Uutinen
Tuomittu kasvamaan? -julkaisu tarkastelee talouskasvupuhetta Suomessa 1800-luvulta 2040-luvulle. Se haastaa pohtimaan, millaista kasvukeskustelua tarvitsemme tässä murrosten ajassa. Millainen keskustelu auttaisi varautumaan tulevaisuuteen?
Johtava asiantuntija
Julkaistu
3.12.2025
Talouskasvulla on keskeinen asema yhteiskunnallisessa keskustelussa, vallankäytössä ja päätöksenteossa. Tätä taustaa vasten on yllättävää, miten vähälle huomiolle kasvupuheen analyysi on tutkimuksessa jäänyt. Sitran julkaisu ”Tuomittu kasvamaan? Talouskasvuun liitetyt odotukset menneestä tulevaan” tilkitsee osaltaan tätä aukkoa.Demos Helsingin Sitralle laatima selvitys tarkastelee talouskasvusta käytyä historiallista keskustelua näihin päiviin saakka. Selvitys painottuu vuosiin 1950–2010 ja kertoo siitä, millaisiin tulevaisuuden näkemyksiin ja odotuksiin kasvun tavoittelu on kytkeytynyt eri aikoina. Analyysi pohjaa eduskuntakeskustelujen, hallitusohjelmien ja Helsingin Sanomien pääkirjoitusten arkistoaineistoihin. Työssä on hyödynnetty myös ennakoinnin työkaluja.
”Ennakoinnissa on pitkälti kyse siitä, miten ymmärrämme maailman muutosta ja hahmotamme tulevaisuutta. Sen keinoin voidaan analysoida sitäkin, miten tulevaisuutta on menneinä aikoina hahmotettu. Tässä selvityksessä historian- ja tulevaisuudentutkimus yhdistyvät kiinnostavalla tavalla”, sanoo Sitran Ennakoinnin johtava asiantuntija Eeva Hellström.
Selvitys osoittaa, että Suomessa talouskasvusta on totuttu puhumaan kuin luonnonlaista. Vuosikymmenien ajan kasvu on nähty välttämättömänä milloin edistykselle ja hyvinvoinnille, milloin kilpailukyvylle ja kansalliselle selviytymiselle.On mahdollista, jopa todennäköistä, että välttämättömyyttä painottava ajattelutapa kaventaa tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia.
”Mitä jos pakko kasvaa tai pakko palata kasvun tielle sulkee ovia enemmän kuin avaa? Ylipäätään meidän olisi yhteiskuntana hyvä päivittää suhdettamme kasvuun – ennen kaikkea sitä, millaisin odotuksin hahmotamme tulevaisuutta, mitä kohti haluamme kasvaa”, selvityksen tekemiseen osallistunut Demos Helsingin vanhempi tutkija Elina Hakoniemi kysyy.
Kirjoittajien mukaan talouden kasvu on saanut Suomessa erityisen tiukan kielellisen ja käsitteellisen tulkinnan. Talouskasvu on myös ollut merkittävä osa kansallista tarinaa – ensin edistyksen ja jälleenrakennuksen, myöhemmin kilpailun ja kriiseistä selviämisen välineenä.
”Kriisiin nojaava kasvun pakko määrittää tässä ajassa voimakkaasti yhteiskunnallista keskustelua ja liikkumavaraa. Se on siirtänyt painopistettä pitkäjänteisestä tulevaisuusajattelusta reaktiiviseen ongelmanratkaisuun. Kasvun pakkoon ei enää kytkeydy toivottujen tulevaisuuksien kuvittelua, vaan pelättyjen tulevaisuuksien välttämistä ja aiemman säilyttämistä”, Hakoniemi tiivistää.
Historiallinen tarkastelu auttaa jäsentämään nykyisyyttä ja hahmottamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Parempaa tulevaisuutta tavoiteltaessa saatetaan alitajuisesti turvautua vanhoihin ajattelutapoihin, vaikka maailma ympärillä olisi muuttunut. Silloin osa tärkeistä ilmiöistä voi jäädä huomaamatta. Ajattelutavat heijastuvat myös kieleen, joka ei ainoastaan heijastele todellisuutta, vaan on myös väline vaikuttaa ja muokata sitä.
”Se, miten puhumme talouskasvusta, määrittää poliittisen ja yhteiskunnallisen toiminnan tavoitteita ja prioriteetteja sekä sitä, millaiset tulevaisuuden vaihtoehdot nähdään talouden osalta mahdollisina tai toivottavina”, Eeva Hellström muistuttaa.
Sitran keväällä julkaisema ennakointikatsaus Talous murrosten ajassa haastaa suomalaista yhteiskuntaa varautumaan nykyistä paremmin erilaisiin tulevaisuuksiin. Epävarmuuksien ajassa Suomi tarvitsee uusia, luovia tapoja hahmottaa talouden ja sen kasvun tulevaisuutta, jotta voimme vastata sekä nykyisiin että ennakoimattomiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.
Tuomittu kasvamaan -selvitys kysyy pohjimmiltaan, millaisia kehityskulkuja haluamme vahvistaa, suunnata uudelleen tai jättää taaksemme, kun siirryymme kohti 2040-lukua?
Talouden tulevaisuudessa on vaihtoehtoja. Siksi talouskasvusta käytävä julkinen keskustelu kaipaa moninäkökulmaisuutta, rohkeutta ja laajempaa tulevaisuusnäkökulmaa. Haluammeko jatkossakin olla ”tuomittuja kasvamaan” vai pikemminkin ”kykeneviä uudistumaan”?
Talouskasvu nousi avainkäsitteeksi vasta 1950-luvulla, kun jälleenrakennus ja hyvinvointivaltion rakentaminen loivat pohjaa kasvukeskeiselle politiikalle.
1960-luvulla kasvu nähtiin osana laajempaa edistystä – eli taloudellisen kehityksen rinnalla korostuivat vahvasti sivistykselliset ja sosiaaliset tavoitteet. Pekka Kuusen klassikkoteos kuvasi “hyvän kehän”, jossa kasvu, tasa-arvo ja demokratia tukivat toisiaan. Kuusen näkemys oli, että ”Suomi on tuomittu kasvamaan”.
1970-luvun öljykriisi ja ympäristöliikkeen nousu toivat keskusteluun mukaan kasvun rajat, siinä missä 1990-luvun lama siirsi keskustelun painopisteen kilpailukykyyn ja työllisyyteen.
2000-luvulla kasvu kehystettiin ennen kaikkea rakenteiden ylläpitämisen keinoksi – hyvinvointivaltion “henkivakuutukseksi”.
2020-luvun talouspuhetta luonnehtii kriisitietoisuus ja lyhytjänteisyys.
Tuomittu kasvamaan? Talouskasvuun liitetyt odotukset menneestä tulevaanElina Hakoniemi, Aleksi Neuvonen, Julia Jousilahti ja Jenni KilpiSitra, 2025.
Lue lisää myös Sitran Talouden tulevaisuus -projektin työstä.
+358 294 618 276
eeva.hellstrom@sitra.fi