archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Ketterä moniosaaja? Pelastusalan vapaaehtoinen!

Turvallisuus- ja pelastusalan harrastajien ja vapaaehtoisten kannattaisi kertoa taidoistaan opiskelu- ja työmaailmassa. #kovaaosaamista

Kirjoittaja

Mia Kunnaskari

Erityisasiantuntija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Julkaistu

Turvallisuus on yksi keskeisimmistä teemoista, kun ihmisiltä kysytään heidän tulevaisuudentoiveistaan ja -odotuksistaan. Turvallisuus kiinnostaa, mutta tarttuvatko ihmiset pelastusalan järjestöjen tarjoamiin mahdollisuuksiin kehittää turvallisuustaitojaan? Entä osaavatko alan harrastajat kertoa monipuolisesta osaamisestaan?

Vapaaehtoinen palokunta on esimerkki perinteisestä turvallisuustaitojen oppimisen paikasta. Kyseessä ei ole vain oikea toiminta onnettomuuksissa, vaan monipuoliset onnettomuuksien ehkäisyn ja yhdistystoiminnan taidot. Pelastusalan järjestötoiminta on monipuolista: oppia voi pelastajantaitojen ohella mm. häiriötilanteisiin varautumista, asuinkiinteistön hoitoa ja huoltoa, turvallisuusviestintää, ruokahuoltoa ja erityisryhmien auttamista. Yhdistystoiminnan kautta avautuu oppimispolkuja johtamisen, suunnittelun ja tiimityöskentelyn suuntiin.

Pelastus- ja turvallisuusalan harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä kartutetaan arvokasta pääomaa itselle, omalle yhteisölle ja työelämälle. Tulevaisuudelle.

Moni osaaja on moniosaaja

Tulevaisuuteen ei katsota enää kaukoputkella vaan prisman kautta. Monet tutut ammatit ovat elinkaarensa päässä ja uusia syntyy kuin sieniä sateella, ehkä täyttääkseen tarkoituksensa vain muutamiksi vuosiksi. “Ammatista” puhuminen voi jopa menettää merkityksensä kokonaan. Ilmastonmuutos on tässä ja nyt, ja elämäntyylimme muuttuu, muokkautuu ja sopeutuu. Mutta mitä ihmislaji oikein tekee nyt ja tulevaisuudessa?

Blogisarjan ensimmäisessä osassa Olli-Pekka Heinonen kuvailee unelmaoppimista yhteisölliseksi ja kokemukselliseksi. Näin vapaaehtoistyössä parhaimmillaan juuri toimitaan! Me ihmiset olemme kovin yhteisöllisiä ja puuhakkaita verrattuna vaikkapa koalaan. Olemme pohjimmiltaan sosiaalisia, ja meille tärkeitä asioita ovat abstrakti ajattelu ja kommunikaatio, käsillä tekeminen ja tekniikoiden käyttäminen sekä rituaalisuus, taiteellisuus ja arvojen pohdinta. Käsitämme ja käsittelemme maailman muutosta ihmislajille ominaisilla tavoilla. Lajina olemme monipuolinen, sopeutuva porukka – moniosaajia luonnostaan.

Moniosaajuudesta pöhistään, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan? “Haetaan ketterää moniosaajaa” kuulostaa sirkusakrobaatin työnhakuilmoitukselta, ja voi sellainen ollakin. Tein kokeeksi koko Suomen kattavan haun TE-palvelussa: “moniosaajia” haettiin kaikissa ammattiryhmissä missä vain paikkoja oli tarjolla. Kaikissa. Myös työpaikat mainostivat itseään moniosaajina tarjoten paitsi tekniikkaa tai asiantuntijuutta myös palvelua ja neuvontaa. Moniosaajan tehtäviin kuului mm. aikataulutusta, ohjaamista, asiakaspalvelua, neuvottelua ja valvontaa alakohtaisen sisällön tai tekniikan osaamisen lisäksi.

Tässä on yksi avain harrastusten ja vapaaehtoistyön merkityksen tunnistamiseen. Harrastusten ja vapaaehtoistyön parissa on parhaimmillaan turvallista kokeilla erilaisia juttuja ja löytää oma suuntansa. Kun yhteisö sekä tukee kokeilemista että auttaa kokemusten sanoittamisessa, ollaan matkalla moniosaajuuteen.

Jokaisesta palokuntanuoresta ei tule pelastajaa tai ensihoitajaa, eikä tarvitsekaan. Turvallisuustaitoja tarvitaan kaikessa ja kaikkialla. Niin tarvitaan myös myötätuntoa ja myötäelämisen kykyä. Arjen ja asumisen turvallisuudessa ja häiriötilanteisiin varautumisessa keskiössä on ihminen, hänen kotinsa ja hänelle läheinen asuinympäristönsä. Materiaalisen varautumisen läpi on nähtävä ihmisarvo ja ihmisen vapaus valita itsensä näköinen elämä. Kovaa osaamista pehmeästi, sydämellä.


#Kovaaosaamista-blogisarja kertoo harrastustoiminnassa ja vapaaehtoistyössä kertyvistä tiedoista ja taidoista sekä keinoista niiden esiin tuomiseksi. Sitran fasilitoimassa kehityshankkeessa ovat mukana muun muassa Suomen Palloliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Spek ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri. Epävirallinen arkioppiminen kehittää monenlaisia osaamista, josta on hyötyä myös työelämässä.

Lue myös sarjan aiemmat blogit:

#1 Minulla on unelma
Olli-Pekka Heinonen, Opetushallitus

#2 Kovaa osaamista futiskentältä ja sen laidalta
Taneli Haara, Suomen Palloliitto

#3  Miljoona talkootuntia MLL:lle, monta oppia urapolulle
Katja Rippstein (MLL:n Varsinais-Suomen piiri ry), Annika Tahvanainen-Jaatinen (Opintokeskus Sivis) ja Liisa Ylikojola (MLL ry)

Tutustu myös Sitran ja Suomen Partiolaisten Kovaa osaamista -pilottihankkeeseen ja sen tuloksiin.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin visiona on, että Suomessa asuvat turvallisuustietoiset ja -taitoiset ihmiset ja yhteisöt turvallisessa ympäristössä. Arjen ja asumisen turvallisuuden ja pelastusalan vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ovat tärkeä osa toimintaa. Tavoitteenamme on, että jokaisella on mahdollisuus osallistua turvallisuutta lisäävään kansalaistoimintaan ja sitä kautta osallistua onnettomuuksien vähentämiseen.

Mistä on kyse?