sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Hyvinvoinnin haasteiden kasvu on yksi Sitran viidestä megatrendistä eli laajasta kehityskulusta. Hyvinvoinnin haasteisiin liittyy monia tuttuja ilmiöitä, kuten syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen.
Hyvinvointivaltion ja julkisten palveluiden tulevaisuus huolettaa monia, eikä tulevaisuudennäkymiä helpota se, että monien hyvinvointialueiden talous on tiukoilla ja sote-henkilöstöstä on pulaa. Suomalaisten fyysinen terveys on parantunut pitkällä aikavälillä, mutta liikunnan puute uhkaa kääntää kurssin tulevaisuudessa.
Mielenterveysongelmat sen sijaan ovat selvästi lisääntyneet. Valtion nuorisoneuvoston Katsaus nuorten hyvinvointiin (2023) kertoo karuja lukuja lasten ja nuorten jaksamisen ja mielenterveyden ongelmista. Kohtalaista tai vakavaa ahdistusta kokee 19 prosenttia yläkoululaisista ja 22 prosenttia lukiolaisista. Korkeakouluopiskelijoista joka kolmas kärsii ahdistuksen tai masennuksen oireista. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan myös aikuisväestön mielenterveys on heikentynyt ja joka viides työikäinen on kokenut merkittävää psyykkistä kuormitusta. Yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperustaisia. Samaan aikaan Suomi on YK:n onnellisuusraportissa kuudetta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa ja näemme signaaleja kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin huomioimisesta. Hyvinvointi, sen haasteet ja mahdollisuudet, on monimutkainen ilmiö.
Edellä kuvatuissa tutummissakin hyvinvoinnin haasteissa riittää ruotimista, mutta niiden lisäksi on tärkeä katsoa hyvinvointia myös laajemmin. Tämä artikkeli avartaa tammikuussa 2023 julkaisemamme megatrendikatsauksen analyysiä ilmiöistä, jotka vaikuttavat hyvinvoinnin haasteiden kasvuun – tai toisaalta voivat tarjota niihin myös ratkaisuja. Tavoitteenamme on tunnistaa sellaisia näkökulmia, jotka helposti jäävät keskusteluissa katveeseen, mutta jotka saattavat tulevaisuuden kannalta olla merkittäviä.
Haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, miten vahvasti hyvinvointi on yhteydessä muihin megatrendeihin: luonnon kantokyky murenee, demokratian kamppailu kovenee, kilpailu digivallasta kiihtyy ja talouden perusta rakoilee. Haasteita on näköpiirissä, vaikka millä mitalla, mutta paljon on myös mahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää keskustella siitä, minkälaista hyvinvointia haluamme rakentaa tulevaisuudessa.
Miten luonnon kantokyvyn mureneminen haastaa hyvinvointia?
Luonnon kantokyvyn mureneminen on megatrendi, joka koostuu monista tutuksi käyneistä ilmiöistä ilmaston kuumenemisesta luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Näillä muutoksilla on monenlaisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin henkiseen hyvinvointiimme ja viime kädessä kyse on ihmiskunnan selviytymisestä.
Mitkä ovat teemaan liittyen kolme kiinnostavaa muutosta, joista pitäisi keskustella enemmän?
1. Luontokato etenee – myös meissä ihmisissä
Me ihmiset olemme osa luontoa ja hyvinvointimme on suoraan riippuvaista luonnon hyvinvoinnista. Ymmärrämme yhä paremmin, että toimivat ekosysteemit ovat edellytys sille, että mekin pärjäämme. Ilman luonnon monimuotoisuutta ja terveen biosfäärin tarjoamia ekosysteemipalveluita meillä ei ole elämän perusedellytyksiä, kuten juomavettä, ruokaa tai happea.
Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei kuitenkaan tapahdu vain luonnossa, ihmisen ulkopuolella, vaan luontokato tapahtuu myös meissä. Ihmiskeho on ekosysteemi, joka on vuorovaikutuksessa muiden ekosysteemien kanssa. Elinympäristöjemme ja elintapojemme muutosten myötä kehoissamme oleva mikrobisto on köyhtynyt. Emme enää altistu luonnon omille yhdisteille samaan malliin kuin esivanhempamme. Muutokset ovat johtaneet immuunijärjestelmiemme heikentymiseen ja siihen, että kehomme ylireagoi ärsykkeisiin, joista ei kuitenkaan todellisuudessa ole meille vaaraa. Tämä näkyy tilastoissa monien ei-tarttuvien tautien, kuten suolistotulehdusten, allergioiden, astman ja diabeteksen lisääntymisenä. Köyhtyneillä suolistomikrobeilla on kytköksiä myös mielen hyvinvointiin.
Tilanteeseen havahtuneet tutkijat ovat kehittäneet erilaisia ratkaisuja ongelmaan. Luontoaltistus päiväkodeissa lisää lasten immuunitasapainoa ja edistää hyvinvointia. Immuunijärjestelmän säätely voi parantua jo yhden kuukauden aikana, jos monimuotoinen luonto tuodaan päiväkotipihaan tai lähiluontoon, jossa lapset liikkuvat. Tutkijat selvittävät myös, voisiko iholle siveltävä metsäpulveri lisätä hyvää mikrobialtistusta ja suojata pikkulapsia esimerkiksi allergioilta. Metsäpulveri pitää sisällään tuhansia kasvien, virusten, sienien ja pieneliöiden jäänteitä, eli käytännössä metsämaata, joka on yksi kaikkein rikkaimpia mikrobiologisia ympäristöjä.
