Kuva: Topias Dean

Julkaistu 30.01.2018

Kenen on vastuu?

Sitra julkaisi hiljattain verkkolaskurin, jonka avulla voi arvioida oman hiilijalanjälkensä suuruusluokkaa. Napakan verkkotestin tehtyään saa vinkkejä tavoista, joilla omaa ilmastokuormitustaan voi keventää.
Kirjoittaja
Vanhempi neuvonantaja, Hiilineutraali kiertotalous, Sitra
Oras Tynkkynen auttaa Sitraa hahmottamaan, miten Suomesta voidaan rakentaa hiilineutraali kiertotalous. Hän työskentelee erityisesti ilmastoratkaisujen ja niitä edistävien ohjauskeinojen parissa.

Tätä kirjoitettaessa elämäntapatesti on tehty yli 150 000 kertaa. Se on Suomen mitassa iso määrä.

Laskuri on käynnistänyt ilahduttavasti keskusteluja kaveripiireissä, työpaikkojen kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa. Moni on pohtinut omaa ilmastovaikutustaan ja sitä, miten voisi tehdä enemmän.

Keskustelua on virinnyt myös tärkeästä peruskysymyksestä: kenellä on vastuu ilmastokriisin ratkaisemisesta?

”Vastaus löytyy Hämähäkkimiehestä.”

Sarjakuvasankarin setä Ben Parker totesi maineikkaasti, että suuren vallan mukana tulee suuri vastuu (with great power comes great responsibility).

Suurin vastuu on siis niillä, joilla on suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa ilmastoon. Tämä tarkoittaa valtaapitäviä: poliittisia päättäjiä, yritysjohtajia ja mielipidejohtajia.

Jos yksilö tekee elämäntavassaan kaiken inhimillisesti mahdollisen, hän saa toivottavasti leikattua päästönsä murto-osaan. Se on hatun noston arvoinen urotyö. Vielä ovat kuitenkin jäljellä runsaan viiden miljoonan muun suomalaisen ja yli seitsemän miljardin muun ihmisen päästöt.

Ihmisten edellytykset vähentää päästöjä myös vaihtelevat. Kaikki eivät voi tuosta vain valita asuinpaikkaansa, kotinsa lämmitysmuotoa tai päivittäistä kulkutapaansa – vielä harvemmat pystyvät valitsemaan juuri ilmastoa eniten säästävän vaihtoehdon.

Havainnollinen esimerkki on liikenne. Jos kodin läheltä ei kulje bussia lainkaan tai vain pari kertaa päivässä, moni valitsee oman auton – aivan ymmärrettävästi.

Ilmastotyön edellytykset määritellään yhteiskunnallisesti. Päätökset laeista, veroista ja määrärahoista vaikuttavat siihen, lämmitetäänkö koteja kivihiilellä vai uusiutuvalla energialla tai kannattaako seuraavaksi autoksi valita dieselillä vai sähköllä kulkeva vaihtoehto.

Olen silti ollut riemuissani laskurin saamasta suosiosta. Tähän on kaksi pääasiallista syytä.

”Yksilöiden valinnat vaikuttavat enemmän kuin ehkä kuvitellaan.”

Jos vaikka vähennän eläintuotteiden kulutusta, osa lähipiiristäni saattaa kiinnostua kokeilemaan kasvipainotteista ruokavaliota itsekin.

Kaupoissa ja ravintoloissa kasvatan kysyntää kasvispohjaisille vaihtoehdoille. Kun kysyntä kasvaa, markkinoille tulee enemmän tuotteita, kilpailu lisääntyy ja hinnat tulevat alas. Ja kun yhä useamman kaupan hyllyillä ja ravintolan ruokalistassa on yhä enemmän ja edullisempia kasvisvaihtoehtoja, tulee ilmastoa säästävä ruokavalio mahdolliseksi entistä useammalle.

Vastaavasti mitä useampi valitsee sähköauton, sitä useamman naapuri näkee sähköauton. Mitä enemmän sähköautoja on teillä, sitä enemmän niitä varten rakennetaan latauspisteitä, mikä taas tekee uusien ihmisten siirtymisestä sähköauton rattiin helpompaa. Mitä enemmän sähköautoja ostetaan, sitä nopeammin saavutetaan sarjatuotannon etuja ja hinnat tulevat alas – ja jälleen sähköautoista tulee himpun verran varteenotettavampi vaihtoehto.

”Arjen valinnat voivat myös tukea yhteiskunnallista vaikuttamista.”

Jos oma ruokavalioni on kasvispainotteinen, luultavimmin puolustan kasvisruokaa edistäviä esityksiä omassa kunnassani, tuen niitä ajavia järjestöjä ja äänestän niitä kannattavia ehdokkaita. Kun yhä useampi äänestäjä suosii lautasella kasviksia, demokratiassa päättäjienkin on helpompi edetä.

Suomalaisten päästöt ovat asukasta kohti laskettuna maailman mitassa varsin suuret. Valinnoillamme on siksi keskivertoa enemmän väliä.

Olemme myös vastuussa mahdollistamistamme päästöistä ulkomailla. Kun ostamme Kiinassa valmistettua elektroniikkaa tai sijoitamme säästöjä hiilivoimalaa Turkissa rahoittavaan rahastoon, kasvatamme epäsuorasti päästöjä rajojemme ulkopuolella.

Yksilön ja yhteiskunnan suhdetta ilmastokriisin ratkaisemisessa on toki myös tutkittu. Tuoreen julkaisun mukaan käyttäytymismuutosten sisällyttäminen malleihin voi aiheuttaa peräti 1,5 asteen eron ilmaston lämpenemisessä vuosisadan loppuun mennessä. Toinen tutkimus arvioi, että usein tarkasteluista on unohdettu radikaalien muutosten mahdollisuus. Kolmannessa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan jo kymmenyksen määrätietoinen vähemmistö voi lopulta saada enemmistön kannalleen.

Sitran ilmastotyö on painottunut järjestelmän muuttamiseen. Olemme mm. valottaneet tarvetta tiukentaa päästötavoitteita, nostaneet esiin vähäpäästöisiä ratkaisuja, selvittäneet kestävien energiaratkaisujen yhteiskunnallisia hyötyjä, laatineet päästövähennyksiä tukevan kiertotalouden tiekartan ja perustelleet kivihiilikiellon etuja – ja paljon muuta.

Yhteiskunnan uudistamisen ohella haluamme jalanjälkilaskurilla ja sadalla fiksulla arjen teolla kannustaa ihmisiä miettimään omaa arjen vaikutustaan. Testin suuri suosio viittaa siihen, että kiinnostusta riittää.

”Yksilöiden valinnat ja yhteiskunnalliset muutokset eivät ole joko tai vaan sekä että.”

Molemmista on apua, kun yritämme saada ilmastokriisin kuriin. Kannustan lämpimästi molempiin.

Mistä on kyse?