sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Suomalaiset tarvitsevat proteiinia reilun gramman päivässä painokiloa kohti. Tämä on tärkeä osa ravitsemusturvaa. Suomalaiset saavat tätä nykyä valtaosan valkuaisaineista eläinperäisistä tuotteista, kuten lihasta ja maitotuotteista, sekä viljoista. Eläinproteiinien ja viljojen tuotannossa Suomen omavaraisuus on hyvällä tasolla.
Toisaalta terveyden kannalta olisi tärkeää, että suomalaisten proteiinin saannista selvästi nykyistä isompi osa tulisi jatkossa kasviproteiineista ja muista eläinproteiinia korvaavista tuotteista.
Kuinka ison osan suomalaisten valkuaisaineiden tarpeesta kotimaiset valkuaiskasvit voisivat kattaa tulevaisuudessa? Entä miten muutos toteutettaisiin ruokaketjussa niin, että samalla turvataan riittävä proteiiniomavaraisuus, huoltovarmuus ja ravitsemusturva? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia uudessa selvityksessä, jonka toteuttavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat. Työn tilaaja ja rahoittaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.
Suomen proteiiniomavaraisuus
- Selvityksen tavoitteena on luoda kasviproteiiniomavaraisuuden näkymä tulevaisuuteen Suomessa.
- Hanke tuottaa aikajanalle proteiiniomavaraisuuden määrät prosentteina suomalaisten ravitsemustarpeesta. Aikajanalla eritellään kasvi- ja eläinperäisten sekä solu-, levä- ja sienipohjaisten proteiininlähteiden osuudet.
- Selvityksen on määrä valmistua kesän 2024 aikana.
- Selvityksen toteuttaa Luonnonvarakeskus. Työn tilaa ja rahoittaa Sitra.
- Lue lisää hankkeen verkkosivuilta.
Selvityksen alustavien tulosten mukaan Suomi voisi lisätä merkittävästi kotimaisten kasviproteiinien tuotantoa ja käyttöä ravinnoksi. Luken analyysin mukaan esimerkiksi valkuaiskasvien, kuten palkoviljojen, rypsin ja rapsin, tuotantoala on mahdollista kolminkertaistaa nykyisestä 100 000 hehtaarista.
”Samalla kasvinviljelytilojen viljelykierto monipuolistuu, mikä parantaa peltojen kasvukuntoa, lisää maaperään sitoutunutta hiiltä sekä suosii monia hyötyeliöitä, kuten esimerkiksi pölyttäjähyönteisiä. Viljelytekniikan tarkka noudattaminen ja nykyteknologian parempi hyödyntäminen nostavat satotasoja ja parantavat osaltaan valkuaisomavaraisuutta”, erikoistutkija Hannu Känkänen Lukesta painottaa.
Työssä otetaan huomioon valkua iskasvien tuotannon lisääminen pelloilla, solumaatalouteen perustuva mikrobiproteiinituotanto ja muut kontrolloidut tuotantotavat. Selvitys tarkastelee myös sieniä ja leviä proteiinilähteinä. Lisäksi tutkijat analysoivat tuotanto-olosuhteiden muutoksen, teknologisen kehityksen ja jalostuksen mahdollisuuksia proteiiniomavaraisuuden vahvistamisessa.
Kotimaisten kasviproteiinien arvoketjussa useita pullonkauloja
Kotimaassa tuotettuihin kasviproteiineihin siirtymisen tiellä on tunnistettu useita pullonkauloja. Näistä merkittävimpiä ovat valkuaiskasvien viljelyvarmuus, jota pitää vahvistaa ilmastonmuutoksen vuoksi esimerkiksi kasvinjalostuksen avulla. Tarvitaan myös investointeja kasvisproteiinien raaka-aineiden jalostukseen, puolivalmisteiden ja lopputuotteiden valmistukseen sekä panostuksia tuotekehitykseen.
”Kasviproteiinituotteilla on selkeää kasvupotentiaalia ja kysyntää sekä kotimaassa että vientimarkkinoilla, vaikka kulutuksen rakennekehitys sekä logistiikkahaasteet määrittävät kasvulle tiettyjä rajoja. On tärkeää myös pohtia, miten kotimaisesta kulutuksesta vapautuvia kotieläintuotteita saadaan pitkälle jalostettuna vietyä maailmanmarkkinoille – niin että samalla maatalousmaan monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastotavoitteet turvataan”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.
Siirtyminen vahvemmin kohti kotimaisten kasviproteiinien käyttöä edellyttää selvää tilannekuvaa, jossa tuotantomahdollisuudet ja pullonkaulat on selvitetty. Tämä auttaa ruokajärjestelmän toimijoita – aina pellolta ruokakauppaan – löytämään ratkaisuja ja sopeutumaan muutoksiin.
”Luonnonvarakeskuksen tuottamassa selvityksessä kartoitetaan mahdollisuudet lisätä erityisesti kotimaista kasviproteiinia niin, että tunnistetaan tuotannon rajat ja toisaalta keinot proteiiniomavaraisuuden nostamiseksi. Selvityksessä otetaan huomioon maankäyttö viljelykiertoineen, jotta maaperän- ja kasvinterveys turvataan. Tämä on tärkeä osa ilmastoa ja luontoa vahvistavaa ruuantuotantoa”, muistuttaa johtava asiantuntija Liisa Pietola Sitrasta.
Selvityksen on määrä valmistua kesän 2024 aikana.
Lue lisää:
Suomen proteiiniomavaraisuus -hanke
Sitran työpaperi: Miten Suomeen rakennetaan kestävä ruokajärjestelmä? Ehdotuksia luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi vuoteen 2040 mennessä
Luken selvitys: Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä: Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.