Afrikka ponnistaa kohti kiertotaloutta

Tehdään edullisia ja ekologisia taloja, jotka kestävät sata vuotta. Käytetään raaka-aineena kierrätysmateriaaleja ja luodaan samalla työpaikkoja ja uutta liiketoimintaa.

Ylöjärveläisen Block Solutionsin visio kuulostaa melkein kiertotalouden utopialta. Silti se on realistinen.

”Afrikassa on 50 miljoonan asunnon vaje, ja vaikeasti kierrätettävää PET-muovijätettä on järkyttävä määrä joka paikassa. Me otamme sen hyötykäyttöön”, sanoo Block Solutionsin perustaja Markus Silfverberg, joka vastaa puhelimeen Ruandasta.

Yritys on kehittänyt ruiskuvalutekniikan, jolla valmistetaan suuren lego-palikan näköisiä rakennusmoduuleja kierrätetystä muovista ja orgaanisesta kuidusta, jota syntyy teollisuuden sivutuotteena. Kumivasaran ja lenkkiavaimen avulla kuka tahansa voi rakentaa 50-neliöisen talon.

Yritys ei kuitenkaan myy Afrikkaan moduuleja eikä valmiita talojakaan, vaan tehtaita. Ensimmäiset moduulit Suomen ulkopuolella on valmistettu Ghanan Accrassa huhtikuussa 2022. Vuoden 2022 aikana tuotanto käynnistyy myös esimerkiksi Egyptissä ja Indonesiassa.

”Rakennusmoduulien vieminen Suomesta ei olisi kestävällä pohjalla. Siksi tuotannon pitää olla paikallista”, Silfverberg sanoo.

Yrityksen ideana on käyttää nimenomaan paikallisia raaka-aineita materiaalina. Niistä ei tule pulaa – muovipullot ja muu muoviroska on tunnetusti kiperä ympäristöongelma ympäri Afrikkaa. Danonen ja monen muun muovisten pakkausten käyttäjien kanssa viritellään yhteistyötä. Muovin lisäksi moduulien raaka-aineeksi on valjastettu muun muassa sokeriruoko, riisiruoko, hamppu, bambu ja erilaiset vastuullisesti kasvatetut puulajit.

Ensin digiloikka, sitten energiaharppaus

Afrikka on nyt ajankohtainen monella tavalla. Ulkoministeriö julkisti maaliskuussa 2021 Suomen ensimmäisen kattavan Afrikka-strategian, ja Euroopan parlamentti hyväksyi samaan aikaan mittavan päivityksen Euroopan unionin Afrikan-kumppanuusstrategiaan. Molemmissa halutaan siirtää yhteistyön painopiste kehitysavusta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään taloudelliseen yhteistyöhön.

Myös vuotuinen kiertotalouden suurtapahtuma, maailman kiertotalousfoorumi WCEF järjestetään tänä vuonna Afrikassa.

Sitra on mukana uudessa yhteistyöhankkeessa, jossa Afrikan kehityspankkiin perustettiin kiertotalousrahasto. Viiden vuoden ajan toimiva rahasto rahoittaa kiertotalouden projekteja eri maissa, ja samalla tuetaan kansallisten kiertotalousstrategioiden laatimista. Tukena on Sitran kokoama, valtioille tarkoitettu käsikirja vinkeistä, kuinka kokonainen maa voi siirtyä kohti kiertotaloutta.

”Ruohonjuuritasolla kiertotalouden periaatteet ovat Afrikassa ikivanhoja. Monet tuotteet ja materiaalit saavat uusiokäytössä uuden elämän, mikä on ihan kiertotalouden ytimessä. Myös jakamistalouden idea on tuttu”, sanoo Sitran asiantuntija Marleena Ahonen.

Kiertotaloudessa tuotteita voidaan hankkia omistamisen sijaan palveluna, jolloin kalliita alkuinvestointeja ei tarvita. Tämä voi auttaa myös uuden yrityksen perustamisessa.

“

Kiertotaloudessa tuotteita voidaan hankkia omistamisen sijaan palveluna, jolloin kalliita alkuinvestointeja ei tarvita.

