Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 18.05.2018

Mitä parempi ruoka vaatii päätöksenteolta?

Millaisilla päätöksillä ministeri, nuori kaupunginvaltuutettu sekä maataloustuottajien edustaja vauhdittaisivat Suomen ruuantuotantoa -ja kulutusta kiertotalouteen?
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Samuli Laita
Asiantuntija, Viestintä, Sitra
Viestinnän asiantuntija, jonka työhön kuuluu vuorovaikutus suomalaisten medioiden kanssa ja Kiertotalous-avainalueen viestintä.

Kati Partanen

Väite: Ruualle on tapahtumassa samaa, mitä esimerkiksi digitalisaatio teki ääniteteollisuudelle – uudisti tavan tuottaa ja käyttää tuotetta uudelleen. ”Varmasti on jotain samantyyppistä tulossa”, vastaa väitteeseen MTK:n johtokunnan jäsen Kati Partanen Iisalmesta. ”Ruoka nähdään jatkossa muunakin kuin ostettavana energiamääränä, siihen kytkeytyy kuluttajan näkökulmasta arvoja, joista ollaan valmiita maksamaan”, hän ennustaa.

#Leikkaakokeittiössä-viikko on tuonut esiin sen, että kiertotalous tekee tuloaan koko ruokaketjuun – tuotannosta kulutukseen ja edelleen ravinteiden kierrätykseen. Kaupungistuva ja vaurastuva maailma huutaa kestäviä ruuantuotannon ratkaisuja tilanteessa, jossa ilmastonmuutos uhkaa koko ihmiskuntaa ja ruuantuotannolle välttämättömän fosforin neitseelliset lähteet ovat vauhdilla hupenemassa.

Ratkaisuja tehdään ennen kaikkea keittiöissä. Siellä tuotanto kääntyy kulutukseksi ja tehdään alaa kääntävät kulutuspäätökset. Mutta mihin ylimpien päätöksentekijöiden pitäisi ensimmäisenä tarttua, jotta Suomeen syntyisi edellytykset maailman kestävimmälle, kiertotalouden mukaiselle ruokajärjestelmälle? Kysyimme sitä paitsi MTK:n Partaselta, myös asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta sekä Rovaniemen kaupunginvaltuutettu Mikkel Näkkäläjärveltä, joka on myös Demarinuorten puheenjohtaja.

Tahdosta mitattaviin toimiin ja kulttuuriseen muutokseen

Kimmo Tiilikainen

Ministeri Tiilikainen vastaa kysymyksiin Suomen ensimmäisen kiertotalousravintola Ultiman avajaisissa Helsingissä. Hän alleviivaa tahtotilan tärkeyttä – ja se on jo olemassa. ”Hallituksen strateginen tavoite (panostaa bio- ja kiertotalouteen) on kova linjaus”, hän kehuu ja toteaa ylätason poliittisen tavoitteen olevan tärkeä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin myöntää, ”ettei mikään toteudu pelkästään sillä, että jotain kirjataan hallituksen paperiin.”

Demarinuorten Näkkäläjärvi peräänkuuluttaakin määrätietoista sitoutumista.

”Voisi olla paikallaan kirjata asioille määrällisiä tavoitteita.” Hän ottaa esimerkiksi ruokahävikin, josta hän puhui kesällä 2017 Sitran SuomiAreena-tilaisuudessakin. ”Pitäisikö esimerkiksi seuraavassa hallitusohjelmassa olla sille selvät vähennystavoitteet?”

Mikkel Näkkäläjärvi

Tiilikainen näkee, että kiertotalouden juurtuminen suomalaisten ruokapöytiin vaatii myös ajattelutavan muutosta esimerkiksi kunnissa ja kouluissa. Kuntatasolla hän nimeää tärkeimmiksi työkaluiksi kiertotalouden viemiseen valtuustostrategioihin; kulttuurisen muutoksen aikaansaamisessa opetus ja koulukeittiöt ovat puolestaan avainasemassa. Kaupunginvaltuutettu Näkkäläjärvi nyökyttelee ajatukselle valtuustostrategian tärkeydestä. ”Onhan se ylin ohjaava strategia.”

MTK:n Partanen näkee, että kiertotalousajattelun juurtuminen nuoriin auttaisi sitä, että ymmärrys ruokaketjusta lisääntyisi ja lisäisi siten myös arvostusta ruokaa kohtaan. ”Silloin hävikin määrä vähenisi, joka on globaalistikin iso ongelma.” Näkkäläjärvi muistuttaa, että pelkästään Suomessa ruokahävikkiä syntyy 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa.

Ruokakokeiluille oma keskus?

Pohdittuaan ruokajärjestelmän kehittämisen puitteita MTK:n Partanen – joka on myös maatalousyrittäjä ja Savonia-ammattikorkeakoulun maatilatalouden lehtori – toteaa, että tällä hetkellä Suomessa nykyinen lainsäädäntö ”varmaan rajoittaa liikaa uuden ruokajärjestelmän kuvittelua”. Yksittäistä asiaa ideointia tulppaavaksi esteeksi hän ei nimeä, mutta peräänkuuluttaa uusien ideoiden ja jo tehtyjen kokeilujen kokoamista.

”Hyviä keissejä kokeiluista – toki epäonnistuneitakin – pitäisi nostaa nykyistä enemmän esille”, hän sanoo.

”Kun olisi enemmän tietoa, voitaisiin sitten paikallisesti yritysryppäissä, maakunnissa tai oppilaitoksissa pohtia, voisiko joku kokeiluista sopia juuri sen alueen tarpeisiin – joko sellaisenaan tai muokattuna.”

Hän pohtii, voisiko tähän asti maataloustuottajien asiaa esillä pitänyt MTK laajentaa toimintaansa myös kulutuksen suuntaan.

”Ehkä MTK voisi toimia tällaisena koko ruokaketjun kokeilujen hubina?”

Artikkeli on osa #leikkaakokeittiössä-viikkoa, jolloin nostamme esiin kiertotalousratkaisuja eri keittiöissä. 

Mistä on kyse?