Kuva: Pekka Pölkki / Norr Design

Julkaistu 20.11.2017

Millainen palvelu herättäisi käytettyjen tavaroiden kysynnän ruususen unesta?

Tunnistimme kolme estettä, miksi kodin tavarat eivät päädy vertaiskauppaan.
Kirjoittajat
Johtava asiantuntija, Resurssiviisas kansalainen, Sitra
Anu Mänty selvittää ja kehittää Sitrassa markkinointiviestinnän menetelmiä, joiden innostamana suomessa asuvat kuluttajakansalaiset hoksaavat tehdä kestävämpiä valintoja.
Ammattijärjestäjä, FT, www.paikkakaikelle.fi
Ilana Aalto on filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija, joka pöyhii kirjoituksissaan ihmisen suhdetta tavaraan, ja ammattijärjestäjä, joka pääsee kodeissa kurkistamaan joka kaappiin.

Tavaratulvasta on tullut suomalaisten kotien arjen esterata. Etsimme avaimia, saksia ja lompakkoja. Ostamme uusia käyttötavaroita sedimentteihin kadonneiden tilalle. Käytämme kotitöihin tilastojen mukaan tunteja päivässä – ja mitä muuta kotityöt ovat kuin tavaran siirtämistä pesukoneesta pyykkitelineeseen, astiakaapista ruokapöytään ja autotallissa pinosta toiseen?

Tutkittua tietoa suomalaisten kotien tavaramääristä ei ole. On kuitenkin esitetty arvioita, että jokainen sukka ja legopalikka laskien esineitä voisi olla jopa satatuhatta. Selvää on, että tavaroita on useimmissa kodeissa vähintään kymmeniä tuhansia. Missään tapauksessa ei ole liioittelua sanoa, että meillä kaikilla on tavaraa enemmän kuin mistä me jaksamme huolehtia.

Paradoksi on, että valtaosa kotien tavaroista kököttää kaapeissa ja varastoissa käyttämättöminä. Tyypillisesti vain viidesosa tavaroista on käytössä.

Sitran resurssiviisas kansalainen -kyselytutkimuksen mukaan yhä useampi haluaa tavaroistaan eroon: suomalaisista 24 prosenttia pyrkii lainaamaan tai vuokraamaan tarvitsemiaan tavaroita, ja yli puolet (57 %) ilmoittaa luopuneensa tarpeettomaksi käyneistä tavaroista viimeisen vuoden aikana.

Tavaroistaan luopuvien määrä siis kasvaa. Tämä näkyy kuumana vertaiskauppana Tori.fi:ssä, Huuto.net:ssä ja Facebookin kierrätysryhmissä. Näissä ostetaan ja myydään eniten elektroniikan ja kodinkoneiden lisäksi huonekaluja, vaatteita ja lastentarvikkeita. Sitran selvityksen mukaan korkean jalostusasteen tuotteilla kuten kodin elektroniikalla, kodinkoneilla, huonekaluilla ja urheiluvälineillä on merkittävät second-hand ja jakamistalouden markkinat.

On hyvä kuitenkin muistaa, että vain murto-osa tavaroistamme on niin sanotusti tutkassa. Omistajalleen turhissa tavaroissa – jopa 80 prosenttia kodin esineistä – on kiinni paljon ympäristön ja talouden kannalta tärkeitä resursseja.

Miten saisimme isomman osan käyttämättömänä lojuvista tavararöykkiöistä mukaan kiertoon joko aktiivisen vertaiskaupan piiriin tai kierrätykseen? Miksi tavarat sitten jäävät nurkkiin pyörimään? Tätä selvitettiin 13 000 kodinraivaajan Paikka kaikelle Facebook-ryhmässä. Ryhmän jäseniltä kysyttiin, mikä on suurin hankaluus tai este tavaran kierrättämisessä. Vastaajat saivat valita ennalta muotoilluista vastausvaihtoehdoista tai lisätä omansa ja valita myös muiden lisäämiä vaihtoehtoja. Koska kysely toteutettiin Facebookin kyselytyökalulla, tarkkaa vastaajien määrää ei ole käytössä.