Jos luontokato etenee, eteneekö se myös ihmisessä? Millaisiin toimiin meidän tulisi ryhtyä tilanteen korjaamiseksi? Pitäisikö terveydenhuollossa panostaa sairauksien hoitamisen lisäksi ympäristönsuojeluun sekä pääsyyn luonnon äärelle? Miten asuinympäristöjä voisi suunnitella jatkossa tavoilla, jotka lisäisivät luonnon moninaisuutta niin ympäristössämme kuin meissä ihmisissä ja samalla meidän luontoyhteyttä nykyistä enemmän?
2. Mistä tulee terveellinen ruoka tulevaisuudessa?
Terveellinen ruokavalio on hyvinvoinnin perusta. Globaalissa mittakaavassa ruoantuotanto on samalla kuitenkin merkittävä syy ilmaston kuumenemisen ja luontokadon taustalla. Nämä taas puolestaan uhkaavat ihmisten hyvinvointia pitkällä tähtäimellä ja siksi sekä ruokaa, että sen tuotantotapoja olisi hyvä tarkastella hyvinvoinnin näkökulmasta.
Ruoantuotantoketju aiheuttaa hieman arvioista riippuen 25 – 33 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, etenkin kun otetaan huomioon sen aiheuttamat muutokset maankäytössä. Globaalisti suurin yksittäinen syy on lihantuotanto, joka muodostaa lähes 60 prosenttia kaikista ruoantuotannon kasvihuonepäästöistä. On selvää, että ruoantuotannossa tarvitaan isoja muutoksia.
Kasvispainotteinen ruokavalio on jo pitkään tunnettu otollisena keinona edistää niin terveyttä kuin kestävää kehitystä. Tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio ohjaa ruokailutottumuksia tähän suuntaan. Sen mukaan lihan- ja maidonkulutusta pitäisi vähentää länsimaissa runsaasti, mutta niistä ei tarvitsisi luopua kokonaan. Planetaarisen ruokavalion omaksuminen estäisi miljoonia ennenaikaisia kuolemia ja ruokkisi terveellisesti koko maapallon väestön.
Ruoka on meille ihmisille tärkeä osa elämää ja kulttuuria. Moni haluaa pitää kiinni tutuista ruokailutottumuksista ja ajattelumalleista liittyen siihen, missä ja miten ruokaa tuotetaan ja siksi esimerkiksi laboratorioissa tuotettu ruoka ei välttämättä kuulosta toivotulta tulevaisuudelta. Esimerkiksi Italiassa valmistellaan synteettisen ruuan kieltoa, jonka takana on vahva halu pitää kiinni perinteistä. Erityisesti proteiinien osalta uudenlaiset tuotantomahdollisuudet ovat kuitenkin kiinnostavia. Yksisoluisiin mikrobeihin perustuvat tuotantomenetelmät voisivat auttaa meitä löytämään korvaajia eläinperäisille raaka-aineille isossakin mittakaavassa.
Ratkaisuja jo tähän päivään ja lähitulevaisuuteen löytyy esimerkiksi regeneratiivisesta eli uudistavasta viljelystä, jossa ruoantuotannon lisäksi pyritään elvyttämään koko ekosysteemiä. Myös Sitran työpaperi sisältää useita ehdotuksia kestävän ruokajärjestelmän rakentamiseksi luonnon ja ihmisen hyvinvointi huomioiden.
Mutta millaisin keinoin kuluttajat saataisiin uudistamaan ajattelumallejaan ja kulutustottumuksiaan? Lisääntynyt tieto ei ole saanut aikaan suuria muutoksia ruokailutottumuksissa, esimerkiksi lihaa syödään Suomessa lähes samaan malliin kuin ennenkin. Ratkaisuja kasvisruoan käytön lisäämiseen on etsitty niin aisteja manipuloivasta lisätystä todellisuudesta kuin kauppojen hyllyillä lisääntyvästä kasvisproteiinien valikoimasta. Voisivatko kasvavat valmisruokamarkkinat toimia kestävyysmurroksen ajurina? ORSI- ja JUST FOOD-tutkimushankkeiden kansalaistyöpajoissa osallistujien ehdottamat keinot painottuivat arjen helpottamiseen. Myös ruoka-alan yritykset – mukaan lukien isoimmat ruokakauppaketjut – ovat innostuneet edistämään muutosta.
3. Ihmiskunta tautien armoilla?
Tutkijat ovat varoitelleet ihmiskuntaa jo pitkään epidemioiden ja pandemioiden lisääntyneestä todennäköisyydestä. Koronapandemia sai meidät ymmärtämään, että kyse on todellisesta riskistä. Tiedämme nyt varsin konkreettisesti, mitä voi seurata siitä, kun luonto joutuu ihmisen toiminnan takia ahtaalle – jo kaksi kolmesta ihmisten sairastamasta infektiotaudista on muista eläimistä ihmisiin tarttuneita tauteja. Ja tiedämme myös, miten nopeasti taudit liikkuvat maiden rajojen yli.
