Puheenvuoro
Arvioitu lukuaika 2 min

Projekti-into hiipuu viiveisiin ja hallinnon rattaisiin

Tahto kehittää uutta kokoaa ihmisiä projekteihin. Alussa puhtia riittää ja esteitä taklataan yksi kerrallaan, mutta usein tulee seinä vastaan. Näin kävi Isaacus-hankkeessa, joka juuttui lainsäädäntöruuhkaan, toivottavasti ei kuitenkaan lopullisesti.

Kirjoittaja

Julkaistu

On kulunut vuosi siitä, kun Sitra aloitti uuden datatalouteen keskittyvän IHAN-hankkeen ja päävastuu uuden lupaviranomaisen ja palveluoperaattorin ylös ajon valmistelusta siirtyi STM:ään ja väliaikaiseen ohjausryhmään. Pidimme toki osaltamme päättyneen Isaacus-hankkeemme “liekkiä yllä” lainvalmistelun epävarmassa tilanteessa ja olimme mukana ohjausryhmässä, rahoitimme projektitoimiston koordinointityötä ja teimme muutamia pieniä selvityksiä.

Olen haikeana miettinyt Isaacus-hankkeen yhteistyökumppaneita, jotka saivat minut innostumaan työstäni joka aamu. Projektiosaajista muodostui tiivis yhteisö, jossa ideat kehittyivät ja asiat etenivät käytännön kokeilujen ja erehdystenkin kautta. Näiltä ihmisiltä on paljon opittavaa.

Viiveet johtavat turhautumiseen ja aktiiviseen odotteluun.

Mielessäni on ollut myös riittämättömyys ja pieni pettymys. Isossa lakiuudistuskokonaisuudessa toisiolakiesitys on kohdannut viiveitä ja kärsinyt vastuuministeriön resurssipulasta. Laitoimme asioita alulle ja loimme valmiuksia, mutta siitä huolimatta vuosi 2018 oli lähinnä “aktiivista odottelua”. Isaacuksen syntymäpäivillä juhlittiin Sitran hankkeen loppua. Meidän sitralaisten on helppo siirtyä uusiin hankkeisiin ja aloitteisiin. Toisin on kentän toimijoiden laita.

Työskentelin 17 vuotta kansainvälisessä ohjelmistoyrityksessä ja tästä ajasta noin kymmenen vuotta terveydenhuollon ratkaisukonseptoinnin ja liiketoiminnan kehityksen parissa. Lainsäädäntö toimi selkänojanamme ja sen pohjalta teimme usean vuoden liiketoimintasuunnitelmia. Luimme kansallisia strategioita, tutkimme viitearkkitehtuureja, yritimme tulkita lainsäädäntöä ja löytää ministeriöiden selvityksistä keinoja tuoda analytiikka osaksi jokapäiväistä tiedolla johtamista. Työ oli hidasta ja välillä turhauttavaa. Paperilla kuvatut asiat eivät käytännössä juuri näkyneet. Oli näköalattomuutta ja päätöksentekijät karttoivat riskinottoa.

Viivästyneistä projekteista huolimatta vuonna 2018 tapahtui hienoja asioita. Monet suomalaiset uutta teknologiaa ja analyysimahdollisuuksia hyödyntävät yritykset ovat tehneet merkittäviä avauksia maailmalla. Tekoälystä on tullut arkipäivän puheenaihe. FinnGen-hanke etenee aikataulussa ja lääkeyhtiöt pitävät Suomea edelleen hyvin kiinnostavana. On tehty paljon ja odotettu vielä enemmän, toimintaympäristön ja eri toimijoiden roolien selkeytymistä.

Kokemusteni vuoksi halusin päättää Isaacus-hankkeen blogikirjoitusten sarjaan, jossa oikeat tekijät kuvaavat arkeaan ja kehittämistyötään, kun isot rakennuspalikat vaihtavat lähes viikoittain paikkaa. Hankkeeseen on kulunut resursseja, tunteja ja euroja. Kun hanketta mitataan tunteina, odotteluna ja mahdollisesti myös turhautumisina, se näyttää hyvin erilaiselta. Monen yrityksen kasvu on kiinni toimintaympäristön riskien hallinnasta. Miltä uudistumishaluisten ja innostuneiden ihmisten arki näyttää ja tuntuu ruohonjuuritasolla?

#Isaacus

Mistä on kyse?