Yksittäisten kysymysten saamista vastauksista voi päätellä, että kyselyyn vastasi vähintään 300 henkilöä, kokonaisuudessaan todennäköisesti yli 500 vastaajaa. Alkuperäisten seitsemän vastausvaihtoehdon oheen vastaajat tuottivat 18 uutta vaihtoehtoa. Avauksen alle kertyi useamman sadan kommentin keskustelu, jossa omia näkökantoja vielä perusteltiin. Paikka kaikelle -ryhmän jäsenistä 98 prosenttia on naisia. Suurin ikäryhmä on 35–44-vuotiaat, lähes saman verran on 25–34-vuotiaita. Valtaosa ryhmän jäsenistä asuu Suomessa ja jäseniä on kaikista maakunnista.

Vastauksissa nimetyt esteet kierrättämiselle voi jakaa rakenteellisiin, psykologisiin ja tiedollisiin. Esteiden tunnistaminen auttaa kiertotalouden esteiden poistamisessa ja tiedolla on arvoa myös uusien liiketoimintamallien kehittämisessä.

”Av, yv, kysyn mieheltä” – rakenteelliset esteet

Ykkösesteeksi ryhmän jäsenten vastauksissa nousi kaupankäynnin vaivalloisuus. Melkein kolmesataa ryhmän jäsentä peesasi sitä, joka antoi vastausvaihtoehdoksi: ”Nettimyynti on hidasta: kuvien lataaminen, oikeiden myyntiryhmien ja ostajien löytäminen, noudosta sopiminen, lähettäminen.” Kommentti ilmeisesti koski ennen kaikkea Facebookin kirpputoriryhmissä tehtävää vertaiskauppaa.

146 henkilöä ilmoitti vielä erikseen, että ”Facebookissa myyminen on liian hankalaa”. Facebookin myyntiryhmissä on myös omat sääntönsä ja terminsä kussakin. Kirjainlyhenteiden (kuten ”av” eli ”alustava varaus” , ”yv” eli ”yksityisviesti” tai ”mmm” eli ”myynnissä myös muualla”) ja muiden kommervenkkien omaksuminen vaatii paneutumista. Useat mainitsivat vaivalloisena myös netissä myymisen ylipäätään ja ostajien kanssa sumplimisen.

Myymisen hankaluus tuli esiin myös siinä, että toiseksi eniten ruksittiin vaihtoehtoa, jonka mukaan viikkomyyntipaikan pitäminen itsepalvelukirpputorilla on liian hankalaa (182 vastaajaa). Myymisen vaivalloisuus on ennen kaikkea rakenteellinen este tavaran kierrättämiselle, vaikka monia ärsyttävään yhteydenpitoon ostajaehdokkaiden kanssa kietoutuu varmasti myös psykologisia esteitä. Monen kohdalla vaivalloisuuden kokemus yhdistyy kiireeseen, joka nousi vastauksissa yhtenä suurimmista esteistä toimittaa tavarat kierrätykseen ja uudelleen käyttöön. Rakenteellisina esteinä mainittiin lisäksi liian pitkä matka kierrätys- ja myyntipaikkoihin sekä tavaran kuljettamisen ongelmat.

Jos siitä kuitenkin saisi jotain – psykologiset esteet

Jos myyminen on monien mielestä näin vaikeaa, miksi tavaroita ei sitten yksinkertaisesti lahjoiteta pois? ”Lahjoittaminen ei onnistu, kun vatvon sitä, että myyminenkin voisi olla mahdollista ja kannattavaa”, totesi eräs ryhmän jäsen. Neljäkymmentä muuta tunnisti itsensä tästä vaihtoehdosta. Vaikka liiasta tavarasta on lähinnä vaivaa, emme halua luopua siitä vastikkeetta saati maksaa sen pois viemisestä. Tätä selittää psykologisen taloustieteen käsite omistusefekti. Kun tavara tulee haltuumme, sen arvo silmissämme kasvaa. Koettu arvo puolestaan hankaloittaa esineestä luopumista.