Ilmaston kuumenemisen arvioidaan pahentavan satoja tauteja lisäämällä tautimääriä ja tekemällä sairauksista vakavampia. Helleaallot, kuivuus, tulvat ja myrskyt haittaavat lisäksi omalta osaltaan ihmisten kykyä torjua ja selviytyä taudeista. Ilmaston kuumenemisesta johtuvat terveysriskit kasvavat erityisesti lapsilla. Tarttuvien tautien lisääntymisen lisäksi merkittävä terveysriski on satojen pienentyessä aliravitsemus, joka vaikuttaa lasten koko elämään heikentämällä muun muassa immuunijärjestelmää. Myös puhtaan juomaveden saatavuus altistaa tartuntataudeille.
Luonnon kantokyvyn mureneminen voi tuoda eteemme myös koko joukon uusia tauteja. Tutkijat ovat varoitelleet, että seuraava pandemia voisi saada alkunsa sulavasta ikiroudasta, jonka uumenissa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia vuosia uinuneet taudinaiheuttajat lämpötilan nouseminen saa virkoamaan. Alkuvuodesta tutkijat onnistuivat elvyttämään uudelleen eloon 48 000 vuotta ikiroudassa majailleen ”zombieviruksen”. Vaikka kyseinen virus ei ole ihmisille vaarallinen, sen arvioidaan ennakoivan mahdollisuutta siihen, että muutkin ikiroudassa majailevat taudinaiheuttajat voivat lämpötilojen noustessa virota. Tutkijat ovat löytäneet Siperian syvästä ikiroudasta yli sata bakteeria, joihin nykyiset antibiootit eivät tepsi. Ennakkotapauksena vanhojen tautien virkoamiselle pidetään vuonna 2016 Venäjällä 75 vuodeksi ikiroutaan tarttuneesta, kuolleesta porosta peräisin ollutta pernaruttoa, joka tappoi yli 2000 poroa ja yhden ihmisen.
Suomessa ilmaston kuumenemisen arvioidaan lisäävään erityisesti vektorilevitteisiä, eli eläimistä ihmisiin tarttuvia tauteja, joita kantavat esimerkiksi hyttyset, puutiaiset ja myyrät. Leudontuvat talvet ja nousevat lämpötilat vaikuttavat eläinten elinalueisiin ja yleisyyteen. Monilta näiltä taudeilta osataan jo hyvin suojautua. Isossa kuvassa on tärkeää muistaa, että ponnekkaat toimet ilmaston kuumenemista ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä vastaan voivat estää myös tartuntatautien leviämistä tulevaisuudessa.
Miten digikehitys vaikuttaa hyvinvointiin?
Digitalisaatio ja teknologian kiihtyvä kehitys helpottavat parhaimmillaan ihmisten elämää ja arkea sekä tuovat ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Mutta mikä teknologian kehityksessä saattaa haitata ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia? Entä missä piilee mahdollisuuksia, jotka vievät meitä kohti parempaa tulevaisuutta?
Seuraavaksi pureskelemme kolmea kysymystä, jotka herättävät pohtimaan teknologian kehityksen ja hyvinvoinnin suhdetta.
1. Muovaako digilaitteiden jatkuva käyttö ihmistä ja ihmisyyttä?
Kun takana on kohta 15 vuotta arkea älypuhelinten ja digilaitteiden kanssa, vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ovat nousseet suurennuslasin alle. Jo pitkään on puhuttu siitä, että digitaalisten laitteiden, internetin ja sosiaalisen median runsaalla käytöllä on yhteys kasvaviin mielenterveysongelmiin.
Viitteitä on esimerkiksi siitä, että ahkeralla sosiaalisen median kulutuksella on yhteys lisääntyneeseen ahdistukseen ja masennusoireisiin, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Myös korrelaatio digilaitteiden lisääntyneen käytön ja ihmisten rapautuneen keskittymiskykyyn välillä on epäselvä, vaikka monen kokemus puhuu sen puolesta, että digilaitteissa on ainakin osasyy. Useiden asiantuntijoiden mukaan runsaan sosiaalisen median käytön seuraukset ovat silti ilmeisiä. Taustalla vaikuttaa usein ihmisen psykologinen kehitys, kuten itsetunnon ja omakuvan muodostuminen, joihin vaikuttaa se, miten muut meidät näkevät. Esimerkiksi Stanfordin psykiatrian professori Anna Lembken mukaan sosiaalisen median käytön seurauksena ihmisten kokema häpeä ja itseinho lisääntyvät, koska saamme julkisesti niin paljon negatiivista palautetta.
Jos teknologian käytön vaikutukset henkiseen hyvinvointiin jo näkyvät, kiinnostava kysymys on, muovaako teknologian käyttö ihmisiä myös fyysisesti? Viitteitä on muun muassa siitä, että älypuhelinten tuijottelu rapauttaa ihmisten fyysistä kuntoa ja vaikuttaa aivojen muistikapasiteettiin. Lisäksi sosiaalisen median jatkuva käyttö älypuhelimella näkyy myös nuorten aivojen kehityksessä.
Vaikka monenlaista tutkimustietoa jo on, teknologian kehityksen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin on silti vaikea ennakoida. Kehitys on niin nopeaa, ettei tietyn laitteen tai sovelluksen vaikutuksia välttämättä ehditä luotettavasti tutkia ennen kuin sen käyttö jo vähenee ja siirrymme seuraavan uuden teknologian pariin. Lisäksi yleispäteviä, kaikkia koskevia vaikutuksia on mahdotonta nähdä, koska ne voivat olla erilaisia riippuen ihmisten iästä, koulutuksesta, kielitaidosta tai ylipäätään yhteiskunnallisesta asemasta. On myös helppoa tehdä dramaattisia johtopäätöksiä, vaikka tietopohja olisi vielä vajavaista. Yhtä lailla on helppoa olla tekemättä mitään vetoamalla siihen, että emme tiedä tarpeeksi.
