Lab loki #1: orientaatio­päivä

Sitra Lab 1 starttasi vauhdikkaasti perjantaina 26.4. sopivasti ennen vappuhulinoita. Kolmestakymmenestä innokkaasta osallistujasta koostunut joukko kohtasi toisensa ensimmäistä kertaa livenä ja jännitystä oli luonnollisesti ilmassa. Jännitys kuitenkin katosi alkulämmittelyjen myötä. Lasten ja nuorten maailman ollessa Sitra Lab 1:n keskiössä, oli luontevaa aloittaa päivä muistelemalla omaa nuoruutta. Parhaiten tämä onnistui palaamalla ajassa taaksepäin niiden osallistujien kanssa, jotka olivat eläneet nuoruutensa samoina vuosina. Vaikka kokemukset ovat subjektiivisia, löysimme paljon yhteistä, joka kattoi kyseisen vuosikymmenen:

• 1970-luvulla kaupungit olivat kasvaneet ja lähiöitä rakennettu. Lapsilla ja nuorilla oli paljon vapautta ja he leikkivätkin vapaasti pihoilla. Yksin he eivät kuitenkaan olleet, sillä vanhemmat olivat auktoriteetteja – olivat ne sitten omia tai jonkun muun, ja lapsista huolehtiminen oli yhteinen asia.
• 1980-luvulla raikasi Dingo ja katsottiin samoja TV-ohjelmia. Tuntui siltä, että nuori pystyi liittymään vain rajattuun määrään yhteisöjä, ja mikäli samaistuttavaa ryhmää ei löytynyt, jäi yksin. Mutta kasarilla vielä riitti, että hankki lukion alussa yhdet Levikset ja niillä pärjättiin loppuun saakka tyylitietoisena tyyppinä.
• 1990-luvulla elettiin lamaa ja se vaikutti monen nuoruuteen. Toisaalta lama tuntui tuovan ihmisiä yhteen eri sosioekonomisista taustoista riippumatta. Suomi liittyi EU:hun ja kansainvälistyi. Kännykät yleistyivät ja Internet mahdollisti virtuaalisen vuorovaikutuksen. Eikä ysäriä voi ohittaa ilman -95 lätkän maailmanmestaruuden muistelua!

Yhdistäviäkin tekijöitä löytyi. Nuoret ovat aina nuoria, vuosikymmenestä riippumatta. Tunnistatko oman nuoruutesi edellä mainituista?

Päivän tarkoituksena oli pohtia Sitra Lab 1:n aiheen  merkitystä itselle, syventyä ongelmaan ja suunnata ajatuksia kohti tulevaa. Toisaalta kukaan osallistujista ei täysin tiennyt, mihin on tullut mukaan, joten esittelimme Sitra Labin taustoja ja kirkastimme tulevaa puolivuotista. Kalle Niemisen tuorein blogaus avaa millaista toimintaa monimutkainen toimintaympäristö, jossa elämme, vaatii. ”Uusien menetelmien ja lähestymistapojen rinnalla on tärkeä kiinnittää huomio niiden taustalla tarvittavaan osaamiseen. Uudella tavalla tekeminen vaatii niin yksilöiltä kuin organisaatioilta uusia kykyjä ja asenteita”, Kalle kirjoittaa. Tätä osaamista Sitra Lab pyrkii osallistujiensa kanssa kerryttämään. Kalle esitteli orientaatiopäivässä blogissaankin käsitellyn Nestan viitekehyksen kokeilulliselle ongelmanratkaisulle sekä Mariana Mazzucaton Missio-orientoitunutta innovaatiotoimintaa. Järjestämme muuten ensi viikolla 7.5. Mazzucaton teoriaa käsittelevän seminaarin täällä Sitrassa. Mukaan mahtuu vielä, ilmoittaudu tästä.

Koska lasten ja nuorten eriarvoisuuden ongelmavyyhti on niin monisyinen, jaoimme joukon pienempiin alaryhmiin. Jokaisella ryhmällä on jokin tulevaisuusnäkökulma, josta eriarvoisuutta lähestytään. Nämä näkökulmat toimivat työskentelyn lähtöpisteinä läpi Labin. Näkökulmia ovat:

• Nuoret globaaleina toimijoina
• Demokratian ja osallisuuden muutos
• Työn ja oppimisympäristön muutos
• Uusi yhteisöllisyys
• Teknologian (nopea) kehitys

Ryhmät aloittivat tulevaisuusnäkökulmien avaamisen pohtimalla mitä he tietävät jo asiasta ja mistä tulisi saada lisätietoa. Paljon jo tiedettiin, mutta paljon on vielä kaivettavaa ja opittavaa. Siispä sinulle lukija: jos sinulla on jostakin näkökulmasta tutkimustietoa tai muuta vahvaa osaamista, kuulisimme siitä mieluusti! Etsimme tuleviin lähitapaamisiin puhujia ja sparraajia täydentämään ymmärryksemme mustia aukkoja. Olethan yhteydessä minuun, mikäli tunnistit itsesi tai haluat ilmiantaa kaverisi.

Tämä on ensimmäinen Sitra Lab ja me sitralaiset suhtaudumme siihen myös itse kokeilevalla asenteella. Osallistujat esittivätkin tiukkoja kysymyksiä monista asioista. Ne mielessämme lähdemme kehittämään toukokuun lähitapaamista.

Päivä loppui uupuneissa, mutta odottavan innostuneissa tunnelmissa. Meillä Sitran yhteiskunnallisessa koulutuksessa on ollut tapana lopettaa työpajat dialogiringiksi kutsuttuun piiriin, jossa jaamme päivän kokemuksia ja pohdituttamaan jääneitä asioita. Loppupiirissä hymyilytti, kun useampi osallistuja tokaisi, kuinka inspiroivaa on olla porukassa, josta ei ole tavannut ketään etukäteen. Lasten ja nuorten asioiden parissa työskentelee lukemattomia tahoja, mutta kuinka paljon saataisiinkaan aikaan, jos työskenneltäisiin yhä enemmän yhdessä! Sitra Labin yhteisö  pyrkii auttamaan näiden yhteistyöverkostojen tunnistamisessa ja vahvistamisessa.

Sitra Labin porukka toivottaa aurinkoista vapun jälkeistä elämää!