Pari vastaajaa nosti esille päätöksenteon vaikeudet, mihin mainittu vatvominenkin liittyy. On vaikeaa päättää, mistä tavaroista luopua ja minne ne voisi toimittaa. Tavaran raivaamisessa on pitkälti kyse siitä, että kykenee erottamaan itselle merkityksellisen epäolennaisesta ja kantamaan vastuun esineiden kohtalosta. Mihin kaikkeen on tarpeen varautua? Kadunko, jos poistan tämän esineen? Nykyisen tavaratulvan keskellä tuntuma on helppo menettää.

Psykologisen alueelle kuuluva este kierrätykselle on myös saamattomuus, joka tuli kyselyssä heti toiseksi suosituimpana vaihtoehtona. Ryhtymättömyys, vitkuttelu ja jaksamattomuus ovat monen kodin tavaraongelmien taustalla. Saamattomuus voi liittyä toiminnanohjauksen ongelmiin, jotka ovat tavallisia esimerkiksi ADHD-ihmisillä tai kenellä tahansa, jonka elämäntilanteessa on tavallista enemmän kuormitusta, kiirettä, väsymystä tai sairautta, jotka hetkellisesti heikentävät aloitekykyä.

Vitkastelu voi toisaalta liittyä myös haitalliseen perfektionismiin. Haitallisesta perfektionismista kärsivä ei ryhdy kierrättämään ennen kuin on esimerkiksi varmistanut, että hänen lahjoittamaansa tavaraa käsitellään kuten hän pitää parhaana. Osa kyselyyn vastanneista koki, että tavaraa vastaanottavat tahot eivät ole sellaisia, joille he tahtoisivat lahjoittaa.

On huomionarvoista, että Facebook-kyselyn vastauksissa ei noussut esiin vaihtoehto, jossa olisi viitattu kysynnän vähäisyyteen käytetyn tavaran myymisen esteenä. Sitran Resurssiviisas kansalainen tutkimuksen mukaan käytetyn tavaran ostamiseen liittyy imagohaittaa, joka jarruttaa kiertotalouden yleistymistä. Käytetyn tavaran hyödyt nähdään usein vasta sitten, kun elämä kohtelee kaltoin ja käyttövarat ovat tiukalla. Suomalainen ostaa mielellään käyttötavaroita esimerkiksi lahjaksi, mutta niiden pitää olla mieluummin uusia.

En tiedä, kuka vastaanottaisi tavarani – tiedolliset esteet

Kodeista löytyy kaikkea Lotta-puvuista tyhjiin kananmunarasioihin. Useimmille tavararyhmille on mahdollista löytää uusi käyttäjä, mutta se vaatii paneutumista ja selvittelyä – juuri sitä, mihin meillä ei ole aikaa ja mihin emme saa ryhdyttyä. Osa vastaajista totesikin, että on vaikeaa löytää tietoa siitä, minne minkin tavaran saa antaa tai missä sen voisi myydä.

”Tavarani on huonokuntoista, mutta en halua laittaa sitä roskiinkaan”, totesi eräs kyselyyn vastannut. Kun tietoa materiaalien kierrättämisestä tai konkreettisia kierrätysmahdollisuuksia puuttuu, voi tuntua parhaimmalta vaihtoehdolta säilyttää tavarat kotona.

Tiedonkulkuun liittyvä ongelma on myös se, että ei osaa hinnoitella tavaroitaan, minkä jotkut vastaajat näkivät esteenä tavaroiden myymiselle. Sopivan hinnan löytäminen vaatii kykyä etsiä tietoa oikeista paikoista. Tinkiminen jo valmiiksi edullisista hinnoista koetaan myös turhaksi kiusaksi jo valmiiksi edullisissa tavararyhmissä. Miten tavarat saadaan tehokkaammin uusille käyttäjille?

Vaikka kuluttajien tavarasuhde on muuttumassa vähemmän ”materialistiseen” suuntaan ja tavaran vähentämisestä on tullut monille suoranainen elämäntapaliike, kodeissa on edelleen iso reservi käyttökelpoista mutta käyttämätöntä tavaraa, joka voisi olla muiden käytössä, sekä vanhentuneita tai rikkinäisiä esineitä, joiden paikka olisi materiaalikeräyksessä.