Teknologian hyvinvointivaikutuksia voi kuitenkin pohtia myös laajemmin koko ihmisyyden näkökulmasta. Jos jatkossa luomme suhteen yhä useammin teknologiaan kuin toiseen ihmiseen, millaisia vaikutuksia tällä on kaikkeen, ihmissuhteista yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymiseen. Miten ihmisyyden ydin eli kanssakäyminen ja vuorovaikutus muuttuvat? Tuleeko kasvokkaisista kohtaamisista erikoista ja erityistä, ja digitaalisesta vuorovaikutuksesta arjen normi? Kiinnostavaa on, että ilmassa on myös signaaleja siitä, miten kasvokkaista vuorovaikutusta halutaan varjella: järjestetään puhelinvapaita festivaaleja, puhelinkielto-juliste päiväkodin portilla kehottaa vanhempia keskittymään “päivän tärkeimpään tapaamiseen”, ja tarjotaan koulutusta älypuhelimesta irtaantumiseen.
2. Ratkooko teknologia terveyshaasteet?
Digitalisaatio, tekoälyn nopea kehitys ja datan määrän kasvu nopeuttavat myös uusien terveysteknologioiden ja hoitokeinojen kehittymistä. Uusia hoitokeinoja voi syntyä ripeämmin, jos ihmisten terveystiedot ovat käytettävissä sujuvasti ja turvallisesti siellä, missä niitä tarvitaan – Suomessa ja kansainvälisesti. Tällä hetkellä eurooppalaiset potilaat, lääkärit, tutkijat ja yritykset kohtaavat useita esteitä maiden rajat ylittävälle terveystietojen hyödyntämiselle, mutta yhteisiä pelisääntöjä rakennetaan parhaillaan.
Erilaiset älylaitteet kuten rannekkeet, sormukset ja sensorit mahdollistavat jo esimerkiksi oman hyvinvoinnin seurannan tai potilaiden etäseurannan ja hoidon tarkemman suunnittelun dataan pohjautuen. Myös geenihoidon kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia hoitaa erilaisia sairauksia. Teknologian käytöllä ja datan turvallisella jakamisella voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä terveydenhoidossa ja toisaalta mahdollistaa terveempi elämä yhä useammalle. Moni (40 % EU-kansalaisista) on myös halukas jakamaan henkilökohtaista dataansa edistääkseen lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa, kunhan se tapahtuu turvallisesti.
Kehitykseen liittyy kuitenkin riskejä eriarvoistumisesta, tietojen vuotamisesta ja ei-toivotuista vaikutuksista. Geenihoitojen kehittyminen herättää myös monia eettisiä kysymyksiä siitä, mikä on sallittua nyt tai jatkossa. Jos geenejä muokkaamalla voidaan hakkeroida ihmisten biologiaa ja parhaimmillaan poistaa sairauksia, voiko seurauksena olla myös ihmisten ominaisuuksien valikoimista?
Selvää on, että nyt ja tulevaisuudessa ikääntyvä väestö ja sote-kustannusten nousu kasvattavat Suomessa hyvinvoinnin haasteita. Datan ja tekoälyn taitavalla hyödyntämisellä on kuitenkin mahdollista saavuttaa valtavia kustannussäästöjä sote-alalla ja parhaimmillaan myös ennaltaehkäistä sairauksien syntyä.
3. Uhkaako osa ihmisistä jäädä syrjään?
Digitalisoituminen eli digitaalisen tietotekniikan yleistyminen arkielämän toiminnoissa on lisääntynyt vauhdilla. Suomi on muun muassa noussut kärkeen vuosittaisessa digitalisaation hyödyntämistä mittaavassa maavertailussa ja pudottanut ykkössijaa viime vuodet hallinneen Tanskan kakkoseksi. Esimerkiksi sote-puolella palveluita on onnistuttu tuomaan tarjolle alueille, joihin niitä ei ole ollut mahdollista saada fyysisesti. Etälääkärivastaanotoista, digitaalisista terapioista ja digihoitopoluista ylipäätään on tullut arkipäivää.
Digitalisaation myötä moni asia on helpottunut, mutta samaan aikaan kehitys on sysännyt joukon ihmisiä tietoyhteiskunnan ulkolaidalle. Suomalaisten digitaitoraportin mukaan suomalaiset ovat osaavia digin käyttäjiä kansainvälisesti vertailuna, mutta hyvistä digitaidoista huolimatta 39 prosenttia suomalaisista tarvitsee usein tukea digilaitteiden käytössä ja 14 prosenttia kokee olevansa heikompi internetin ja digitaalisten palveluiden käyttäjä kuin suomalaiset yleensä. Koko EU:n tasolla tilanne onkin huolestuttavampi: 46 prosentilla EU-kansalaisista ei ole perus digitaitoja.
Digitaidottomuus voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin monella tapaa, mutta lopulta kyse on osallisuudesta yhteiskunnassa. Puhutaan digiosallisuudesta eli yksilön mahdollisuuksista hyödyntää digitalisaatiota yhtenä osallisuuden välineenä. Käytännössä kyse voi olla vaikkapa siitä, löytääkö oikean ja luotettavan tiedon äärelle, pystyykö vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin tai ihan vain hoitamaan arkisia asioita esimerkiksi viranomaisten kanssa.
