Kuva: Miikka Pirinen / Sitra

Julkaistu 27.04.2018

Tulevaisuuden ruuantuotantoa radikaalein teknologioin

Näemmekö ruuantuotannon tulevaisuuden yksipuolisesti vain kaupungissa tai maaseudulla tapahtuvaksi? Ruokajärjestelmä on moniulotteinen verkosto, jossa tarvitaan kaikkien osaamista ja uusien teknologioiden hyödyntämistä eri alueilla.
Kirjoittaja
Asiantuntija, Kiertotalous, Sitra
Hanna Mattila työskentelee asiantuntijana Kiertotalous-avainalueella. Hannan osaamista on luonnonvarojen kestävä käyttö.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi huhtikuussa raportin ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037”. Raportissa Osmo Kuusi ja Risto Linturi kuvaavat sataa vaikutuksiltaan radikaalia ja nopeasti kehittyvää teknologiaa, jotka muuttavat maailmaa. Raportissa tulevaisuuden ruuantuotannon kuva jää kuitenkin hieman vajavaiseksi.

Raportissa kuvataan vallitseva tapa tuottaa ravintoa: maanviljely, elintarviketeollisuus ja jakelu. Tulevaisuudessa kaupunkiviljelyn ja robottien lähikeittiöiden nähdään haastavan nykyiset ruuantuotannon tavat. Maanviljely esitetään raportissa resursseja haaskaavana, kerran vuodessa tapahtuvana toimintana, kun taas kaupunkiviljely sisätiloissa tuottaa raportin mukaan ”turvallista, tehokasta, ravitsevaa ja maukasta” ruokaa. Teollisen paradigman elintarviketeollisuutta ei tarvita, koska robottikokki valmistaa ruuan yksilöllisesti.

Viime vuoden lopulla julkaistiin hieman toisenlainen dokumentti: Euroopan komission tiedonanto uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta. Tiedonanto antaa esimakua tulevista lainsäädäntöehdotuksista, jotka ohjaavat EU:n maataloutta 2020-luvulla. Tiedonanto on ylevästi nimetty: ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus”.

Tulevaisuusvaliokunnan raportti ja Euroopan komission tiedonanto ovat hyvin kaukana tosistaan ja se on huolestuttavaa. Linturi ja Kuusi eivät tunnu näkevät maanviljelyssä kehitysmahdollisuuksia. Toisaalta komission tiedonannossa ei edes mainita sanaa ”kaupunki”, urbaanista viljelystä ja robottikeittiöistä puhumattakaan.

Jos emme tunnista kaikkia ruuantuotantoon liittyviä vahvuuksia, tulevaisuuden ennakointi vaikeutuu.

Joitain samanlaisia tulevaisuuden kuvia raporteista sentään löytyy. Linturi ja Kuusi uskovat, että tulevaisuudessa ruoka on entistä yksilöllisempää, makumieltymysten ja tarpeen mukaista tuoretta ravintoa. Myös komission tiedonannossa mainitaan, että politiikan tärkeimpänä tehtävänä on auttaa viljelijöitä ennakoimaan ravintotottumusten kehitystä ja mukauttamaan tuotantoa markkinoiden mukaisesti. (Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä keinoja yhteisessä maatalouspolitiikassa tullaan löytämään kuluttajien äänen kuulumisen vahvistamiseksi.)

Tulevaisuusvaliokunnan raportissa ja komission tiedonannossa on kummassakin kiinnostavia näkökulmia tulevaisuuden ruuantuotantoon. Jos näistä löytäisi ne rusinat ja pistäisi siman käymään? Meillä on tulevaisuudessa mahdollisuuksia kaikkialla ruokajärjestelmässä ja kaikenlaisessa ruuantuotannossa. Tällä hetkellä luotamme vain muutamiin tuotantokasveihin ja tuotantoteknologioihin, joten ruuantuotantoa kannattaa joka tapauksessa monipuolistaa monin eri tavoin tulevaisuudessa.

Monimuotoisuus antaa sopeutumiskykyä muutoksille.

Ruuantuotanto kiinnostaa myös kaupunkeja, joten uskon, että myös tukipolitiikan pitää lähitulevaisuudessa ottaa kantaa kaupungeissa tapahtuvaan viljelyyn. Tällä hetkellä esimerkiksi maatalouden alkutuotannon de minimis -tuki on huomattavasti pienempi kuin muun yritystoiminnan de minimis -tuki. Onko urbaani ruuantuotanto maatalouden alkutuotantoa vai ei? Tämänkaltaiset tarpeet lainsäädännön tulkinnoille tulevat varmasti lisääntymään. Toisaalta maatalouden alkutuotanto ja kalastus eivät kuulu tällä hetkellä Business Finlandin innovaatiosetelijärjestelmään. Eikö alkutuotannossa nähdä innovaatioille mahdollisuuksia?

Tulevaisuudessa Kuusen ja Linturin radikaaleja teknologioita voisi puolestaan soveltaa sekä kaupungeissa että maaseudulla ja nykyisessä tai lähitulevaisuuden maanviljelyssä. Jo nyt sirkkoja tuotetaan entisissä sikaloissa ja raportissa mainittu uusi ammattikin ”biotuotetehdassuunnittelija” on jo olemassa.

Sitrassa edistetään uusien teknologioiden kokeilemista sekä maatiloilla että kaupungeissa. Tällä hetkellä esimerkiksi kehitämme ja kokeilemme uusia keinoja parantaa hiilidioksidin sidontaa ilmakehästä maaperään yhdessä Baltic Sea Action Groupin ja Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Huipputieteen, huipputeknologian ja viljelijöiden asiantuntemuksen avulla maatiloista voi tulla tärkeitä ilmastonmuutoksen ratkaisijoita.

Sparraamme myös huippukokkien Henri Alénin ja Tommi Tuomisen toukokuussa avattavan ravintolan kiertotalouskonseptin kehittämistä. Keskellä Helsinkiä sijaitsevassa ravintolassa hyödynnetään urbaaneita ruuantuotantoteknologioita, kuten Suomen Siemenperunakeskuksen ilmaperunoita ja Helsienen lasipalloissa kasvavia sieniä. Tavoitteenamme on levittää kiertotalousravintolan konsepti ja opit myös muihin ravintoloihin.

Lopuksi toivon, että erilaiset ruuantuottajat pääsisivät syömään saman pöydän ääreen. Pöydässä voisi olla robottikokin tekemää ruokaa, joka olisi tuotettu sekä sisällä että ulkona, ja kaikkialla radikaaleja teknologioita hyödyntäen.

Lue myös:

Mistä on kyse?