Kuka päättää datan jakamisen reiluista säännöistä?

Luotettava datan jakaminen ja käyttö ovat keskeisiä osia Euroopan unionin visiossa reilusta datataloudesta. Tehokas datan jakaminen yritysten välillä mahdollistaa parempien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen sekä luo uusia mahdollisuuksia kasvattaa työn tuottavuutta.

Eri toimijoita, jotka ovat kytkeytyneet verkostoksi, tekevät yhteistyötä ja jakavat dataa keskenään, kutsutaan usein dataekosysteemeiksi dataekosysteemeiksi . Datan jakaminen vaatii eri osapuolilta luottamusta. Luottamus taas rakentuu pitkälti datan jakamisen yhteisille säännöille. Mutta mistä säännöt oikeastaan tulevat? 

Euroopan komissio on ottamassa käyttöön uutta sääntelykehystä (esim. datasäädös, datanhallinta-asetus) edistääkseen luotettavaa datan jakamista ja käyttöä organisaatioiden välillä. Uutta lainsäädäntöä on niin paljon, että sen tulkitseminen voi olla pienemmille yrityksille haastavaa. 

Monet uudet ja olemassa olevat EU-tason elimet, kuten Euroopan datainnovaatiolautakunta ja Euroopan tietosuojaneuvosto tarjoavat ohjeita datan jakamiseen. Kansallisella tasolla jo olemassa olevat virastot, kuten kilpailu-, televiestintä- tai tietosuojaviranomaiset tai uudet perustettavat elimet valvovat EU-tason datalakeja. Datan jakaminen eri tahojen välillä edellyttää myös toimialakohtaisia sääntöjä, data-arkkitehtuuria sekä standardeja, joilla täydennetään lainsäädäntöä (niin kutsuttu pehmeä infrastruktuuri pehmeä infrastruktuuri ). 

Kuva havainnollistaa, miten datan jakamisen datan jakamisen sääntöjä kehitetään useilla tasoilla samanaikaisesti: 

1. Uusi Euroopan unionin datalainsäädäntö, esimerkiksi datanhallinta-asetus (DGA) ja datasäädös (Data Act). 
2. EU-tason elimet, kuten Euroopan tietoinnovaatiolautakunta (uusi) ja Euroopan tietosuojaneuvosto (jo olemassa oleva).
3. Jäsenvaltiot – kansallisten viranomaisten uudet ja vanhat tehtävät. 
4. Data-avaruushankkeet, esimerkiksi merenkulun data-avaruus, digitaalinen tuotepassi, osaamisen data-avaruus, matkailualan data-avaruus. 

Uusi sääntelykehys on jo sellaisenaan yrityksille haasteellinen. Se muuttuu entistä monimutkaisemmaksi, kun mukaan tarkasteluun otetaan sääntelyn kolme muuta tasoa: EU-tason elimet, jäsenvaltiot ja data-avaruushankkeet. 

Datan jakamisesta Datan jakamisesta kiinnostuneiden yritysten ei pitäisi joutua näkemään kohtuuttomasti vaivaa sääntelyä ymmärtääkseen. Sääntöjen noudattamisen tulisi olla yrityksille vaivatonta ja jopa automatisoitua. 

Reilu datan jakaminen vaatii toimia jäsenvaltioilta

Kansallisten viranomaisten on ratkaistava monia kysymyksiä sääntelyn täytäntöönpanossa. Riskinä on, että säädöksiä ei tulkita yhdenmukaisesti eri jäsenvaltioissa. Hankalinta tulkinta on niille organisaatioille, jotka haluavat jakaa dataa tai toimia useissa jäsenvaltioissa. 

Kirjoitushetkellä, eli keväällä 2023, jäsenvaltiot yrittävät saada asiat valmiiksi ennen uuden datalainsäädännön ensimmäisen säädöksen, eli datanhallinta-asetuksen täytäntöönpanoa, sillä siirtymäaika päättyy syyskuussa 2023.

