Nämä neljä asiaa leimaavat suomalaista turvallisuuskeskustelua – hyvässä ja pahassa

Alkukesästä 2025 eletään turvallisuuspolitiikan ja -keskustelun kuumaa kautta niin Suomessa kuin maailmalla. Eduskunnan puolustusvaltiokunta antoi lausuntonsa Suomen turvallisuuspoliittisesta selonteosta kesäkuun alussa. Nato puolestaan ilmoitti vastikään uudesta tavoitteesta puolustusmenojen nostamisesta. Kesäkuussa on perinteiset Kultaranta-keskustelut tasavallan presidentin johdolla, Naton huippukokous Alankomaissa ja EU:n huippukokous Brysselissä. Maailma odottaa toiveikkaana ja pelokkaana ratkaisuja niin Ukrainan sotaan, Gazan kriisiin kuin suurvaltojen kiristyneisiin geopoliittisiin ja -taloudellisiin suhteisiin.

Sitran teettämässä uudessa media-analyysissa turvallisuusympäristön murroksen keskellä paikkaansa etsivä Suomi näyttää uimarilta, jonka äkkisyvä ranta yllättää. Samaan aikaan taivaalle on alkanut kerääntyä tummia pilviä. Uimataito joutuu testiin ja pitää päättää, mistä suunnasta löytyisi jälleen tukevaa maata jalkojen alle.

Media-analyysi tarkasteli suomalaista turvallisuuskeskustelua monella tapaa historiallisella ajanjaksolla eli vuoden 2024 ja tammi–maaliskuun 2025 aikana. Tarkastelussa olivat erityisesti mielipiteelliset juttutyypit kuten pääkirjoitukset ja kolumnit suurimmista suomalaisista mediajulkaisuista, koska ne kertovat uutisjuttuja paremmin, miten maailmaa ja yksittäisiä tapahtumia pyrittiin tulkitsemaan ja kontekstoimaan.

Analysoidusta aineistosta vuodelta 2024 ja alkuvuodelta 2025 erottui muusta turvallisuuskeskustelusta näkyvämpinä neljä sisällöllistä teemaa: sopimuspohjainen järjestelmä murroksessa, Suomen ensimmäiset vuodet Natossa, Yhdysvallat ja EU Trumpin kaudella – talous ja turvallisuus kietoutuvat yhteen sekä Ukrainan kohtalo. Näitä teemoja on avattu syvällisemmin Meediuksen tekemässä turvallisuuskeskustelun teema-analyysissa.

Nostamme tässä artikkelissa neljä havaintoa siitä, miltä suomalainen turvallisuuskeskustelu näyttää tulevaisuuslinssien läpi katsottuna. Pohdimme etenkin, miten turvallisuutta ja turvallisuusympäristön murrosta media-analyysin aineistossa käsiteltiin.

1. Turvallisuusympäristön murros määritti muuttuvaa ja entistä aktiivisempaan rooliin pyrkivää Suomea.
2. Kysymys itärajasta muuttui ajan myötä monisyisestä valinnasta kyseenalaistamattomaksi turvallisuuskysymykseksi.
3. Yksituumainen turvallisuuspuhe peittosi moniäänisyyden.
4. Turvallisuuden tulevaisuuksista ei juuri puhuta – ja moni muukin megatrenditason turvallisuuskysymys jäi näkymättömiin.

Toivomme, että niin journalistit, tutkijat, päättäjät ja kuka tahansa uutta turvallisuustodellisuutta ja -tulevaisuuksia sanoittava voi käyttää analyysia viitekehyksenä, jonka kautta voi kriittisesti arvioida lähiviikkojen ja -kuukausien turvallisuuspuheita – niin omiaan kuin muiden.

1. Turvallisuusympäristön murros määritti muuttuvaa ja entistä aktiivisempaan rooliin pyrkivää Suomea

Vuoden 2024 ja alkuvuoden 2025 aikana elettiin paitsi turvallisuusympäristön murroksen myös monella tapaa muuttuvan Suomen aikaa. Suomi on Nato-jäsenyytensä myötä ja tuoreen ”Nato-presidentin” johdolla haalinut ja saanut vastuuta. Suomi näyttäytyy media-analyysin aineiston perusteella sotilaallisesti kykenevänä sekä Naton sisäisessä politiikassa aktiivisena jäsenmaana, joka tuottaa turvallisuutta sen kuluttamisen sijaan. Yhteydet turvallisuuspoliittiseen selontekoon olivat selkeitä.