Joskus palvelut eivät ole tarpeeksi saavutettavia, ymmärrettävällä kielellä tai ihmisellä ei ole varaa tarvittaviin laitteisiin. Digiosattomuus ei siis koska vain ikäihmisiä, vaan voi liittyä vaikkapa kielitaitoon, taloudelliseen tilanteeseen tai vammaisuuteen. Kaikille ei ole pankkitunnuksia, nopeita tietoyhteyksiä, älypuhelinta tai sosiaalista mediaa. Pahimmillaan digitaidottomuus voi vaarantaa perusoikeudet, jos ihmiset jäävät palveluiden ulkopuolelle. Hyvinvoinnin haasteiden kasvun näkökulmasta olennaista on löytää ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat kaikkien osallistumisen ja mukanaolon lisääntyvästi digitaalisessa yhteiskunnassa.
Miten hyvinvointi ja demokratia kietoutuvat yhteen?
Kansainvälisesti demokratia on ollut pinteessä eri arvioiden mukaan jo yli viidentoista vuoden ajan. Demokratiaa haastaa muun muassa autoritäärisyys, vihapuhe, valetieto ja lukutaidon heikkeneminen. Suomessa demokratia voi edelleen hyvin korkean luottamuksen ansiosta. Meillä on kuitenkin omat haasteemme, jotka liittyvät etenkin luottamuksen ja kansalaisaktiivisuuden jakautumiseen aktiivisten ja passiivisempien kansalaisten välillä. Elämme aikaa, jolloin samanaikaisesti hyvinvoinnin ja demokratian haasteet kasvavat.
Mitkä ovat teemaan liittyen kolme kiinnostavaa muutosta, joista pitäisi keskustella enemmän?
1. Lukutaito on demokratian perusedellytys
Nuorten lukutaidon heikkenemisestä on oltu laajasti huolissaan viime aikoina. Vuoden 2018 PISA-tutkimus keskittyi nimenomaan lukutaitoon. Sen tulosten perusteella peruskoulun päättävistä suomalaisista lähes 14 prosentilla on niin huono lukutaito, ettei se riitä arjessa selviämiseen ja 60 prosenttia suomalaispojista lukee vain, jos on pakko. Tuoreen PISA-tutkimuksen (2022) mukaan suomalaisnuorten lukutaito on heikentynyt edelleen. Huomionarvoista on, että tyttöjen ja poikien väliset erot lukemisessa ovat läntisten OECD-maiden suurimmat.
Suomi sijoittuu silti kansainvälisessä vertailussa edelleen kärkipäähän lukutaidossa. Suomalaisista aikuisista 11 prosentilla on heikko lukutaito, ja selkokieltä tarvitsee arviolta noin 750 000 suomalaista (14 prosenttia suomalaisista). Myös hallitusohjelmassa kannetaan huolta heikkenevästä lukutaidosta. Toisaalta hallitus on saanut kritiikkiä suunnitelmistaan nostaa kirjojen arvonlisäveroa.
Hyvä lukutaito kuuluu hyvinvoivan ihmisen elämään. Se mahdollistaa kriittisen suhtautumisen yhä moninaisempaan informaatioon ja on olennainen osa aktiivista kansalaisuutta. Lukutaidolla on myös yhteys demokratiaan ja osallisuuteen. Asioista perillä oleminen ja niihin vaikuttaminen yhä monimutkaisemmassa informaatioympäristössä on vaikeaa ilman hyvää lukutaitoa.
Mutta mitä tarkoittaa, jos hyvä lukutaito ja pitkiin teksteihin keskittyminen eriytyy korkeasti koulutettujen ja jo valmiiksi hyvinvoivien ihmisten erityistaidoksi? Tiedämme, että koti, jossa on runsaasti kirjoja ennustaa lapselle parempaa lukutaitoa. Tuleeko hyvästä lukutaidosta luokkakysymys? Entä miten hyvä lukutaito määritellään tulevaisuudessa?
Heikkenevään lukutaitoon liittyy muun muassa lukutaidon eriytyminen hyville ja huonoille lukijoille ja keskittymiskyvyn vaikeudet. Keskittymiskyvyn heikkenemiseen taas vaikuttaa etenkin multitaskaus eli useiden asioiden tekeminen samanaikaisesti, tahdin kiihtyminen monella elämän osa-alueella, addiktoiva teknologia, informaation paljous, stressi ja unen puute. Lapsen lukutaidon kehittymiseen vaikuttaa myös yhteinen lukeminen vanhemman tai muun aikuisen kanssa. Jokaisella lapsella ei kuitenkaan ole vanhempaa, jolla on jaksamista, resursseja tai vaikkapa kykyä lukea. Samaan aikaan toisissa perheissä ajankäytöstä kilpailee moni muu tekeminen. Aika, jota elämme, asettaa yhä kovenevia vaatimuksia ihmisten lukutaidolle ja kyvylle arvioida tietoa ja erilaisia lähteitä.
2. Valetieto ja vihapuhe murentavat luottamusta ja turvallisuudentunnetta
Valetieto, tahallinen hämmentäminen ja vihapuhe ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuudentunteeseen laajasti. Pelko vihapuheesta saa ihmisiä jättäytymään pois yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttaa päätöksentekijöiden ja poliitikoiden haluun osallistua päätöksentekoon.