Lassila & Tikanojan toteuttaman Kiertotalous-testin mukaan noin puolet suomalaisista hallitsee kierrättämisen hyvin, mutta toisella puoliskolla kierrätysaikeet tyssäävät siihen, että heidän on vaikea luopua mistään (10 prosenttia kaikista vastaajista) tai kiertotalous on jäänyt heille epäselväksi ja vaikeaksi kokonaisuudeksi (37 prosenttia).

Facebook-ryhmän kyselyyn vastanneista monet saattavat kuulua tähän jälkimmäiseen puoliskoon kansalaisia tai heille kierrättäminen on hankalaa arjen voimavarojen puuttumisen takia. Kyselyssä annetut vastaukset antavat osviittaa siitä, mikä ihmisiä pidättelee toimittamasta tavaroita uudelleenkäyttöön. Miten nämä käyttäjien nostamat näkökulmat voitaisiin huomioida kiertotalouden edistämisessä ja uusissa liiketoimintamalleissa? Kierrättämisen psykologisiin ja tiedollisiin esteisiin voidaan vaikuttaa tarjoamalla tietoa, jonka valossa ihmiset voivat arvioida uudelleen uskomuksiaan. Nämä uskomukset voivat liittyä esimerkiksi tavaran arvoon tai käyttökelpoisuuteen.

Lisäksi läpinäkyvyyden lisääminen lahjoituksia vastaanottavien organisaatioiden tavaravirroista vähentää lahjoittamiseen liittyvää epäluuloisuutta. Saamattomat, kiireiset ja päättämättömät saavat apua koulutetuilta ammattijärjestäjiltä, jotka valmentavat asiakkaitaan päätöksentekotaidoissa ja tukevat heitä ryhtymisessä. Psykologiset ja tiedolliset esteet pitää huomioida myös, kun kehitetään ratkaisuja rakenteellisiin esteisiin, kuten myyntipalveluiden vaivalloisuuden ja aikapulan kokemuksiin.

Eräs kyselyn vastaaja tarjosi ratkaisua rakenteellisiin ongelmiin todetessaan, että meiltä puuttuu kokonaispalvelu, joka huolehtisi tavaran kierrätyksestä. Osittaisia ja alueellisia palveluita kyllä löytyy. Jäteyhtiöiden sivuilta voi tarkastaa, minne eri materiaalit tulee toimittaa. Joillain alueilla toimii kaupallisten tahojen tai hyväntekeväisyysorganisaatioiden noutopalveluita. Tavaran myymiseen ja lahjoittamiseen erikoistuneet nettipalvelut helpottavat niiden elämää, jotka uskaltautuvat ottamaan palvelut käyttöön. Perinteiset vanhantavaran kaupat ja uudemmat itsepalvelukirpputorin palvelevat ehtiväisiä.

Voisiko kokonaispalvelu olla keinoälyä hyödyntävä sovellus, johon kuluttaja lähettäisi kuvan tuotteestaan, kertoisi valmiiden vaihtoehtojen pohjalta tavarasta ja sen kunnosta joitakin taustatietoja? Sovellus ehdottaisi, mitä esineelle voi tehdä. Se listaisi käyttäjän läheltä löytyvät materiaalin ja tavaran kierrätyspaikat kirpputoreista Facebook-ryhmiin, kertoisi tarjolla olevista noutopalveluista ja antaisi vinkkejä tavaran hinnoitteluun. Tämän jälkeen voisi siirtyä palveluiden tarjoajien sivuille tekemään myynti-ilmoitusta tai noutotilausta. Ratkaisun saaminen kierrätyspulmiin olisi yhtä helppoa ja nopeaa kuin kuvan näppääminen kännykällä. Vanhempi polvi voisi saada perehdytystä digi- ja kiertotalousnatiivien sukupolvelta.

Käytetyn tavaran kysynnän puute muodostaa haasteen, joka etsii ratkaisua. Kaappeihin ja varastoihin jemmatut tavarat lähtisivät liikkeelle, jos kysyntä nostaisi hintoja, kaupankäynninkustannukset laskisivat ja kaupankäynti tehtäisiin mahdollisimman helpoksi.

Mistä on kyse?