Arvioitu lukuaika 3 min

Ehkä tarvitaankin revoluutio? Elinikäisen oppimisen suositukset vaivaavat

Ehkä olemme olleet koko ajan väärässä. Tämä ajatus on noussut tajuntaan työstäessämme suosituksia kohti elinikäisen oppimisen Suomea. Ehkä askeleiden sijaan tarvitaankin elinikäisen oppimisen vallankumous?

Kuvat: Miikka Pirinen. Muokkaus: Veera Hyytiä / Sitra.

Kirjoittajat

Tapio Huttula

Vanhempi neuvonantaja, Osaamisen aika, Sitra

Helena Mustikainen

Projektijohtaja, Osaamisen aika, Sitra

Julkaistu

Kuvat: Miikka Pirinen. Muokkaus: Veera Hyytiä / Sitra.

Kirjoittajat

Tapio Huttula

Vanhempi neuvonantaja, Osaamisen aika, Sitra

Helena Mustikainen

Projektijohtaja, Osaamisen aika, Sitra

Julkaistu

Tämä on kirjoitus epäilystä ja oman ajattelun haastamisesta pitkän prosessin loppuvaiheessa.

Epäily on aina läsnä, kun ihminen miettii tulevaa ja ratkaisuja sen rakentamiseen. Sitran Osaamisen aika -projekti julkisti kolmen vuoden työn pohjalta havainnot suosituksiksi elinikäisen oppimisen Suomelle. Epäily takaraivossa kysyy: riittävätkö ne?

Olemme Osaamisen aika -työssä korostaneet evoluution, vähittäisen muutoksen tärkeyttä. Olemme viestineet, että tarvitaan pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista elinikäisen oppimisen politiikan yhteistä kehittämistä, joka muuttaa järjestelmämme kestävälle ja osaamista jatkuvasti kehittävälle radalle vähitellen.

Kukaan Suomessa ei ole varsinaisesti kiistänyt osaamisen merkitystä hyvinvoinnin, kilpailukyvyn, osallisuuden tai sivistyksen perustekijänä. Pyrkimys osaamisen kehittämiseen on ollut yhteinen. Sen olemme oppineet, ettei vastuiden jakoon tai maksajaan voi löytyä yksiselitteistä vastausta. Olennaista on nähdä yhteinen vastuu ja hyöty.

Mikä muuttuu? Ja minkä pitäisi muuttua?

Osaamisen aika -projektissa olemme työskennelleet tiiviisti yhdessä elinikäisen oppimisen kentän – julkishallinnon, koulutusalan ja työelämän – toimijoiden kanssa. Tekeillä oleva parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus on pyrkimys rakentaa pitkäjänteistä elinikäisen oppimisen politiikkaa maahan. Uskomme, että niin on hyvä. Tarvitaan poliittista yhteisymmärrystä pitkäjänteisistä linjauksista. Osaamisen aika -projekti on tukenut tätä uudistusta.

Asteittaisen kehityksen kautta muutos on toimijoille mahdollinen. Silti taustalla takoo epäilys. Onko se riittävästi?

Työskentely toimijoiden kanssa on korostanut evoluution merkitystä. Asteittaisen kehityksen kautta muutos on toimijoille mahdollinen. Silti taustalla takoo epäilys. Onko se riittävästi?

Muutoksissa on aina lopulta kyse paineista. Erilaiset kehityskulut luovat paineita muuttaa politiikkaa, lainsäädäntöä, rakenteita ja käytäntöjä. Näitä paineita elinikäisessä oppimisessa on ollut pitkään ja lisää on kertynyt viime vuosien aikana.

Osaamisen ja työn kohtaamisen alueelliset ongelmat ovat olleet tiedossa. Nyt ne uhkaavat korostua alueiden eriytyessä. Väestökehitys haastaa koulutuksen saatavuuden. On yhä haasteellisempaa vastata asiakkaiden, yksilöiden ja yritysten tarpeisiin. Samalla kehittämistyön vaikuttavuus pohdituttaa, ja kysytään, kohdennetaanko resurssit oikein.

Miksi nämä paineet eivät kuitenkaan ole riittäviä kokonaisvaltaisen uudistuksen aikaansaamiseksi? Siksi, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ne jäävät koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden sisäiseksi kipuiluksi. Osaamiseen liittyvät riippuvuudet ja syy-seuraus-suhteet eivät tule näkyviin. Niin kauan kuin näin on, jäävät oikeat kysymykset tekemättä.