Vihapuheen on todettu kohdistuvan enemmän naisiin kuin miehiin. Vihapuheella ja sen uhalla on monenlaisia kielteisiä vaikutuksia sitä kohtaavan ihmisen elämään. Päättäjillä ja poliitikoilla tällaisia ovat muun muassa vaikutukset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen (stressi, unettomuus, ahdistus, verenpainetauti jne.), suojautumisen tarpeen lisääntyminen, itsesensuuri ja vetäytyminen politiikasta. Vihapuheella tai sen uhalla on siis vaikutuksia hyvinvointiin, yleiseen ilmapiiriin ja turvallisuudentunteeseen ja demokratiaan.
Plan International on tutkinut tahallisesti tai erehdyksessä jaetun valetiedon vaikutuksia tyttöjen ja nuorten naisten hyvinvointiin ja vaikuttamismahdollisuuksiin kansainvälisesti. Tuloksista käy ilmi, että 35 prosenttia tytöistä on kokenut stressiä, huolta tai ahdistusta internetin valetiedon takia ja joka viides tyttö on lopettanut poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun verkossa sen vuoksi. Tutkimukseen on osallistunut yli 26 000 vastaajaa 33 maassa.
Yksi lääke valetietoa ja vihapuhetta vastaan voivat olla kasvokkaiset kohtaamiset, keskustelu, dialogi. Suurin osa ihmisistä on maltillisia ja kykeneviä punnitsemaan asioiden eri puolia, mutta sosiaalisen median keskustelu antaa toisenlaisen kuvan algoritmien ohjaavan vaikutuksen vuoksi. Rakentavampaan keskustelukulttuuriin ja demokratian vahvistamiseen pyrkii muun muassa Erätauko -dialogimalli ja Ylen Hyvin sanottu -hanke.
3. Vähemmistöstressi vaikuttaa hyvinvointiin ja osallisuuteen
Suomen väestö on muutoksessa. Vuoden 2022 lopussa Suomessa asui jo yli puoli miljoonaa ihmistä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Vuoteen 2040 mennessä luvun arvioidaan tuplaantuvan miljoonaan vieraskieliseen. Vanha tarina homogeenisesta kansasta ei siis enää pidä paikkaansa. Suomi monimuotoistuu vauhdilla.
Samaan aikaan Suomi koetaan rasistiseksi maaksi. EU:n perusoikeusvirasto tutki afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemaa rasismia 13 EU-maassa. Tulokset eivät ole Suomelle mairittelevia, sillä Suomi koetaan tutkituista maista yhdeksi rasistisimmista. Haastatelluista 43 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeisen vuoden aikana. Edellisen kerran tutkimus on tehty vuonna 2016, jolloin Suomi koettiin kaikista rasistisimmaksi tutkituista maista.
Vähemmistöstressiä voivat kokea erilaisiin esimerkiksi etniseen, kielelliseen tai kulttuuriseen vähemmistöön kuuluvat ihmiset. Ihminen voi kuulua samanaikaisesti useaan eri vähemmistöryhmään ja vähemmistöidentiteetti altistaa stressille. Vähemmistöstressi ilmenee fyysisenä ja psyykkisenä kuormittumisena ja on usein jatkuvaa, koska ympäristö muistuttaa jatkuvasti ihmisen ominaisuuksiin liittyvästä erilaisuudesta. Yksilö voi löytää tapoja hallita stressiään, mutta on olennaista ymmärtää, että vähemmistöstressi johtuu syrjivästä ympäristöstä. Antirasistinen ja feministinen järjestö Fem-R määrittelee vähemmistöstressin ylimääräiseksi kuormitukseksi, joka syntyy elämän aikana koetuista syrjinnän ja rasismin kokemuksista tai niiden uusiutumisen pelosta.
On tärkeää pohtia sitä, ketkä kaikki voivat kokea olevansa suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja miten rasismia ja kulttuurista ja rakenteellista ulossulkemista voisi kitkeä ja vähentää. Rakenteellinen rasismi tuottaa vähemmistöstressiä. Rakenteellinen rasismi on kuitenkin usein piilossa olevaa, asenteisiin ja normaaleina pidettyihin käytäntöihin liittyviä asioita.
Suomessa ihmisiä kuolee enemmän kuin syntyy. Väestönkasvu on maahanmuuttajien varassa. Samaan aikaan merkit kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja asenneilmapiiristä mietityttävät ulkomaalaisia osaajia, jotka harkitsevat työpaikan vastaanottamista Suomesta, kertoo start-up barometri. Kovenevilla asenteilla ja politiikalla on siis nopeita käytännön seurauksia. Myös suomalaiset yritykset ovat huolissaan Suomen maakuvan heikkenemisestä. Toisaalta monet organisaatiot ovat heränneet DEI-työn eli monimuotoisuutta ja osallisuutta vahvistavan työn tarpeellisuuteen ja siitä on tullut kilpailuvaltti työvoiman houkuttelussa.
Tulevaisuuden suomalainen yhteiskunta on joka tapauksessa entistä monimuotoisempi. On tärkeää pohtia, miten täällä asuvat ihmiset voivat kokea itsensä hyvinvoiviksi ja tervetulleiksi yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.
Miten talouden epävarmuudet koettelevat ja kuormittavat?
Hyvinvoinnin tulevaisuus liittyy myös talouden tulevaisuuteen. Hyvinvointi- ja terveyspalveluiden rahoitus on aihe, josta paljon keskustellaan, mutta talous tarjoaa myös muita tulokulmia hyvinvoinnin haasteiden tarkasteluun.