Ahosen mukaan myös alustataloutta hyödyntävä digiloikka on Afrikassa jo pitkällä. Esimerkiksi mobiilimaksaminen on monissa maissa arkipäivää. Matkapuhelimella maksaminen ei vaadi lainkaan pankkitiliä eikä luottokorttia, vaan rahaliikenteen hoitaa teleoperaattori. Se lisää palvelujen suosiota.

Jakamistalouden pioneerit kuten Airbnb, Couchsurfing, Uber ja Lyft ovat toimineet monissa Afrikan maissa jo vuosia. Varsinkin taksipalveluihin on syntynyt myös paikallisia yrityksiä, kuten kenialainen Little Cabs sekä kongolainen Ubizcabs, jonka kaikki kuljettajat ovat naisia.

Afrikassa on 1,2 miljardia asukasta ja 54 maata, joten olosuhteet ja lähtökohdat kiertotaloudelle vaihtelevat suuresti. Käytännön syistä tässäkin artikkelissa puhutaan yleistäen koko mantereesta.

Minä olen, koska sinä olet

”Afrikassa on taatusti paremmat edellytykset onnistua kiertotaloudessa kuin Euroopassa”, Namibian kunniakonsuli Timo Palander sanoo. Hän selittää asiaa monissa afrikkalaisissa kielissä esiintyvän ubuntu-käsitteen kautta.

”Ubuntu tarkoittaa kirjaimellisesti, että minä olen olemassa vain sinun kauttasi. Yksin ihminen ei ole mitään, vaan yhteisöllisyys ratkaisee.”

Tavara- ja materiaalipula on opettanut ihmisille jakamista.

”Kun menet torille, siellä on valtavasti esineitä, jotka on tehty oluttölkeistä, autonrenkaista ja niin edelleen. Ja kun kyliin tuli ensimmäiset matkapuhelimet, niiden omistajat lainasivat niitä hyvin halvalla toisille.”

Palander on Suomen liike-elämän kokeneimpia Afrikan-kävijöitä. Hän on toiminut suomalaisten yritysten kanssa Namibiassa noin 30 vuotta.

Maailmanpankin tilastoista selviää, että Saharan eteläpuolisen Afrikan talous on kasvanut melkein 500 prosenttia vuoden 2000 jälkeen. Euroopassa lukema on 30 prosentin luokkaa.

Palander sanoo, ettei Suomessa ymmärretä Afrikan kasvun nopeutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tietoa on vähän, ja riskit tuntuvat liian suurilta. Suomen kokonaisviennistä vain 2,5 prosenttia suuntautuu Afrikkaan, ja siitäkin suurin osa muutamaan Pohjois-Afrikan maahan sekä Etelä-Afrikkaan.

Palander haluaa rohkaista kokeilemaan.

”Sieltä löytyy paljon greenfield-hankkeita, joissa päästään rakentamaan tyhjästä ja kokeilemaan uusia innovaatioita.”

Miten suomalaiset kiertotalouden yritykset sitten saavat jalan oven väliin Afrikassa?

”Yksin ei kukaan pärjää. Meillä on huikean hienoja startupeja, mutta ne ovat liian pieniä. Haaste on kerätä laajoja konsortioita ja niiden avulla skaalata bisnestä isommaksi. Se on aina monitoimijainen prosessi.”

“

Yksin ei kukaan pärjää.

Palander painottaa hyvien paikallisten kumppanien merkitystä. Se on seikka, jonka nostavat esiin kaikki tätä juttua varten haastatellut yritykset. Hyvät partnerit löytyvät usein Business Finlandin, lähetystöjen ja omien verkostojen avulla. Moni yritys värvää kohdemaahan paikallisen myyjän tai konsultin.

”Jatkossa olisi tärkeää sisäistää, ettei Afrikkaan vain viedä asioita Suomesta yksipuolisesti, vaan rakennetaan bisnekseen uusia toimintamalleja yhteistyössä”, Ahonen korostaa.

Kansalaisjärjestöt avaavat ovia yrityksille

Byrokratia on yksi hidaste matkalla menestykseen. Tuotteille tarvitaan maakohtaiset rekisteröinnit ja sertifikaatit, toisin kuin Euroopan unionissa, jossa yksi merkintä kelpaa kaikkialla.

