Arvioitu lukuaika 3 min

Pystyisimmekö parempaan taloutemme voimavaroilla?

Tulevaisuuden taloudelta putoaa pohja, jos luonnonvaramme ja sosiaalinen pääomamme eivät uusiudu. Kestävän talouden ajattelussa korostuu nyt kokonaisvaltaisen näkökulman tarve.

Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Kirjoittajat

Helena Mustikainen

Projektijohtaja, Osaamisen aika, Sitra

Janne Peljo

Projektijohtaja, Ilmasto- ja luontoratkaisut, Sitra

Julkaistu

Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Kirjoittajat

Helena Mustikainen

Projektijohtaja, Osaamisen aika, Sitra

Janne Peljo

Projektijohtaja, Ilmasto- ja luontoratkaisut, Sitra

Julkaistu

Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei jaksaisi katsoa kovin pitkälle tulevaisuuteen. Koronapandemian jyllätessä sitä vaan odottaa kesän saapumista ja normaalimpaa elämää. Ei ole tietoa millainen maailma on viikon tai kuukauden päästä, kun koko maailma kamppailee akuutin pandemian aiheuttaman terveys- ja talouskriisin kanssa.

Nyt pitäisi kuitenkin löytyä voimia nostaa katse paljon pidemmälle: Pandemian kanssa samaan aikaan taustalla vaanivat myös muut mittavat haasteet. Olemme tilanteessa, jossa maapallon kantokyvyn rajat on jo monin osin ylitetty ja eriarvoistumisen syveneminen uhkaa yhteiskuntien vakautta eri puolilla maailmaa. Suomessa talouden pitkän aikavälin kestävyysvaje on lisäksi vakava huolenaihe.

Meidän täytyy pystyä parempaan.

Meidän täytyy pystyä parempaan. Kyse on muun muassa siitä, miten hyödynnämme taloudessa luonnonvarojamme sekä sosiaalista pääomaamme, kuten osaamista, luottamusta ja yhteiskunnallisia verkostoja. Ellemme pysty jatkuvasti uusintamaan ja vahvistamaan näitä voimavaroja, tulevaisuuden taloudelta putoaa helposti pohja.

Suunnaksi on perusteltua ottaa ensin korjaava, ja sittemmin uusintava talous. Korjaavassa taloudessa uudistamme ja ohjaamme taloutta sellaisin toimin, jotka vahvistavat yhtä aikaa sekä ympäristön tilaa että hyvinvointia ja sen oikeudenmukaista jakoa. Uusintava talous aktiivisesti ylläpitää ja kehittää ekologisia ja sosiaalisia varantojamme eli pääomaa siten, että ne mahdollistavat myös tulevaisuuden tarpeisiin vastaamisen.

Talous tulisi valjastaa kestävän tulevaisuuden myönteiseksi muutosvoimaksi. Muutos ei ole yksinkertainen ja edellyttää muutoksia talouden kaikilla tasoilla.

Miltä Suomi näyttäisi muutoksen myötä?

Viime vuoden lopulla julkaistussa Sitran strategiassa visio Suomesta on, että menestymme rakentamalla reilua, kestävää ja innostavaa tulevaisuutta, jossa ihmiset voivat hyvin maapallon kantokyvyn rajoissa. Talouden uudistaminen kestäväksi ja kilpailukykyiseksi nivoutuu vahvasti kaikkeen toimintaamme. Tämä on vahva viimeaikaisten selvitystemme viesti.

Elämän edellytykset turvaava, ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on vielä saavutettavissa. Growth-positive zero-emission pathways to 2050 -raportti osoittaa, että 1,5 asteen tavoite on yhä mahdollista saavuttaa, tosin tiukoilla reunaehdoilla. Lisäksi raportin mallinnukset kertovat, etteivät järeät ilmastotoimet ja talouskasvu sulje toisiaan pois.

