Artikkeli
Tarinat ja narratiivit ovat ihmiselle luontainen tapa hahmottaa maailmaa, joten niiden kautta voidaan ajaa myös yhteiskunnallista muutosta. Narratiivien muuttaminen on jopa keskeistä kaikissa muutospyrkimyksissä. Kokosimme käytännönläheisiä vinkkejä uusiin keskustelunavauksiin. Niitä voi hyödyntää yhtä lailla työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa kuin A-studion suorassa lähetyksessä.
Julkaistu
5.3.2024
Johtava asiantuntija
Tämä artikkeli kokoaa yhteen Sitran Talouden monet tulevaisuudet -työpajasarjaan osallistuneiden, uudesta talousajattelusta kiinnostuneiden asiantuntijoiden oppeja narratiivien muutoksesta.Julkisuuteen nousee useimmiten aiheita, joista vallitsee laaja yhteisymmärrys, tai aiheita, joista ollaan perustellusti eri mieltä. Lisäksi on aiheita, jotka jäävät sivuun ja saavat marginaalissa vain vähän huomiota. Aiheet voivat vaihtaa paikkaa näiden kategorioiden välillä.
Esimerkiksi julkisessa keskustelussa vallitsi pitkään laaja yksimielisyys jatkuvan talouskasvun tavoiteltavuudesta, ja kasvukriittistä keskustelua käytiin lähinnä marginaalissa. Tänä päivänä keskustelu talouskasvun tavoiteltavuudesta on siirtynyt monin paikoin perusteltujen erimielisyyksien alueelle. Tästä hyvä osoitus on EU:n keväällä 2023 järjestämä Beyond Growth -konferenssi, jossa talouskasvusta ja sen kritiikistä keskusteltiin avoimesti.
Narratiivisessa muutoksessa pyritään vaikuttamaan kulttuurissa vallitseviin käsityksiin siitä, mitä pidetään julkisesti hyväksyttävänä. Kun riittävän moni alkaa puhua saman asian puolesta, se alkaa ”ilmiöityä”. Esimerkiksi siirtymä kiertotalouteen ei ole vain tekninen tai liiketaloudellinen muutos, vaan ennen kaikkea on kyse kulttuurisesta ja kielellisestä siirtymästä, joka liittyy niin kuluttajien tavarasuhteen muutokseen kuin uusien toimintatapojen oppimiseen.
Toinen esimerkki ”ilmiöitymisestä” on reilun ja kestävän talouden aloitteiden, kuten donitsitalouden, hyvinvointitalouden, missiotalouden ja uusintavan eli regeneratiivisen talouden nousu kansainvälisen talouskeskustelun marginaalista lähemmäs sen arkipäivää.
Elämme valtavan monien narratiivien ympäröiminä ja ohjailemina. Vaihtoehtoisten ideoiden olemassaolo ei vielä itsessään johda muutokseen. Talouden paradigman muutokseen tarvitaan myös osaamista ja toimintaa: laajojen yleisöjen osallistamista, uskottavuuden ja luottamuksen rakentamista, tehokasta viestintää, uusien ajattelutapojen viemistä käytäntöön sekä laajempaa kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistä ja kollektiivista yhteistyötä.
Narratiivien muuttaminen edellyttää läsnäoloa ja näkyvyyttä julkisessa keskustelussa. Lisäksi se edellyttää kiinnittymistä jokapäiväiseen ajatteluun, toimintaan ja vuorovaikutukseen. Narratiivinen muutos vaatii voimaa ja poliittista tahtoa muuttaa myös ”kirjoitettuja sääntöjä” eli vallitsevia normeja ja lakeja.
Esimerkiksi kasvisruokaan liittyvä narratiivi on muuttunut olennaisesti viime vuosikymmenen aikana: Se on muuttanut konkreettisesti kansalaisten ruokailutottumuksia ja yritysten liiketoimintaa. Koulujen ja päiväkotien kasvisruokapäivät ovat esimerkkejä siitä, miten politiikkakin on muuttunut.
