Kuuluuko kansalaisjärjestöjen ääni?

Esipuhe

Toimiva demokratia tarvitsee kansalaisia ja yhteisöjä, joilla on mahdollisuus osallistua yhteisten asioiden valmisteluun ja vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Kansalaisjärjestöillä on tässä erityinen tehtävä. Niiden mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon onkin tärkeää turvata myös tulevaisuudessa. Ne tuovat valmisteluun kokemuksia, eri ryhmien näkökulmia ja sellaista asiantuntemusta, jota julkisella hallinnolla ei yksin ole. Samalla ne tarjoavat kansalaisille väylän toimia yhdessä ja saada äänensä kuuluviin, myös julkisessa keskustelussa. Kysymys siitä, miten kansalaisjärjestöjä kuullaan valtioneuvoston valmistelussa ja miten niiden näkemykset vaikuttavat, koskee laajemmin koko suomalaisen demokratian ja päätöksenteon toimivuutta.

Osallistaminen vahvistaa päätöksenteon laatua, hyväksyttävyyttä ja yhteiskunnallista luottamusta vain silloin, kun se on aito osa valmistelua. Laadukas osallistaminen edellyttää selkeää tarvetta ja omistajuutta, oikea-aikaista kytkentää päätösprosessiin sekä avointa tietoa siitä, mihin ja miten osallistujat voivat vaikuttaa. Osallistamisen tavan on sovittava käsiteltävään asiaan, ja mukaan on pyrittävä saamaan myös ne ryhmät, joiden ääni jää muutoin helposti kuulumatta tai joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan asemaansa yhteiskunnassa. Yhtä tärkeää on kertoa jälkikäteen, miten osallistujien näkemyksiä on hyödynnetty. Näennäinen kuuleminen ei vahvista luottamusta, vaan voi pikemminkin heikentää sitä.

Tämä selvitys tarkastelee kansalaisjärjestöjen kokemuksia osallistumisesta valtioneuvoston valmisteluun ja päätöksentekoon. Se tuottaa ajankohtaista tietoa siitä, millaisia osallistumisen mahdollisuuksia kansalaisjärjestöille tarjotaan, millaisiksi niiden vaikutukset koetaan ja miten järjestöjen rooli on viime vuosina muuttunut. Selvitys tekee näkyviksi sekä toimivia käytäntöjä että kehittämistarpeita. Selvityksen keskeinen viesti on, että osallistumisen määrä ei yksin riitä. Olennaista on osallistamisen laatu, vaikuttavuus ja yhdenvertaisuus.

Selvitys tukee myös Sitran työtä kuulemisen ja valmistelun sähköisen apurin kehittämiseksi. Digitaalinen ja tekoälyä hyödyntävä apuri auttaa valtioneuvoston valmistelijoita suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista valmistelun eri vaiheissa. Teknologia ei kuitenkaan korvaa harkintaa, vuorovaikutusta eikä vastuuta. Sen arvo syntyy siitä, että se voi auttaa tekemään laadukkaasta osallistamisesta aiempaa järjestelmällisemmän osan hallinnon arkea.

Toivomme, että selvitys rohkaisee julkista hallintoa ja kansalaisjärjestöjä vahvistamaan vuoropuheluaan. Kun osallistaminen suunnitellaan osaksi valmistelua alusta alkaen, pelisäännöt ovat selkeät ja saadun tiedon käyttö tehdään näkyväksi, kansalaisjärjestöjen asiantuntemus voi palvella päätöksentekoa nykyistä paremmin. Samalla vahvistuvat järjestöjen ja ihmisten kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja luottamus siihen, että yhteisiä ratkaisuja rakennetaan avoimesti, tietoon perustuen ja erilaisia näkökulmia kuunnellen.

1.10.2026

Hannu-Pekka Ikäheimo
ohjelmajohtaja, Demokratiainnovaatiot
Sitra

Tiivistelmä

Suomalaisten kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet ovat kansainvälisessä vertailussa laajat, mutta järjestöjen yhdenvertaiset mahdollisuudet vaikuttaa valtioneuvoston valmisteluun ja päätöksentekoon ovat herättäneet huolta. Sitran toimeksiannosta toteutetussa selvityksessä kartoitettiin kansalaisjärjestöjen vaikuttamismahdollisuuksien nykytilaa ja muutoksia kysely-, haastattelu- ja tilastoaineistoin.

