Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Julkaistu 02.05.2017

Vaatteiden lainaus ja kierrätys ovat osa suosittua jakamistaloutta

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi ja Strategia, Sitra
Vesa-Matti Lahti (VTT) on johtava asiantuntija strategia ja ennakointi -yksikössä Sitrassa. Hän on aiemmin työskennellyt Euroopan komission tutkimuspääosastossa, Suomen Akatemiassa ja toimittajana esimerkiksi Helsingin Sanomissa sekä kirjoittanut tai toimittanut useita tietokirjoja. Hän oli mukana kirjoittamassa Maailman tila ja Suomi -kirjaa, joka voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2000. Vuonna 2013 julkaistiin hänen ja Jenni Selosmaan yhdessä kirjoittama kirja Kaikki jakoon! Kohti uutta yhteisöllistä taloutta.

Vaatelainaamot ovat osa jakamistaloudeksi kutsuttua ilmiötä. Suomessa niitä ei vielä montaa ole, jollei perinteisiä pukuvuokraamoja lasketa mukaan. Perusidea jakamistaloudessa on joka tapauksessa se, että käyttöoikeus on tärkeämpää kuin omaksi ostaminen.

Perinteiset pukuvuokraamot ovat tietysti siinä mielessä jakamistaloutta, että niissäkin jaetaan vaatteiden käyttöoikeutta eikä myydä omistusoikeutta. Toisaalta perinteiset vuokraamot eivät ole uutta jakamistaloutta, koska niiden toiminta ei tapahdu vertaisten kesken. Silloin kun sekä vuokranantaja että vuokranottaja ovat toistensa kanssa vertaisia yksityishenkilöitä, voidaan puhua uudesta jakamistaloudesta.

Vaatelainaamoksi voidaan kutsua yritystä, alustaa tai organisaatiota, joka organisoi yksityishenkilöiden välistä vaatelainausta.

Vaatelainaamot mainostavat itseään sillä, että ne auttavat muotitietoisia kehittämään omaa tyyliään: niiden kautta pääsee kokeilemaan sellaista, mitä ei heti tulisi ostettua kaupasta. Oman vaatekaapin sisältöön saa vaihtelua taloudellisesti ja tilaa säästäen. Myös hutiostokset voivat vähentyä, sillä usein vaatelainaamot mahdollistavat lainattavien vaatteiden lunastamisen myös omaksi. Lisäksi vaatelainaamot voivat edistää sosiaalisuutta: yhteisellä vaatekaapilla käy usein samanmielisiä vaateharrastajia, jotka voivat kannustaa toisiaan.

Laajinta toimintaa on kuitenkin vaatteiden kierrätys. Jakamistaloutta tästä tekee sen, että sekä myyjät että ostajat ovat vertaisia. Heidän välillään voi sitten olla toimintaa organisoiva yritys, joka ei kuitenkaan ole perinteinen vaatekauppa vaan eräänlainen alusta vertaisten väliselle toiminnalle. Perinteisesti vaatteiden kierrätys hoituu kirpputorien avulla, mutta nykyään suurimmat määrät kulkevat erilaisten nettikirpputorien kautta.

Maailmalla suuria nettikirpputoreja eli vaatteiden kierrätystä organisoivia alustoja ovat esimerkiksi Poshmark ja ThredUP. Niillä on miljoonia asiakkaita, myyjiä ja ostajia.

Suomessa vaatteiden kierrätystä tehdään erityisen paljon Tori.fi-alustalla ja Facebookissa toimivissa eri asuma-alueiden kierrätysryhmissä. Erityisen suosittua on naisten- ja lastenvaatteiden kierrätys.

Vaatteiden jakaminen voi mahdollistaa omasta toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten alentamisen. Pitää kuitenkin pitää huolta siitä, ettei jakamalla lisää vaatteiden kokonaismäärää. Lisäksi on syytä huolehtia myös siitä, ettei niin kutsutun rebound-efektin myötä siirrä kulutustaan ympäristölle vahingollisempiin asioihin: jos säästää vaatteiden vuokraamisen ja kierrättämisen myötä, ei pidä kuluttaa säästettyjä rahoja esimerkiksi ylimääräisiin lentolippuihin.

 

Alla olevassa videossa Mansikkka kertoo haluavansa eroon ylimääräisistä vaatteista, ja johdattelee katsojia pohtimaan, millaista olisi ekologinen vaatteiden kuluttaminen. Video liittyy Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta –näyttelyyn. Tiedekeskus Heurekan ja tulevaisuustalo Sitran valmisteilla oleva yhteisnäyttely kertoo tulevaisuuden Suomesta ja suomalaisuudesta.

Mistä on kyse?