Narratiivin muutos johtavaksi tarinaksi vaatii paljon resursseja. Onkin perusteltua kysyä, muuttavatko narratiiveja etenkin ne, joilla on jo valmiiksi taloudellista muskelia?
Vaihtoehtoisten ideoiden olemassaolo ei vielä itsessään johda muutokseen. Talouden paradigman muutokseen tarvitaan myös osaamista ja toimintaa
Erilaiset narratiivit kilpailevat keskenään. ja vaikuttavat siihen, millaisiksi julkiset mielipiteet muodostuvat. Aluksi onkin tärkeä tunnistaa, mistä jo puhutaan ja mikä omassa ajattelussasi on uutta:
Narratiivit on hyvä tehdä näkyviksi siellä, missä keskustelua käydään. Lisäksi on tärkeä ymmärtää tavoiteltua yleisöä. Ketkä ovat muutoksen kohderyhmää, mitkä ovat heidän arvonsa, maailmankatsomuksensa ja ajattelunsa lähtökohdat?
Medialla on valtaa siihen, mistä taloudessa keskustellaan ja ketkä pääsevät ääneen. Yhtäältä media vahvistaa vallitsevia kertomuksia, mutta tarjoaa toisinaan areenan myös toisenlaisille kertomuksille.
Toimitukset etsivät kilvan uusia haastateltavia, joilla on tuoreita ajatuksia ja näkemyksellistä sanottavaa. Toisaalta, kuten Sitran selvityskin osoittaa, talouteen liittyvissä kysymyksissä ääneen pääsevät useimmiten niin kutsutut talousviisaat eli tutut ja turvallisiksi koetut asiantuntijat. Juuri näiden talousasiantuntijoiden olisi helpompi tuoda uskottavasti keskusteluun uusia näkökulmia, mutta tällaiset avaukset ovat harvassa.
Kun pohdit, miten voit rohkaista mediaa moninäkökulmaisempaan ajatteluun muista, että aihe on kiinnostava esimerkiksi silloin, kun
Toimitukset etsivät kilvan uusia haastateltavia, joilla on tuoreita ajatuksia ja näkemyksellistä sanottavaa.
Narratiivit sisältävät visioita tulevaisuudesta, vaikka niitä ei lausuttaisikaan ääneen. Yhteisen tarinan ja ymmärryksen luominen toivotusta tulevaisuudesta on muutoksessa tärkeää.
Talouskeskustelun muutosta tukevat parhaiten positiiviset ja johdonmukaiset visiot, jotka läpileikkaavat eri ryhmien intressejä ja mahdollistavat laajojen yhteisöjen rakentamisen. Siksi narratiivien muutoksessa kannattaa lähteä liikkeelle jaetuista arvoista. Erimielisyyksistä kiistely ja ongelmilla pelottelu ovat sen sijaan hidaste ja johtavat myös helposti lamaantumiseen.
Keskustelu kannattaa kehystää ilmavasti niin, ettei siihen osallistuvien tarvitse sitoutua liikaa uusiin ideoihin tai kokea syyllisyyttä nykytilanteesta. On myös hyvä muistaa, ettei narratiivisessa muutoksessa ole kyse kaiken nykyisen hylkäämisestä, vaan tilan luomisesta uudelleenajattelulle.
Henkilökohtaisten ajatusrakennelmien murtuminen voi olla herkkä, identiteettiin ja maailmankuvaan liittyvä muutosprosessi. Se vaatii sisältäpäin kumpuavaa halua kriittiseen reflektioon ja uteliaisuutta uutta kohtaan. Uuden omaksuminen on samalla vanhasta luopumista. Siksi kannattaa pohtia, miten voi tarjota turvallisen tilan rakentavaan keskusteluun, joka sekä tunnustaa eri näkemysten hyvät puolet että haastaa niitä.
Samaa ongelmaa voi lähestyä hyvin erilaisista näkökulmista. Se, millaiseen muotoon viesti puetaan ja miten se tarjoillaan, vaikuttaa olennaisesti viestin saamaan vastaanottoon.