Sitran megatrendiraportin mukaan talouden perusta murenee. Tämä tarkoittaa sitä, että talousjärjestelmämme tuottaa vaurautta ja hyvinvointia tällä hetkellä luonnon ja tulevien sukupolvien kustannuksella. Myös ihmisten jaksaminen on nykyisessä järjestelmässä koetuksella. Tutkijat puhuvatkin ruuvin kiristymisestä, joka näkyy läpi yhteiskunnan ihmisten elämissä eri tavoin. Miltä hyvinvoinnin haasteet näyttävät talouden näkökulmasta ja mistä meidän olisi tärkeää keskustella enemmän?
1. Ruuvi kiristyy työelämässä
Työn tekeminen on ihmiselle keskeinen keino varmistua omasta pärjäämisestään. Epävarma tulevaisuus tekee kuitenkin myös työelämästä entistä epävarmempaa. Miten voisimme luoda työelämään rakenteita ja kulttuuria, joka auttaisi meitä selviytymään myllerryksistä yhdessä?
Monella alalla tulevaisuus näyttää sumealta. Epävarmuutta lisäävät talouden suhdanteiden vaihtelut, mutta myös työelämää läpileikkaava digitalisaatio ja ekologinen kestävyysmurros. Muutosten seurauksena jotkin ammatit kuolevat, mutta myös uusia syntyy. Monet ovat huolissaan myös hallituksen suunnitelmista helpottaa määräaikaisten työsuhteiden solmimista ja työtekijöiden irtisanomista.
Vaikka työntekijällä olisi pysyvä työsuhde, hän voi kokea voimakastakin epävarmuuden tunnetta ja pelkoa työn menettämisestä. Epävarmuus varjostaa myös yrittäjien tulevavisuudennäkymiä ja konkurssit ovat lisääntyneet.
Työelämän myllerrys kuormittaa ja epävarmuuksien ikeessä voi olla vaikea luottaa huomiseen. Tuoreen Kansalaispulssin mukaan pienituloisista enää reilu puolet suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen. Tulos on alkuvuoteen 2023 verrattuna kymmenen prosenttiyksikköä pienempi. Yhä useampaa vaivaa pitkittynyt ahdistus ja mielenterveyden häiriöt työpoissaolojen perusteena ovat lisääntyneet. Koetaan, että työ on tiivistynyt ja huokoisuus on kadonnut. Erityisen voimakkaasti kuormitus näkyy naisvaltaisilla sote- ja kasvatusaloilla sekä alempien toimihenkilöiden keskuudessa. Taustalla vaikuttavat aloilla vallitseva vaikea tilanne, resurssien niukkuus ja vaativat työolosuhteet. Myöskään digitalisaatio ei ole kaikilta osin lunastanut sille asetettuja odotuksia työn helpottamisesta.
Työelämän epävarmuudella on monenlaisia vaikutuksia ihmisten elämään ja hyvinvointiin. Tulevaisuuden suunnittelusta tulee vaikeampaa. Sitä on esitetty jopa syyksi syntyvyyden laskulle. Monet kaipaavat työelämään lisää inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Maailman myrskyissä ja epävarmuuksien keskellä työyhteisö voisi olla myös voimavaratekijä. Miten onnistuisimme rakentamaan työelämää, joka vahvistaisi omalta osaltaan luottamusta tulevaisuuteen ja siihen, että yhdessä voimme pärjätä? Jatkuvan venymisen sijaan töitä voi tehdä vähemmän kuormittavalla tavalla. Organisaatiopsykologi Eveliina Holmgren puhuu ”kasi miikan hetkistä”, eli tavallisen tekemisen arvostamisesta ainaisen huippuhetkien tavoittelemisen sijaan. Arkinen hyvinvointi rakentuu perustyytyväisyydelle.
2. Eriytyvätkö sukupolvien kokemukset?
Viime vuosina on suomalaisessakin mediassa keskusteltu siitä, jäävätkö nuoremmat sukupolvet jälkeen vanhempiensa tulokehityksestä. Miten elintaso ja kokemukset hyvinvoinnista kehittyvät tulevaisuudessa? Onko nuoremmilla sukupolvilla syytä huoleen? Esimerkiksi King’s College Londonin professori Bobby Duffy on esittänyt on esittänyt kirjassaan Generations (2021), että Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja osissa Aasia nuoret eivät todennäköisesti yllä palkkatuloissaan vanhempiensa tasolle. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että Suomessa nuoret eivät ainakaan toistaiseksi ole jäämässä jälkeen – päinvastoin – mutta vaurastuminen tapahtuu myöhemmin ja sillä on seurauksensa.
Tulokehitys ei myöskään kerro koko totuutta nuorten taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä. Nuorten aikuisten taloudellisista vaikeuksista väitellyt eläketurvakeskuksen erikoistutkija Ilari Ilmakunnas on nostanut esille, että kokemukseen vaikuttaa esimerkiksi se, että lainansaanti voi olla nuorille nykyisin vaikeaa. Asuntolainojen ehdot ovat kiristyneet ja kaupungistuminen on nostanut samalla asuntojen hintoja suurimmissa kasvukeskuksissa tulokehitystä nopeammin. Nuoret sukupolvet ovat lisäksi eläneet talouskriisien aikaa. 1990-luvun lama ja vuoden 2008 finanssikriisi ovat voineet saada aikaan sen, että nuorempien suhde talouteen on edellisiä sukupolvia pessimistisempi.