Datanhallinta-asetuksen mukaisesti jokaisen jäsenvaltion täytyy: 

• Nimittää toimivaltaiset viranomaiset datan välityspalvelujen (13 artikla) ja data-altruismipohjaisten organisaatioiden (23 artikla) rekisteröimiseen ja valvontaan. Nämä viranomaiset edustavat jäsenvaltiota Euroopan datainnovaatiolautakunnassa (29 artikla), 
• Perustaa keskitetty tietopiste, joka vastaanottaa julkisen sektorin datan uudelleenkäyttöä koskevat pyynnöt (8 artikla), sekä 
• Määrittää tukitoiminnot, jotka auttavat julkisen sektorin organisaatioita datan uudelleenkäyttöä koskevien pyyntöjen hallinnassa (7 artikla).

Tulisiko yhden vai useamman viranomaisen hoitaa näitä tehtäviä? Tulisiko perustaa kokonaan uusia elimiä vai voiko esimerkiksi kilpailuviranomainen, televiestintäviranomainen tai tietosuojaviranomainen hoitaa uudet tehtävät? Datanhallinta-asetuksen täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden tulee tarkastella myös muiden uusien lakien vaatimuksia.
 
Ehdotetun datasäädöksen osalta jäsenvaltioiden pitää:

• Nimittää vähintään yksi toimivaltainen viranomainen soveltamaan uusia sääntöjä ja valvomaan niiden noudattamista (31 artikla 1 kohta). Jos viranomaisia on useita, valitaan niistä yksi koordinoivaksi viranomaiseksi. 

• Nimittää toimivaltainen viranomainen soveltamaan datan käsittelypalveluiden vaihtamista koskevia sääntöjä ja valvomaan niiden noudattamista (31 artikla 2 kohta). 
• Sertifioida riitojen selvittelyelimet avustamaan osapuolia, jotka ovat eri mieltä korvauksista tai muista datan jakamista koskevista ehdoista. 
• Säätää keskinäistä avunantoa ja rajat ylittävää yhteistyötä koskeva velvoite (22 artikla).

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä jäsenvaltioiden pitää tehdä, jotta Euroopan unionin datastrategia toteutuu.

Datan jakamisen hallinnointi kaikilla tasoilla

Onko Euroopan haave digitaalisista yhteismarkkinoista toteutumassa? Voiko Eurooppa saavuttaa myös datataloudessa yhteismarkkinan, jolla on tehokasta kilpailua, uusia toimijoita ja eurooppalaisiin arvoihin perustuvat reilut pelisäännöt? Toivomme, että vastaus on kyllä. 
 
aNewGovernance on kansainvälinen järjestö, joka tuo yhteen julkisen sektorin toimijoita, järjestöjä, tutkijoita, start-upeja ja muita yrityksiä kaikkialta maailmasta. Järjestön tavoitteena on auttaa toimialakohtaisten, henkilötietoihin keskittyneiden data-avaruuksien data-avaruuksien rakentamisessa sekä toimialat ylittävän henkilötietojen tietoalueen eli data-avaruuden rakentamisessa. 
 
Kolme vuotta sitten Sitra ja aNewGovernance julkaisivat 35 ehdotusta Euroopan unionin datastrategian toteuttamiseksi. Koska monia lainsäädäntö- sekä muita hankkeita on käynnissä, olemme yhdistäneet voimamme uudelleen. Työstämme yhdessä uutta datanhallintaa koskevaa työpaperia, joka julkaistaan syksyllä 2023 suositusten kera. 
 
Haluamme varmistaa, että mahdollisiin puutteisiin, päällekkäisyyksiin, vääristymiin ja epävarmuuksiin puututaan ja että Euroopan unionin datastrategian alkuperäiset tavoitteet saavutetaan. Kaikilla tasoilla tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, mitä Euroopan unionin datastrategia tarkoittaa hallinnoinnissa.