Susanna Pesonen

Joulukuussa 2020 Sitran julkaisema Elämäntavat pandemian jälkeen -selvitys summaa samaa. Selvityksessä kartoitettiin suomalaisten arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen muuttumista korona-pandemian ravisuttaman vuoden aikana. Selvityksen mukaan noin 43 prosenttia kaupunkilaisista tutustui kotinsa lähiympäristöönsä enemmän ja 14 prosenttia aikoo tutustua jatkossa lisää.

Mies treenaa ulkosalilla.

Lähiluonto on Liisalle ja Juhalle tärkeä vapaa-ajanviettopaikka. Kuva: Susanna Pesonen

”En mä ole ikinä viettänyt aikaa ostoskeskuksissa. En mä tiedä, mitä mä tekisin siellä”, kommentoi Juha.

Liisan ja Juhan onnellisuus koostuu pienistä, usein ilmaisista asioista ja hetkistä. Näissä hetkissä luonto on usein läsnä. Kasvimaalla puuhaamisesta ja sen sadon korjaamisesta, mutta myös yllättävistä kanttarelli- ja marjalöydöistä.

Liisa ja Juha kokevat, ettei onni ole kiinni materiaalisesta runsaudesta vaan ennemminkin koetuista asioista. Koska materiaali tarjoaa vain hetkellistä onnea, ei sen perässä kannata juosta. Luonnon lisäksi pariskunta saa kokemusenergiaa muun muassa kulttuuririennoista.

Mirvan ja Liljan arki on täynnä pieniä kestäviä tekoja, joista syntyy iso vaikutus

Mirva asuu tyttärensä Liljan kanssa Lahdessa. Duon vapaa-aika kuluu kasvisruokaa kokkaillen ja lähiluontoa sekä kirpputoreja pyörällä kierrellen. Kestävät elämäntavat ovat vakiintuneet Mirvan arkeen pikkuhiljaa, teko kerrallaan.

Nainen katselee vaatteita kirpputorilla.

Kirpputoreilla shoppailu ei saa aikaan ostoskrapulaa, ja matkaan on tarttunut aarteita niin äidille kuin tyttärellekin. Kuva: Susanna Pesonen

Mirva kokee olevansa varsin keskitien kulkija, joka yrittää löytää omaan arkeen sopivia ratkaisuja, joiden on helppo jäädä tavaksi. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi jo yläasteella ja on aina suosinut kirpputoreja. Vasta tyttären syntymä vahvisti kuitenkin ajatusta, että tästä planeetasta täytyy jäädä jotain tuleville sukupolvillekin. Esimerkiksi uusien vaatteiden ja tavaran shoppailuhimo on talttunut vuosien mittaan, mutta kirpputoreilta tarttuu toisinaan mukaan uusia suosikkeja.

”Tää korona oli yksi esimerkki, että ei ihmiset muuta niiden tapoja, ellei tuu joku, joka käskee”, Mirva pohtii.

Suomalaiset ovat kirpputorien ja käytetyn tavaran suurkuluttajia. Pandemian aikana lähes 35 prosenttia suomalaisista siivosi turhia tavaroitaan pois osin kierrättämällä. Esimerkiksi suosittu käytetyn tavaran markkinapaikka Tori.fi kasvatti kävijämääräänsä ennätysmäisesti vuoden 2020 aikana. Myös kiinnostus muita jakamistalouden muotoja ja paikkoja kohtaan, kuten sosiaalisen median kierrätysryhmiä ja lähipalveluita, on ollut nousussa viime vuosina.

Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaiseman selvityksen mukaan kasvuun on vaikuttanut erityisesti keskiluokan pyrkimys kohti ekologisempaan elämäntapaa.

Lapsi pitää käsissään pientä koivuntaimea.

Mirvan tytär Liljakin on tutustunut kestäviin elämäntapoihin koulussa. Kuva: Susanna Pesonen

Nyt kestävät elämäntavat tarkoittavatkin Mirvalle ennen kaikkea sitä, että voi olla jotenkin sinut omien valintojen kanssa, ja että ne sopivat omaan arvomaailmaan.

”Mä haluaisin olla omalla toiminnallani vaikuttamassa siihen, että jää jotakin myös jälkipolville tästä meidän maapallosta”, Mirva jatkaa.

Nainen hymyilee sisällä talossa.

Mirvan lempipaikka on koti. Lahteen muutettaessa luonnonläheisyys oli tärkeä kriteeri kodin valinnalle. Kuva: Susanna Pesonen

Kodin valinnassa luonnonläheisyys oli Mirvalle tärkeää.

”Ei mulla ollut mitään muuta paikkaa muuttaa, kun tähän järven rannalle. Mä käyn aina kävelyllä tossa järvellä ja kattelen vesilintujen poikueita.”