”Eräs viranomainen sanoi vuosia sitten, että tuote tarvitsee rekisteröinnin, mutta emme tiedä millaisen rekisteröinnin”, kuukautiskuppeja valmistavan Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen muistelee huvittuneena.

Kuukautiskupit luokitellaan monilla markkinoilla lääketieteelliseksi laitteeksi, mikä mutkistaa asioita. Mutta jos aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, paperityö ei ole ylivoimainen este, Kurjanen sanoo.

Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat -yrityslistaltakin löytyvä juupajokelainen Lunette toimii muun muassa Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Kongossa. Strategiassa on kaksi kärkeä. Tuotteita myydään suurten kaupunkien apteekeissa hinnoilla, jotka vastaavat Suomen hintatasoa. Silloin kohderyhmä on hyvätuloiset naiset. Toisaalta Lunette jakaa kuppeja ilmaiseksi kaupunkien slummeissa ja tekee samalla seksuaaliterveyskampanjoita.

Kesäkuussa 2022 myös YK valitsi Lunetten tavarantoimittajiensa joukkoon: kuukautiskuppeja jaetaan jatkossa esimerkiksi pakolaisleirien hygieniapakkauksissa. Kuukautiskupit tulevat ensimmäistä kertaa YK:n tuotevalikoimaan.

Silikonista valmistettu kuukautiskuppi kestää useita vuosia ja korvaa elinkaarensa aikana noin 300 kertakäyttöistä kuukautissuojaa. Suojat valmistetaan enimmäkseen muovista, joten kupit vähentävät osaltaan ongelmallisen jätteen määrää.

Lunetelle kansalaisjärjestöt ovat olleet erityisen tärkeitä yhteistyökumppaneita. Afrikassa toimii lukemattomia järjestöjä eri sektoreilla, ja suomalaisillakin järjestöillä on mantereelta kymmenien vuosien kokemus.

Tamperelainen Solar Fire Concentration löysi Keniasta sopivan pilottikohteen World Vision Finlandin avulla. Sosiaalisen yrityksen tuote on pieni keskittävä aurinkolämpövoimala, joka toimii peilien avulla. Peilit suuntaavat auringon valon yhteen pisteeseen ja lämmittävät esimerkiksi uunia, jossa paistetaan leipää.

Suuri osa Itä-Kenian Kisumuun vuonna 2016 rakennetuista aurinkouuneista on yhä käytössä.

”Järjestöt ovat toimineet alueilla pitkään ja niillä on valmis toimiva infrastruktuuri”, sanoo toimitusjohtaja Eva Wissenz. Solar Fire Concentration toimii Kenian lisäksi Tansaniassa, Burkina Fasossa, Etiopiassa ja Ugandassa.

Yritys toimi alun perin itsekin kansalaisjärjestönä, ja päätavoite on edelleen sama: energiaköyhyyden vähentäminen globaalissa etelässä ja uusien, ekologisesti kestävien työpaikkojen luominen. Samalla hidastetaan luontokatoa, kun aurinkolämpö korvaa puun ja puuhiilen käyttöä.

“

Samalla hidastetaan luontokatoa, kun aurinkolämpö korvaa puun ja puuhiilen käyttöä.

Ideana on kouluttaa paikalliset ihmiset valmistamaan, rakentamaan ja käyttämään aurinkovoimaloita itse. Uunien lisäksi yrityksen teknologiaa käytetään aurinkoenergialla toimivissa paahtimissa ja ruuan kuivaimissa.

Tänä vuonna yritys on kouluttanut yli 200 ihmistä käyttämään teknologiaansa. Koronapandemian ja hintojen nousun vuoksi valikoimaan otettiin myös lisenssit ja itse koottavat pakkaukset, joiden kokoamiseen tarjotaan etätukea. Laitteita onkin hankittu myös Ranskaan.

Erikoinen toimintamalli on vaikeuttanut verkostojen ja rahoituksen löytämistä kotimaasta.