Sosiaalisen pääoman heikkenemisestä aiheutuu vaihtoehtoiskustannuksia, jos osaamisen kehittämiseen tehtäviä panostuksia jätetään tekemättä, kertoo puolestaan Millä hinnalla? -selvitys. Laskelmat osoittavat, että kustannukset työn ulkopuolelle jäämisestä olivat julkiselle taloudelle vuonna 2019 yli 18 miljardia euroa. Summaan päästään, kun tarkastelu ulotetaan suoria kustannuksia laajemmalle, ja se on moninkertainen, jos tarkastelujakso ulotetaan vuoden sijaan useamman vuoden päähän.

Luontopääoman hallintaan taas tulisi suhtautua kuten tuotannollisen ja inhimillisen pääoman hoitoon, kuten alleviivasimme aiemmin tänä vuonna Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessorin Partha Dasguptan raportin voimakkaita viestejä. Talous ei toimi irrallaan luonnosta, vaan on siitä riippuvainen. Koska luonto on ihmiskunnan tärkeintä omaisuutta, varallisuutta on alettava hoitaa sen arvon mukaisesti.

Tarvitsemme strategista, pitkän aikavälin haasteita ratkovaa politiikkaa

Kun globaali keskinäisriippuvuus yhteiskunnassa kasvaa, monimutkaistuvat myös ekologiseen ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät syy-seuraussuhteet. Tällaisessa maailmassa kokonaisvaltaisen ajattelun tarve korostuu: Näiden haasteiden ratkaisemista on tulevaisuudessa johdettava läpileikkaavana kokonaisuutena, systeemisesti ajatellen, eli ilmiölähtöisesti kuten llmiölähtöisen johtamisen näkökulma elinikäiseen oppimiseen -muistiossa peräänkuulutettiin.

Muistion pääviestit elinikäisen oppimisen ja yleensäkin kokonaisvaltaisen johtamisen tavoitteiksi ovat: vahvistaa päätöksenteon pitkäjänteisyyttä, hyödyntää tutkimustietoa ilmiöiden ymmärtämisessä paremmin, sekä luoda laajaa ja laadukasta vuorovaikutusta eri toimijoiden välille yhteisen ymmärryksen synnyttämiseksi sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden edistämiseksi.

Mitä pitkäjänteisiä ja laaja-alaisia ratkaisuja tarvitaan?

Ensinnäkin, vahvaa ja johdonmukaista ympäristöpolitiikkaa sekä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Pariisin sopimukseen kirjatun 1,5 asteen ilmastotavoitteen saavuttaminen kun vaatii järeitä ja johdonmukaisia toimia maailman mailta – vuosikymmenien ajan.

Toiseksi, Suomen kannattaa panostaa osaamiseen nykyistä enemmän erityisesti niiden osalta, jotka eivät ole töissä: kuten nuorten, työttömien ja eläkeläisten. Panostukset osaamisen kehittämiseen nähdään yhä helposti kuluina, vaikka niitä tulisi tarkastella investointeina. Tulevaisuudessa ilmastokriisin ratkaiseminen ja kiertotalouden valtavirtaistuminen vaativat entistä enemmän osaavia tekijöitä.

Kolmanneksi, kustannuksia on tarkasteltava nykyistä laajemmin ja pitkällä aikavälillä. Samalla on varmistettava, että osaamisen kehittäminen on tarkoituksenmukaista ja vaikuttavaa. Suomella ei ole varaa olla investoimatta tulevaisuuden osaamiseen.

Menestyäksemme tulevaisuudessa meidän pitää tehdä pitkäjänteistä työtä yhteiskuntamme kehittämiseksi. Vaikka akuuttien haasteiden hoitaminen – oikeutetusti – vie yhteiskunnassa päähuomion, samaan aikaan meidän pitää pystyä edistämään pitkän aikavälin menestyksen edellytyksiä. Tämä tarkoittaa investointeja sosiaaliseen pääomaan eli muun muassa osaamiseen ja koulutukseen sekä luontopääomaan ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kestävän talouden ajattelussa on nyt siirryttävä uuteen vaiheeseen, kuten Talous tulevaisuuden palveluksessa -työpaperimme kehottaa. Vain näin vältymme suuremmilta kustannuksilta tulevaisuudessa ja pääsemme kohti uusintavaa taloutta.