sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Ensimmäisen ilmastolain mukaisen vuosikertomuksen mukaan Suomi näyttäisi ilahduttavasti saavuttavan vuosien 2020 ja 2030 päästötavoitteet. Tarkempi luenta paljastaa rohkaisevien uutisten takaa kuitenkin tukun isoja haasteita ja huolia.
Toisin kuin voisi kuvitella, ilmastokertomus kattaa vain osan suomalaisten päästöistä. Ulkopuolelle jäävät päästökaupan alaiset energiantuotanto ja teollisuus sekä maankäyttösektori eli metsät ja maaperä. Tässä olisi kehittämisen paikka vastaisuudessa: kertomus saisi sisältää kokonaiskuvan Suomen päästöistä.
Samoin kirjanpidossa sivuutetaan kulutuksemme aiheuttamat päästöt Suomen rajojen ulkopuolella, kuten kansainväliset lentomatkat tai verkkokaupasta tilatut kiinalaiset tuotteet. Arjen kulutus- ja muilla valinnoilla on iso merkitys maamme päästöjen kannalta.
Kertomus tarkastelee vain jo vanhentuneiden päästötavoitteiden saavuttamista. Valitettavasti nykysitoumukset eivät ole vielä alkuunkaan linjassa Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden kanssa. Riittämättömien päästötavoitteiden saavuttaminen onkin vähän sama kuin jos juhlisi piirimestaruuden voittoa, vaikka tavoitteena oli ylittää olympialaisten karsintaraja.
Toisin kuin voisi kuvitella, ilmastokertomus kattaa vain osan suomalaisten päästöistä.
Kertomuksen mukaan Suomi ei itse asiassa oikeasti ole edes yltämässä vuoden 2020 tavoitteeseen. Ongelma ratkaistaan laskennallisesti: hyvittämällä ensi vuoden ennakoitu päästövaje aiempien vuosien ylimääräisillä päästösäästöillä. Omien ilmastotoimien vauhdittaminen vaihtoehtona kuitataan kertomuksessa toteamalla, että 2020 tulee liian pian, vaikka esimerkiksi välittömästi ensi vuoden päästöihin vaikuttava valtion talousarvio on vielä päättämättä.
Vuoden 2030 tavoite voidaan kertomuksen mukaan oikeastikin saavuttaa nyt kaavailluilla toimilla. Yhdeksi ratkaisuksi väläytellään kuitenkin valtion aiemmin ostamia päästöoikeuksia. Suomi voisi siis leikata omia päästöjään vähemmän kaivamalla koipussista ulkomailta hankittuja päästöyksiköitä.
Suomi ei itse asiassa oikeasti ole edes yltämässä vuoden 2020 tavoitteeseen.
Kiertotalous on ratkaisevassa asemassa ilmastokriisin ratkaisemisessa. Tästä huolimatta kertomus mainitsee käsitteen vain kerran ohimennen.
Sinänsä lupaavatkin yleiset päästötilastot kätkevät taakseen kovin vaihtelevan kehityksen. Vuosina 2005–2017 päästöt ovat tippuneet yli kolmanneksen rakennusten erillislämmityksessä ja jätehuollossa. Maatalouden päästöt ovat kuitenkin pysyneet käytännössä entisellään, ja teollisten F-kaasujen päästöt ovat päinvastoin kasvaneet yli kymmenyksen.
Erityistä huolta aiheuttaa liikenne. Ennakkotietojen mukaan viime vuonna liikenteen päästöt kasvoivat.
Autokanta uusiutuu tavoitteita hitaammin, ja uusien autojen keskipäästöt ovat jäämässä kauas tavoitteista. Kahtena viime vuonna uusien dieselautojen päästöt ovat jopa lähteneet uudelleen kasvuun. Suomeen tuodaan myös paljon runsaspäästöisiä käytettyjä autoja.
On toki myönteistä, että Suomi näyttää saavuttavan tähänastiset päästötavoitteet. Juhlia kannattaa kuitenkin hillitysti, sillä ilmastokertomus osoittaa, miten paljon töitä on edessä. Arki on edessä pian.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.