Kehystä viestisi jaetuilla arvoilla, sillä yhteinen näkemys tulevaisuudesta on pohja uusille narratiiveille ja sytyke toiminnalle. Kannattaa pohtia, millaista tulevaisuutta kuulijat toivovat ja tavoittelevat. Jotta viestisi olisi vaikuttava:
Yhdistele erilaisia argumentaatiotapoja ja näkökulmia joustavasti tilanteen mukaan. Yhdistä viestiisi jotain vanhaa, jotain tuttua ja jotain uutta. Voit myös omalla narratiivillasi korostaa ajattelutapojen moninaisuutta.
Toista narratiivia useissa yhteyksissä ja mukauta sitä tilanteeseen sopivaksi. Esimerkiksi sosiaalinen media tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia viestien toistamiseen omin sanoin. Parhaimmillaan sen kautta voi saada yllättäviäkin tahoja kommentoimaan asiaa. Toistamisen avulla voi myös rakentua yhteisö, jolta saa vastakaikua ja kannustusta. Lisäksi liittyminen ajankohtaiseen keskusteluun tarjoaa mahdollisuuksia vallitsevien narratiivien haastamiseen ja uusien esiin tuomiseen.
Ei ole kyse kaiken nykyisen hylkäämisestä, vaan tilan luomisesta uudelleenajattelulle.
Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee vahva uskomus siitä, että on olemassa ”oikea” totuus tai asianlaita. Vallitsevaa narratiivia pidetään helposti objektiivisena ja uusia narratiiveja politisoituneina.
Kun lähtee haastamaan vallitsevaa ajattelua, kannattaa puhua tutkimuksen ja luotettavan tiedon puolesta. Samalla on hyvä korostaa, ettei uudessa ajattelussa ole kyse tärkeiden faktojen kieltämisestä, vaan vielä tärkeämpien faktojen ottamisesta tosissaan.
Kumouksellinen ajattelu ja pragmaattisuus eivät välttämättä ole vastakkaisia asioita. Pragmaattisuus voi itse asiassa olla yksi tapa edistää kumouksellisuutta.
Meillä kaikilla on jonkinlainen maailmankuva. Sopiva itsekriittisyys voi auttaa tunnistamaan oman ajattelun taustalla olevia arvoja ja ihanteita sekä narratiivien moninaisuutta ja niiden välisiä yhteyksiä.
Kertomusmuotoon liittyy paitsi mahdollisuuksia myös vaaroja. Kertojalla onkin erityinen eettinen vastuu narratiiviensa sisällöstä ja esitystavasta esimerkiksi tilanteessa, jossa yleisön medialukutaito on heikko. Narratiivinen muutos ei saa muodostua manipuloinniksi.
Kertojalla on eettinen vastuu narratiiviensa sisällöstä.
Narratiivinen muutos edellyttää paitsi vaihtoehtoisia ideoita myös työtä, jota on vaikea tehdä yksin.
Vuorovaikutus ja yhteistyö saman tavoitteen omaavien kanssa tuottaa vaikuttavampia narratiiveja. Verkostoissa on mahdollista vaalia inspiraatiota, saattaa yhteen edelläkävijöitä ja johtaa muutosta. Yhteisöt ovat tärkeitä viestin levittämisessä, ja ne toimivat tukena ja selkänojana erityisesti silloin, kun uuden ajattelun maalittaminen tai vihapuheen mahdollisuus aiheuttaa huolta.
Yhteisöä rakentaessa on hyvä kiinnittää huomiota näihin:
Narratiivin muuttaminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Siksi ei kannata hätäillä, vaan pysyä kärsivällisenä itseä, muita ja maailmaa kohtaan.
Suurien kokonaisuuksien muuttaminen on usein myös syklistä ja iteratiivista. Tahdin hidastaminen välillä voi olla jopa tarpeen, sillä se luo tilaa syvällisemmälle keskustelulle.
Pitkä prosessi vaatii jatkuvaa arviointia. Sen vuoksi visiota ja narratiivisen muutoksen suuntaa kannattaa arvioida pitkin matkaa ja korjata kurssia tarvittaessa.