Toinen nykyisen kodin huippuominaisuus on sen joukkoliikenneyhteydet. Tyttären kanssa on myös mukava pyöräillä. Työmatkoja ja kotimaan lomia kauempana oleviin luontokohteisiin tehdään välillä myös autolla.

Pyöräilyn, yhteiskäyttöautojen ja julkisen liikenteen käyttö kaupungissa on pelkkää säästöä – sekä luonnon että lompakon. Vuosittainen säästö voi olla 3000–4000 euroa ja hiilijalanjälki pienentyä lähes viidesosalla. Miljoonan suomalaisen toimiessa samoin, säästyisi 176 000 suomalaisen hiilijalanjälki.

Entä mistä Mirvan onnellisuus koostuu? Perusluottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta, jotka linkittyvät toimiviin ihmissuhteisiin, sopivaan toimeentuloon ja terveyteen.

”Eilen viimeks oli semmonen fiilis, että kun sänkyä petasin että onpa hyvä fiilis, että voin tässä omassa kodissa pedata tätä sänkyä ja on puhtaat lakanat tossa noin”, Mirva hymyilee.

Hannan uusi elämäntyyli ei ollut vain luopumista vaan tilalle tuli jotain vielä parempaa

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Hanna asuu suuren osan vuodesta Naantalin saaristossa, Livonsaaren yhteisökylässä. Päivät Hanna työskentelee saaren siemenkasvattamolla, mutta illat kuluvat omalla puutarhapalstalla.

Nuori nainen kasvihuoneessa.

Hanna viettää sekä työ- että vapaa-aikaansa Naantalin saariston viljelysten parissa ja luonnossa. Kuva: Susanna Pesonen

Ei ole yllätys, että siemenkasvattamolla työskentelevä Hanna kiinnittää paljon huomiota ruokaan. Hannalle on tärkeää, että ruoka on luomua ja sitä pystyy tuottamaan myös itse. Myös satokauden mukaisesti syöminen kiehtoo Hannaa.

Lautasemme sisällöllä on suuri vaikutus henkilökohtaiseen hiilijalanjälkeemme, ja liha- ja maitotuotteet muodostavat yhdessä kaksi kolmasosaa keskivertosuomalaisen kuluttamien elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä. Siksi kasvisruokavalioon siirtyminen on iso ilmastoteko.

Kulutuskeskeinen elämäntapa ei määrittele Hannan arkea, vaan materiaalikeskeisyydestä irti päästäminen on ollut tietoinen päätös.

“Rahataloudesta poispäin suuntautuminen, ei siitä luopuminen vaan sen merkityksen pienentäminen mun elämässä, on musta myös aika kestävä näkökulma”, Hanna kertoo.

Nuori nainen kasvihuoneessa.

Kaupunkielämään tottunut Hanna nauttii, että arki Livonsaaressa kuluu enimmäkseen ulkona. Kuva: Susanna Pesonen

Livonsaareen Hanna muutti vietettyään joitakin vuosia kaupunkielämää Helsingissä. Tällainen elämänmuutos tuntui isolta askeleelta, vaikka hän olikin varttunut luonnon keskellä Kirkkonummella. Hanna luopui lähipalveluista ja sen hetkisistä harrastuksistaan, mutta onneksi mukaan lähti myös osa ystävistä. Muutos oli helpompi tehdä yhdessä. Unelma yhteisöllisestä omavaraisuudesta tuntuu päivä päivältä todellisemmalta.

Saaristoelämään asetuttuaan Hanna kuitenkin pian huomasi, että uusi elämäntyyli ei ollut vain luopumista, vaan tilalle tuli jotain uutta ja merkityksellisempää. Varsinainen kuluttaminen väheni roimasti, kun ympäristö ei enää samalla tavalla kannustanut arkipäivän kulutukseen ja heräteostoksiin.

“Sen sijaan et keskittyy siihen mistä luopuu, niin kun ajattelee, että mitä haluaa elämäänsä ja lisää niitä asioita niin tietyt asiat silloin myös vähenee elämästä. Et ei elämään voi koko ajan vaan lisätä ja lisätä ilman, et jotain jää pois.”

Arjen yhteisöllisyys on lisännyt merkityksellisyyden tunnetta ja onnellisuutta. Yhteisö tuo Hannalle myös turvaa ja jatkuvuuden tunnetta.

Sillä, mitä valitset – miten asut, syöt ja liikut – on välitön vaikutus ympäristöön. Oletko kiinnostunut kestävistä elämäntavoista? Tutustu 100 fiksuun arjen tekoon, joista voit valita itsellesi sopivimmat.

Aihe

Kestävä arki

Sillä, miten asumme, liikumme, syömme ja mitä ostamme, on valtavia ympäristövaikutuksia. Tehdään kestävästä arjesta entistä helpompaa ja houkuttelevampaa.

Kirjoittajat

Emma Hietaniemi

Asiantuntija, Kestävä arki, Sitra

Salla Nurminen

Asiantuntija, Kestävä arki, Sitra

Julkaistu

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?