Arvioitu lukuaika 3 min

Miten koulu saataisiin vastaamaan muuta maailmaa?

Kysyimme työpajassa 4.12. lähes sadalta koulutuksen asiantuntijalta ja soihdunkantajalta, mitä on uusi koulutus.

Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu

Tiimitaidot, oppijalähtöisyys ja vahvempi linkitys koulun ulkopuoliseen maailmaan. Muun muassa nämä asiat nousivat esiin, kun kysyimme työpajassa 4.12. lähes sadalta koulutuksen asiantuntijalta ja soihdunkantajalta, mitä on uusi koulutus ja mitkä ovat koulutuksen ajankohtaiset kysymykset.

Työpajan aluksi Sitran asiamies Tapio Anttila toivotti osallistujat tervetulleiksi. Puheenvuorossaan Anttila toi esiin koulutuksen tärkeyden yhteiskunnassa: sen avulla rakennetaan luottamuspääomaa. Lisäksi osaavat ihmiset ovat maallemme voimavara, ja yksilölle koulutus on myös väline omakuvan rakentamisessa ja onnen tavoittelussa.

– Toivomme työskentelyn aikana kuulevamme teidän näkemyksiänne siitä, mikä koulutusta haastaa tulevaisuudessa, Anttila sanoi.

Työpajassa teemaa lähestyttiin neljästä näkökulmasta: Tulevaisuuden työelämä & tiedot ja taidot, Tulevaisuuden koulutusjärjestelmä ja -politiikka, Teknologiat ja oppimisympäristöt sekä Globaalit haasteet ja koulutus. Lisäksi viides näkökulma kannusti nostamaan esiin niin sanottuja villejä kortteja.

Tulevaisuuden työelämään liittyvät seikat nousevat usein esiin koulutuksesta puhuttaessa (ks esim. HS vieraskynä 8.12. ja trendiartikkelimme 20.10.). Työelämän tarpeista lähdettiin liikkeelle myös työskentelyä edeltäneissä lyhyissä puheenvuoroissa, joista ensimmäisen piti ratkaisutoimisto Seedin toimitusjohtaja ja sarjayrittäjä Marko Parkkinen.

Parkkisen mukaan nykypäivänä työelämässä tarvitaan muutos- ja suorituskykyä, erityisesti ensimmäistä. Myyntitaidot ovat niin ikään tärkeitä, sillä jokainen joutuu työssään myymään jotain: jos ei mitään konkreettista, niin ainakin omia ajatuksia ja osaamista.

– Työnantajaa ei kiinnosta se, kuinka paljon henkilö on kouluttautunut, vaan se, mitä hän saa osaamisellaan aikaan, Parkkinen korosti.

Toisessa puheenvuorossa Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka käsitteli nykypäivän haasteita perusopetuksessa. Oppimistulokset ovat olleet kouluissa laskussa vuodesta 2006, ja oppilaat pitävät opetusta melko epäkiinnostavana. Vastuu koulutuksen jatkuvasta kehittämisestä on meillä kaikilla, mutta ensisijaisesti kuntapäättäjillä ja opettajilla.

Misukka näkee, että opettajien perusosaaminen on korkealla tasolla, mutta he pääsevät Suomessa osallistumaan erittäin heikosti täydennyskoulutuksiin verrattuna muihin maihin.

– Maailma muuttuu niin nopeasti, että jokaisen opettajan tulisi päästä vuosittain täydennyskoulutukseen – halusi hän sitä tai ei, Misukka sanoi.

Kolmannessa puheenvuorossa Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta toi esiin suomalaisen koulutusjärjestelmän hitaan muutosvauhdin.

– Kulkevatko koulutus ja opetus liian kaukana kehityksestä – ja jopa nykypäivästä, Päivärinta kysyi.

Koulutusjärjestelmän uudistukset tapahtuvat osissa koulutusaste kerrallaan. Päivärinnan mukaan elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa koulutusjärjestelmän kaikkien osien muodostama kokonaisuus pitäisi olla agendalla.

Viimeisessä puheenvuorossa tietokirjailija ja opettaja Jarno Paalasmaa korosti, että koulun tulisi olla oppilaille motivoiva paikka. Asioiden tekemistä ja vuorovaikutteisuutta voisi olla koulussa enemmän, sillä oppiminen johon ei liity kokemuksellisuutta, jää vääjäämättä pinnalliseksi.

Paalasmaan mukaan lapsia ei ensisijaisesti tule kasvattaa yhteiskuntaa varten: pikemminkin heidät tulisi kasvattaa aikuisiksi, jotka rakentavat yhteiskuntaa ihmisiä varten.

– Työ- ja talouslähtöisen kehittämisajattelun rinnalle tarvitaan ihmis- ja elämälähtöistä koulutusajattelua, Paalasmaa kertoi.

Puheenvuorot keräsivät vuolaasti kommentteja, joista muutama kuului vapaasti lainattuna:

”Mikä on olennaista opittavaa digitaalisen yhteiskunnan aikana?”
”Seiskaluokkalainen kysyi, miksi hänen tulee osata tunnistaa kasveja ulkonäön perusteella. En keksinyt yhtään hyvää syytä. Nykypäivänä tällainen tieto on tarvittaessa löydettävissä”
”Entä jos päästäisimme nuoret tekemään luovasti niitä asioita, joista he nauttivat?”
”80% yksilön lisäarvosta yhteisölle syntyy yksilön intohimosta, luovuudesta ja aloitteellisuudesta”
”Tarvitsemme näkemyksen siitä, mihin kannattaa satsata, sillä uudistamisen kohteita on paljon: koulu, oppiminen, opetus, oppimisen kulttuuri, oppimisympäristöt, lainsäädäntö, kansantalous…”
”Annetaanko lapsille tilaa kasvaa? Koulutuksen järjestäjät saavat tuloja tuotettujen tutkintojen määrän perusteella”

Kommentoinnin jälkeen oli vuorossa varsinainen työskentely, jolle positiivinen tunnelma ja osallistujien intohimoinen suhtautuminen aiheeseen tarjosivat mainiot edellytykset. Työskentelyn tulokset ovat nähtävissä täällä:

Lämmin kiitos osallistujille paikan päällä ja sosiaalisessa mediassa!

Keskustelu tulevaisuuden koulutuksesta jatkuu mm. Uusi koulutus -Facebook-ryhmässä sekä Twitterissä tunnisteella #uusikoulutus. Hyppää mukaan!

Lue myös blogikirjoitus Intohimoa ja intohimolla uudesta koulutuksesta ja työpajan kulusta kertova Storify-kooste.

Aihe

Uusi koulutus

Sitra kokosi 31 hengen poikkiyhteiskunnallisen joukon pohtimaan, mitä on tulevaisuuden uusi koulutus. Uusi koulutus -foorumi kokeili myös, kuinka suomalaisen koulutuskentän haasteita voidaan konkreettisesti ratkoa. Keskustelu ja uuden koulutuksen kehittäminen jatkuu Koulutuskeskiviikko-tapahtumien sarjana.

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?