Samaan aikaan ilmaston kuumeneminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat vaikuttaneet siihen, ettei vanhempien elintason tavoittelu tunnu ylipäänsä mielekkäältä. Ihanteet ja ajattelumallit ovat murroksessa ja myös tämä vaikuttaa kokemuksiin. Arvoeroja heijastelee esimerkiksi Sitran Tulevaisuusbarometri (2023), jossa nuoret (15–24-vuotiaat) nimesivät ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi, kun taas vanhempien ryhmien vastauksissa korostuivat julkisen talouden tasapainottamisen tarve ja hyvinvointivaltion säilyttäminen. Sukupolvien välisiä jännitteitä voimistaa se, että vanhemmat ja suuremmat ikäluokat ovat yhä enemmistönä päättävissä asemissa, kuten eduskunnassa, ja he myös äänestävät ahkerimmin.
Sukupolvien väliset erot nousevat esille myös koulutustasoa tarkasteltaessa. Pitkään jatkunut koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt niin, että 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä koulutetuimmaksi sukupolveksi. Syynä ei ole se, ettei koulutukseen pyrittäisi entiseen malliin, mutta kaikki halukkaat eivät mahdu sisään, sillä korkeakoulutuksen tarjonta on vähentynyt. Tällä voi lopulta olla vaikutuksia myös taloudelliseen tilanteeseen. Jo nyt milleniaalit (eli karkeasti ilmaisten ne, jotka ovat syntyneet vuosien 1980 ja 1995 välisenä aikana) ovat Väestöliiton Anna Rotkirchin mukaan varovaista sukupolvea, jota yleinen epävarmuus ja yhteiskunnalliset ongelmat pohdituttavat. Tämä heijastuu jopa haluun hankkia lapsia.
3. Taloudellisesta vaurastumisesta kestävään hyvinvointiin?
Ihmiskunta on vauraampi kuin koskaan, mutta olemme rakentaneet vaurautta luonnon ja tulevien sukupolvien kustannuksella. Vaurastuminen ei myöskään ole tuonut tullessaan hyvinvoinnin lisääntymistä kaikille. Mielenterveyden haasteet ovat kasvussa ja sadat tuhannet suomalaiset kokevat voimavaransa heikoiksi.
Taloudellinen toimeentulo on tärkeä hyvinvoinnin edellytys, mutta koetun hyvinvoinnin taustalta löytyy muutakin – eurot eivät kuitenkaan kerro kaikkea koetun hyvinvoinnin tilasta ja hyvinvointia olisi tarve tarkastella laajemmin. Dosentti Frank Martela ja ekonomisti Jussi Ahokas peräänkuuluttavat EVAn blogissa tarvetta suorille ja standardoiduille koetun hyvinvoinnin mittareille, sillä ilman niitä, emme tiedä paljoakaan siitä, kuinka hyvin esimerkiksi bkt:n kasvu kääntyy hyvinvoinniksi. Kun joudumme turvautumaan hyvinvoinnin arvioinnissa toissijaisiin mittareihin, monet tärkeät yhteiskunnalliset kehityskulut ja kipupisteet saattavat jäädä tunnistamatta.
Taloudellisen elintason painottuminen hyvinvoinnin lähteenä saa meidät tavoittelemaan eri asioita, kuin jos tavoitteena olisi kestävä hyvinvointi. Se kannustaa meitä suorittamaan ja tavoittelemaan taloudellisesta menestystä, sen sijaan, että panostaisimme muihinkin asioihin, jotka vaikuttavat kokemuksiin hyvinvoinnista, kuten turvallisuudentunteeseen, sosiaalisiin suhteisiin ja merkityksellisyyden kokemiseen. Korkean elintason tavoitteleminen keinoja kaihtamatta on myös osaltaan ollut syyllinen ekologiseen kestävyyskriisiin, joka murentaa hyvinvointimme edellytyksiä pitkällä aikavälillä.
Miten tästä eteenpäin? Onnellisuustutkija Emma Seppälän mukaan jatkuva suorittaminen ja asioiden tavoittelu vie meitä kuitenkin kauemmas onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Ponnistelun sijaan meidän olisi hyvä pysähtyä ja pohtia, mistä lopulta olemme kiitollisia. Hedonistisen onnellisuudentavoittelun sijaan onnellisuus syntyy ennemmin siitä, että suuntaamme huomiomme itsestä muihin.
Näin katsaus tehtiin
Hyvinvoinnin haasteet kasvavat on yksi viidestä Sitran tammikuussa 2023 julkaistun megatrendikatsauksen megatrendistä. Hyvinvointi on teemana kuitenkin niin monisyinen, että kirjoittajilla syntyi tarve tarkastella tarkemmin hyvinvoinnin ilmiöitä ja erityisesti sitä mitä jää katveeseen hyvinvointikeskustelussa.
Kirjoittajat käyttivät analyysin apuna megatrendien muita teemoja luontoa, demokratiaa, teknologiaa ja taloutta ja haarukoivat kiinnostavia käsiteltäviä hyvinvoinnin ilmiöitä liittyen näihin jokaiseen.
Kirjoituksen aiheita on työstetty myös yhdessä Sitran eri asiantuntijoiden kanssa. Iso kiitos jokaiselle työhön osallistuneelle kollegallemme.
Toivomme, että katsaus herättää pohtimaan hyvinvoinnin tulevaisuutta ja sitä, miten voimme elää hyvää elämää rakentaen samalla kestävää yhteiskuntaa.