Tarkastelujakson alussa uuden presidentin lanseeraama ”arvopohjainen realismi” on todennäköisesti tullut jäädäkseen poliittisen historian oppikirjoihin. Siitä tehtyjen tulkintojen monimuotoisuus analysoidussa aineistossa kertoo sen todellisen merkityksen Suomen ulkopolitiikkaa muuttavana tekijänä olevan kuitenkin pieni. Arvoja on aina puolustettu, kunnes pakko- tai hyötytilanteella perustellen on nojattu realismiin. Linjan merkitys kuitenkin korostuu myös analysoidussa aineistossa, jossa korostetaan maailman siirtyneen monenkeskisyydestä uusien jakolinjojen maailmaan.

Ennakointikatsauksessamme arvioimme turvallisuusympäristön murrokseen liittyviä läpileikkaavia jännitteitä. Niistä yhdeksi arvioitiin jännite uudistavan varautumisen säilyttävän varautumisen välillä. Arviomme mukaan varautuminen on usein luonteeltaan säilyttävää, sillä siinä yleensä pyritään estämään muutos huonompaan tai palauttamaan tilanne ennalleen. 

Media-analyysin aineisto piirtää kuitenkin kuvan – ainakin perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta – nopeasti muuttuvasta Suomesta, olipa kyse sitten uuden tasavallan presidentin eroista edeltäjäänsä tai tuoreesta Nato-jäsenyydestä tai aktiivisuudesta uusien kumppanuuksien rakentamisessa. Aineistossa arvaamattomasti muuttuva turvallisuusympäristö pakotti Suomen uudistumaan kovan turvallisuuden ja totunnaisten turvallisuuspoliittisten ratkaisujen osalta. Puolustuskykyyn on osoitettu lisärahaa ja Suomi liittyi Natoon.

2. Kysymys itärajasta muuttui ajan myötä monisyisestä valinnasta kyseenalaistamattomaksi turvallisuuskysymykseksi

Vaikka keskustelu itärajan sulkemisesta alkoi laajamittaisena ja moniäänisenä, kesään 2024 mennessä turvallisuusnäkökulma oli muuttunut muita näkökulmia painavammaksi. Tämä näkyi myös aineistossa esiintyvien pääkirjoitusten sävyssä, jotka muuttuivat kuukausien myötä yksimielisyyttä tukevammaksi. Moni julkaisu antaa ymmärtää erimielisten suhtautumisten uhkaavan kansallista turvallisuutta ja vastuullisen suhtautumistavan olevan valtion rajapyrkimyksien mukaileminen. Suhtautumista tuki todennäköisesti Suomen perinteinen konsensushakuisen politiikan tekemisen kulttuuri sekä se, että lain hyväksyminen edellytti 5/6 enemmistön saamisen eduskunnassa.

Aineiston loppua kohden (kevättalvi 2025) rajalaki esiintyy huomattavasti vähemmän ja entistä vaihtoehdottomampana ratkaisuna: ”On selvää, että tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa itäraja on syytä pitää kiinni – varmuuden vuoksi” [IS, 2.1.25]. Potentiaaliset itärajan ylittävät ihmiset muodostivat julkisessa keskustelussa suojelupoliisin lausunnon perusteella uhan, jota ei sen kummemmin perusteltu missään keskustelun vaiheessa. Suomalaisessa keskustelussa Putinin välineellistämien ihmisten muodostamaan uhkaan vastattiin niin ikään välineellistämällä itärajan ylittävät ihmiset ja valmistelemalla keinoja kieltää heiltä kansainvälisesti sovitut ihmisoikeudet.

3. Yksituumainen turvallisuuspuhe peittosi moniäänisyyden

Aineiston perusteella turvallisuusaiheiden käsittely suomalaisessa julkisuudessa saa ylipäätään helposti vaihtoehdottomuutta korostavia piirteitä, jotka näyttäytyvät muun muassa erimielisten hiljentämispyrkimyksinä ja leimaamisena. Tämä vähentää keskustelussa esiintyvien äänien moninaisuutta. Tämä on erityisen nähtävissä laajaa konsensusta edellyttävissä aiheissa kuten rajalakia koskevassa keskustelussa. Keskustelu Suomessa on yleisesti ottaenkin varsin yksimielistä, kun puheena ovat ulkoa tulevat uhkat, oli kyseessä sitten Putin ja Venäjä, kansainvälisen järjestelmän murros, EU:n hajanaisuus tai Trumpin tempoileva kauppa- ja turvallisuuspolitiikka.