Ajattelumallien törmäyttäminen

Miksi evoluutio ei ehkä riitäkään vastaukseksi elinikäisen oppimisen tarpeisiin? Yhteiskunnat elävät murrosta, jossa osaamisen merkitys kasvaa räjähdysmäisesti. Syitä tähän on kuvattu tuoreen julkaisumme Millä suosituksilla? Kohti elinkäisen oppimisen Suomea muutospaineita kuvaavassa luvussa (s. 12-20).

Osaamista yksinkertaisesti tarvitaan entistä enemmän, ja siitä tulee keskeisempi osa yritysten ansaintalogiikkaa ja talouden perusteita. Siksi on ratkaistava myös ne systeemiset kysymykset, jotka liittyvät vaikkapa sosiaaliturvaan, etuusjärjestelmiin sekä työn ja vapaa-ajan yhteyteen.

Tarvitaan kaikkien toimijoiden ajattelutavan uudistamista, kykyä tarkastella elinikäistä oppimista kokonaisvaltaisesti ja sen johtamista ilmiölähtöisesti.

Epäily evoluution tiestä liittyy kysymykseen: Haemmeko joustoja nykyiseen järjestelmään vai kokonaan uutta ja joustavampaa tapaa osaamiseen pohjautuvaan elämään? Kuvittelemmeko, että pieni viilailu riittää? Vastaus on paradigman muutos. Se sisältää uudenlaisen ajattelun osaamisesta.

Tähän liittyy olennaisesti ensimmäinen suosituksemme: Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön. Kun osaamisen kehittämistä ryhdytään ajattelemaan yksilön kautta, löytyy ratkaisuja. Uusi ajattelu pakottaa siihen. Samalla monimutkaisuus vähenee, kun kaikki vastuulliset joutuvat ajattelemaan toimintaansa osana kokonaisuutta. Keskinäisriippuvuus tulee näkyviin. Yksilön asettaminen keskiöön ei tarkoita toimijoiden omia erillisiä palvelupolkuja yksilöille vaan toimijoiden yhdessä miettimiä tapoja vastata yksilöiden tarpeisiin.

Muutoksen tekemisen tapa voi vaikuttaa muutoksen onnistumiseen enemmän kuin muutoksen sisältö.

Nykyinen tapamme ajatella osaamista on monimutkainen. Sellaiseksi olemme sen evoluution myötä rakentaneet. Olemme lyöneet paikkaa paikan päälle. Lainsäädäntö ei tunnista elinikäistä oppimista, ei ilmiönä eikä elinikäistä oppijaa statuksena. Siksi emme tehneet yhtään suositusta yksittäisen lain muuttamisesta, emmekä suosittele yksittäiselle toimijalle tekemistä, joka on irrallaan muista toimijoista. Jokainen suositus edellyttää niiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämistä ja toteutusta kokonaisuutena.

Tilanteessa, jossa yhteistyön tekemisen tarve kasvaa, on vaarallista, jos kykymme yhteistyöhön heikkenee. Kun elinikäisen oppimisen kokonaisuutta toteutetaan suosituksemme mukaisesti strategisessa yhteistyöryhmässä, antaa se mahdollisuuden tehdä työtä yhdessä uudella tavalla ja hyödyntää toimijoiden koko potentiaalia alueiden organisaatioiden ja oppijoiden hyväksi.

Muutoksen tekemisen tapa voi vaikuttaa muutoksen onnistumiseen enemmän kuin muutoksen sisältö.

Revoluutiota tarvitaan ajattelussa

Evoluutio ei riitä, jos muutos edellyttää päättäjiltä ja keskeisiltä toimijoilta ymmärrystä nähdä ilmiö kokonaisvaltaisemmin. Tarvitaan kaikkien toimijoiden ajattelutavan uudistamista, kykyä tarkastella elinikäistä oppimista kokonaisvaltaisesti ja sen johtamista ilmiölähtöisesti.

Revoluutiota siis tarvitaan – ajattelussa, mielissämme sekä tavassamme katsoa maailmaa ja ymmärtää yhteiskuntaamme. Siksi osaaminen on kaikkien päätöksentekijöiden asia. Näin myös evoluutio on ymmärrettävissä. Sitä tarvitaan pitkäjänteisessä muutoksen teossa kuten olemme yhdessä sidosryhmien kanssa tulkinneet. Evoluutio on tie eteenpäin, kun ajattelumallien revoluutio on sen mahdollistanut.

AIHE

Osaamisen aika

Tuemme yhteiskunnallisia toimijoita elinikäisen oppimisen politiikan synnyttämisessä Suomeen. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittää osaamistaan.

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?