”Bisnesmalli, jossa Afrikkaan ei viedä mitään vaan pyritään voimaannuttamaan paikallisyhteisöjä, on koettu Suomessa hämmentävänä. Mutta tilanne helpottui, kun Helsingin Sanomissa oli juttu Lytefire-teknologiaamme hyödyntävän aurinkosaunan prototyypistä. Nyt ihmiset ovat alkaneet uskoa tavoitteisiimme”, Wissenz naurahtaa.

Wissenzille on tärkeää, että paikalliset kumppanit jakavat samat arvot. Samaa korostaa Block Solutionsin Markus Silfverberg.

”Me edellytämme, että tehtaissa puolet työntekijöistä on naisia ja heille pitää maksaa sama palkka kuin miehille. Se on joskus herättänyt ihmetystä”, Silfverberg sanoo.

Hyvää tahtoa ja oppeja kantapään kautta

Aalto-yliopiston tietojenkäsittelytekniikan professori Marko Nieminen on perehtynyt alustatalouden kehitykseen Afrikassa. Hänen mukaansa uudet digitaaliset palvelut työllistävät ja tuovat toimeentuloa, mutta niihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Nieminen käyttää esimerkkinä Uberin kaltaisia taksipalveluja.

”Ymmärrämmekö me, mitä tällainen palvelu lopulta tuo paikalliseen sosiaaliseen kontekstiin? Avoimia kysymyksiä on paljon. Tienaavatko kuskit riittävästi tullakseen toimeen, vai jääkö palkka alle minimipalkan, vaikka ajaisi seitsemän päivää viikossa? Onko tämä oikeasti tie pois köyhyydestä? Onko regulaatio kunnossa?”

Joskus hyvää tarkoittavilla projekteilla voi olla arvaamattomia seurauksia. Nieminen oli itse mukana Fusion Grid -hankkeessa, jossa syrjäiseen Oniipan kylään Pohjois-Namibiaan vietiin aurinkosähköjärjestelmä ja Nokian 4G-tukiasema.

”Ihmiset olivat hyvin iloisia niissä viidessä talossa, joihin sähköt vedettiin. Mutta toiset kokivat, että tilanne oli epäoikeudenmukainen. Saimme aikaan riitoja ihmisten kesken, jotka ennen elivät sulassa sovussa”, Nieminen kertoo. Aurinkosähköllä alettiin myös tehdä kauppaa, mikä ei ollut tarkoitus.

”On vaikea ennakoida kaikkea etukäteen. Vaikutukset voivat olla paljon monimuotoisempia kuin osaamme kuvitella. Joskus meillä projektien kehittäjillä voi olla liian yksioikoinen kuva: mehän ollaan hyväntekijöitä!”

Nieminen sanoo, että pilottihankkeista oppiminen on tärkeää, ja siksi tarvitaan uskaliaitakin ideoita ja niille rahoitusta.

Talouden on kasvettava kestävästi

Länsimaissa kiertotalouteen kuuluu ajatus kuluttamisen ja omistamisen vähentämisestä. On selvää, että planeetan rajat tulevat vastaan, jos ilmastopäästöjen kasvu ja luonnonvarojen kulutus jatkuu entisellään.

“

Planeetan rajat tulevat vastaan, jos ilmastopäästöjen kasvu ja luonnonvarojen kulutus jatkuu entisellään.

Kasvukriittiset ideat näyttäytyvät hyvin erilaisessa valossa silloin, kun joka kolmas elää köyhyysrajan alapuolella.

”Tämä on olennainen kysymys. Sekä länsimaissa että Afrikassa on tärkeää, että kulutus kasvaa tavalla, joka tuottaa mahdollisimman vähän päästöjä, kuormittaa mahdollisimman vähän ja käyttää mahdollisimman vähän luonnonvaroja”, Sitran Marleena Ahonen pohtii.

”Ei länsimaalainen voi mennä puhumaan afrikkalaisille kuluttamisen vähentämisestä. He sanoisivat, että katso peiliin!” Timo Palander sanoo.

”Mutta siitä voidaan ja pitää puhua, miten yhteiskunta voisi toimia tehokkaammin, taloudellisemmin ja ekologisemmin. Väestö kasvaa Afrikassa nopeammin kuin missään muualla, ja olisi erittäin tärkeää ymmärtää kestävän talouskasvun merkitys.”