Analysoitujen aineistojen perusteella turvallisuusyhteiskunnan voidaan sanovan jo osittain syntyneen Suomeen. Kynnys kansallisella turvallisudella perustelemiselle vaikuttaa pienentyneen huomattavasti ja turvallisuuspoliittisten kysymysten kyseenalaistaminen tai kritisoiminen voidaan tulkita turvallisuutta nakertavaksi ja täten vaaralliseksi.

Yhteiskunnallisen turvallisuuden näkökulmasta keskustelun moninäkökulmaisuus ja -äänisyys olisi kuitenkin itsessään yhteiskunnan resilienssiä resilienssiä ja tehtyjen päätösten oikeutusta vahvistava tekijä.

4. Turvallisuuden tulevaisuuksista ei juuri puhuta –  ja moni muukin megatrenditason turvallisuuskysymys jäi näkymättömiin

Aineistosta analysoitujen teemojen perusteella aikaväli, jonka perspektiivistä asioita tarkastellaan vaikuttaa lyhentyneen ja laajimmillaankin rajautuvan mm. Yhdysvaltojen vaalisykliä heijastelevaksi. Trumpin toisen virkakauden alkaminen näyttää lisänneen epävarmuutta ja  ennakoimattomuutta. Vaikka Trumpin linja on noudattanut jo kampanjoinnin aikana esiinnousseita teemoja, niiden realisoitumiseen toteutuneessa mittakaavassa ei kuitenkaan haluttu uskoa.

Trumpin kaudella on jo nähty, että mikään sopimuksellinen ei välttämättä pidä kansainvälisissä ja monenkeskeisisssä suhteissa. Esimerkiksi Trumpin lietsomaa globaalia kauppasotaa pidettiin vielä alkuvuodesta epätodennäköisenä ja sillä uhkailua vain Trumpin neuvottelutaktiikkana. Jos Trumpin tavoitteena on ollut aiheuttaa hämmennystä ja niin heikentää ”vastustajia”, toistaiseksi taktiikka näyttää purreen. Näyttää siltä, että sekä Trumpin liittolaisilta ja vastustajilta että asioita seuraavilta asiantuntijoilta on kadonnut punainen lanka siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Punnittuja valintoja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vaikea tehdä, kun toimintaympäristö on muuttunut ennakoimattomaksi  ja vanhoihin vakiintuneisiin käytänteisiin, kuten yhteisymmärrykseen pyrkimiseen, esimerkiksi diplomatiassa ja kauppapolitiikassa ei ole enää luottamista.

Kaiken kaikkiaan analysoidussa aineistossa turvallisuusympäristön murrosta katsotaan epätavallisista ajoista huolimatta varsin perinteisten, ”kovan turvallisuuden” linssien läpi. Tämä on tapahtumien vyöryn ja poikkeuksellisuuden vuoksi ymmärrettävää, mutta samalla taustalla vaikuttavien merkittävien kehityskulkujen ja kriisien, kuten väestörakenteen muutoksen, yhteiskunnallisen koheesion uhkien, kriittisten teknologioiden kehittämisen, ilmastokriisin ja luontokadon yhteydet turvallisuuteemme uhkaavat kadota näkymättömiin, pidemmän aikavälin tulevaisuusnäkymistä puhumattakaan.

Kohti moniäänisempää turvallisuuskeskustelua

Turvallisuus ja turvallisuusympäristön murros määrittävät siis tällä hetkellä niin julkista keskustelua kuin päätöksentekoa voimakkaammin kuin kertaakaan sotien jälkeen.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka eivät ole vain politiikkalohko muiden joukossa, vaan vaikuttavat ja voivat määrittävät lähivuosina myös mm. talous-, ympäristö-, innovaatio- ja sosiaalipoliittisia päätöksiä suoraan tai epäsuoraan sen kautta, miten voimavaroja jaetaan. Siksi sillä, miten turvallisuudesta julkisuudessa puhutaan, on väliä.

Turvallisuusympäristön murros edellyttää Suomelta, suomalaiselta yhteiskunnalta ja koko Euroopalta muun varautumisen ohella nykyistä parempaa ennakointikykyä sekä nykyistä moniäänisempää ja moninäkökulmaisempaa turvallisuus- ja tulevaisuuskeskustelua.