Kansalaisjärjestöille suunnatun kyselyn perusteella valtionhallinto kysyy kansalaisjärjestöjen näkemyksiä yleisimmin lausuntopyynnöin ja verkkokyselyin, mutta hallintolähtöisten osallistumiskeinojen lisäksi kansalaisjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti julkiseen keskusteluun ja ottamaan suoraan yhteyttä poliittisiin päättäjiin. Noin puolet järjestöistä kokee, että osallistumisella on ollut toivottua vaikutusta päätöksentekoon, ja tehokkaimpina vaikuttamiskeinoina järjestöt pitävät suoria yhteydenottoja, työryhmätyöskentelyä, julkiseen keskusteluun osallistumista ja asiantuntijatiedon tuottamista.

Ministeriöissä työskentelevät virkahenkilöt pitivät järjestöjen tavoin tehokkaimpina vaikuttamiskeinoina työryhmätyöskentelyä ja henkilökohtaisia kontakteja. He nostivat kuitenkin esiin myös selvitysten ja järjestön jäsenistöä tai edustamaa väestöryhmää koskevan tiedon kokoamisen olevan tehokkaita tapoja vaikuttaa. Ministeriöiden virkahenkilöt kokivat järjestöjen välittämän viestin ja kannanottojen laadun olevan osallistumismenetelmiä tärkeämpi tekijä tehokkaassa vaikuttamisessa: hyvin perustellut ja eri intressit huomioivat lausunnot ja kannanotot saavat enemmän painoarvoa valmistelussa kuin kapeasti oman asian ajaminen. Lausuntopyynnöt ministeriöissä ovat lisääntyneet, mutta eduskunnan valiokunnissa järjestöjä on viime vuosina kuultu vähemmän kuin 2020-luvun alussa.

Yleisesti ottaen suurten järjestöjen ja kattojärjestöjen ääni kuuluu valtioneuvoston valmistelussa ja päätöksenteossa pieniä ja paikallisia järjestöjä enemmän. Viimeaikaisina kehityskulkuina järjestöt sekä virkahenkilöt nostavat esiinlainsäädäntö- ja valmisteluhankkeiden aikataulujen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisen, minkä seurauksena yhä harvemmalla kansalaisjärjestöllä on tosiasiassa mahdollisuus osallistua valmisteluun. Lisäksi sekä järjestöt ettävirkahenkilöt toteavat, että kansalaisjärjestöille myönnettävän julkisen rahoituksen väheneminen heikentää järjestöjen vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi siten, että työryhmiin ei pystytä asettamaan edustajia, lausuntoja ei ehditä laatia tai niiden sisällöllinen laatu heikkenee.

Selvityksen keskeinen päätelmä on, että Suomessa kansalaisjärjestöt ovat yhä keskeisiä kumppaneita valtionhallinnolle ja niillä on laadukkaalle julkiselle päätöksenteolle erityistä osaamista ja tietoa. Valtionhallinnon vuorovaikutuksessa järjestöjen kanssa on kuitenkin parantamisen varaa, ja järjestöjen luottamus julkiseen hallintoon on tällä hetkellä koetuksella. Ministeriöiden tulisi tulevaisuudessa tunnistaa paremmin järjestöjen moniäänisyys ja monimuotoisuus, hyödyntää järjestöjä asiantuntijoina ja eri väestöryhmien edustajina, kehittää lausuntokierroksia ja digitaalisia osallistumisen menetelmiä viisaasti sekä osoittaa paremmin järjestöjen osallistumisen vaikutuksetvalmisteluun ja päätöksentekoon.

Ota yhteyttä

Henna Hiilamo

Asiantuntija, Demokratiainnovaatiot-ohjelma

Antti Koistinen

Johtava asiantuntija, Viestintä