sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Itsenäisyyspäivä on hyvä hetki pysähtyä arvostamaan asioita, jotka Suomessa ovat hyvin. Puhdasta luontoa, tasa-arvoa, monipuolisia koulutusmahdollisuuksia. Monilla kansainvälisillä mittareilla olemme maailman parhaiden joukossa – onnellisuudessakin! Hyvät pistesijoitukset eivät kuitenkaan anna syytä tuudittautua oletukseen, että kaikki olisi valmista. Päinvastoin. Hyvien asioiden ylläpitäminen muuttuvassa maailmassa edellyttää aktiivista toimintaa. Snellmanin hengessä voisi sanoa, että tarvitaan laajaa ja vahvaa sivistystä. Kapea ja pölyinen juhlapuhesivistys ei riitä.
J.V. Snellman (1806–1881), kansakuntamme ”rakennusmestari” ja sivistyksen puolestapuhuja, voi kuulostaa juuri sellaiselta pölyiseltä ja juhlavalta esitelmän aiheelta, joka ei välttämättä herätä innostusta. Snellmaniin on kuitenkin syytä suhtautua vähintään arvostavasti. Sivistys näyttäytyi hänelle keinona, jonka avulla kansalaisyhteiskunta olisi vähitellen mahdollinen Suomessa. Sitä rohkeutta voi vain ihailla.
Snellmanin perintönä voidaan pitää sitä, että sivistys on tulkittavissa yhteiskuntafilosofiana, jolloin se ei ole vain yksilön ominaisuus vaan koko kansakunnan elinehto.
Snellmanin perintönä voidaan pitää sitä, että sivistys on tulkittavissa yhteiskuntafilosofiana, jolloin se ei ole vain yksilön ominaisuus vaan koko kansakunnan elinehto. Hänen aikanaan kansallisen sivistyksen korostaminen liittyi suomalaisuusaatteeseen ja kansallisen identiteetin rakentamiseen. Myöhemmin yhteiskunnan muutos heijastui myös sivistysajattelussa. Moderni yhteiskunta kehittyi lähestulkoon käsi kädessä kansansivistystyön kanssa. Kansansivistystyö, kansakoulu ja peruskoulu ovat säilyttäneet paikkansa tärkeinä yhteiskunnan tukipilareina, ja vielä meidän aikanammekin Pisa-tulokset ja muissa kansainvälisissä vertailuissa saamamme pisteet saavat selityksensä Suomen hyvästä koulutuspolitiikasta.
Käsitystämme sivistyksestä tarkasteltava uusin silmin
1800- ja 1900-luvun kansallismielisyys ei kuitenkaan nykypäivän mittapuulla tarkastellen ole ongelmatonta. Silloista kulttuurikäsitystä onkin tarkasteltava uudesta näkökulmasta, ja yhteiskunnan ja tieteen kehityksen myötä myös muita sen aikaisia käsityksiä on arvioitava uudelleen. Käsitystämme sivistyksestäkin on syytä tarkastella uusin silmin, vaikka samaan aikaan antaisimmekin tunnustusta menneisyyden saavutuksille. Snellmanilainen perintö ikään kuin velvoittaa meitä pitämään huolta sivistysajattelustamme ja uudistamaan sitä. Meidän on luotava uudenlaisia yhteyksiä kansallisten elinehtojen, globaalisuuden ja sivistyksen välille.
Viheliäisten ongelmien ajassa haasteet eivät enää rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle. Ratkaisuja etsiessämme emme voi käpertyä sisäänpäin.
Viheliäisten ongelmien ajassa haasteet eivät enää rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle. Ratkaisuja etsiessämme emme voi käpertyä sisäänpäin. Miten J.V. Snellman mahtaisi muotoilla sivistysajatteluaan tänä päivänä? Voisiko talvisodan henki tarttua myös ponnisteluihimme esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan? Tuon hengen kun ei pitäisi koskea vain menneitä sukupolvia vaan myös tulevia. Voisimmeko onnistua toimimaan yhteiseksi hyväksi myös globaalissa mittakaavassa? Kansainvälisten vertailujen todistama hyvä asemamme sivistysvaltiona luo tällaiseen kyllä velvoitetta.
Itsenäisiä yksilöllisesti yhdessä
Suurikaan tieto- ja taitomäärä ei tee ketään sivistyneeksi, kuten edesmennyt vaikutusvaltainen sivistysmies Seppo Niemelä on todennut. Lisäksi on vähintäänkin pystyttävä käyttämään opittua itsenäisesti ja luovasti. Tämä on ollut tiedossa pitkään. Jo klassiset sivistysteoreetikot korostivat, että sivistykseen kuuluu kyky käyttää järkeä ilman toisten johdatusta. Tähän kun vielä lisätään taito käyttää opittua yhteiseksi hyväksi, ollaan vahvan sivistyksen äärellä. Sellaisen, jossa tiedollisen sivistyksen rinnalla on vähintään myös eettistä ja yhteiskunnallista sivistystä.
Taito käyttää opittua yhteiseen hyvään on myös osallisuuden ja demokratian ytimessä.
Taito käyttää opittua yhteiseen hyvään on myös osallisuuden ja demokratian ytimessä. Sanapari ”yksilöllisesti yhdessä” on ollut monen yhteisöllisyyttä käsittelevän tutkimuksen tai kurssin otsikkona. Se sopii myös kuvaamaan aktiivista ja sivistynyttä kansalaisuutta, jota itsenäinen Suomi tarvitsee. Itsenäisiäkin ollaan yksilöllisesti mutta yhdessä.
Tällaisia sivistyksen arvoja korosti jo Snellmankin. Hänelle kansakuntaa ei määritellyt niinkään etninen alkuperä, vaan halu osallistua yhteisön kehittämiseen ja yhteisen hyvän edistämiseen. Periaatteiden voi ajatella toteutuneen suomalaisen hyvinvointivaltion kohdalla. Nyt vastassamme ovat kuitenkin uudet, monimutkaiset haasteet, jotka edellyttävät entistä laajempaa yhteistyötä ja päättäväisyyttä.
Snellmanin perintöä vaalimme parhaiten päivittämällä sivistysajattelua. Jatkamme hänen jalanjäljissään luottamalla siihen, että vahva, ajassa elävä sivistys mahdollistaa tarvittavat yhteiskunnalliset muutokset ja yhteisen hyvän jatkuvan tavoittelun. Näin myös uudet sukupolvet Suomen kansalaisia pääsevät nauttimaan tästä perinnöstä.
Sitra ja Sivistys+-projekti toivottavat hyvää itsenäisyyspäivää!
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.