Kooste
Arvioitu lukuaika 4 min

Miten johtaa vyyhtiä eikä palapeliä?

Miten niin monitahoista kokonaisuutta kuin elinikäinen oppiminen voi johtaa? Ilmiölähtöisen johtamisen lähestymistapa auttaa löytämään avaimia vaikuttavaan etenemiseen.

Kirjoittaja

Anna-Maija Vesa

Julkaistu

Suomeen rakennetaan elinikäisen oppimisen politiikkaa, jossa jokaisella on mahdollisuus oppia kaikissa elämäntilanteissa. Osaamisen kehittämisestä hyötyvät itsemme lisäksi yritykset ja yhteisöt, ja investoimalla elinikäisen oppimisen mahdollisuuksiin takaamme hyvinvointia kaikille suomalaisille.

Elinikäinen oppiminen on monitahoinen ja koko ajan muuttuva kokonaisuus, jonka keskiössä on oppija. Lisäksi osaamisen kehittäminen liittyy yritysten ja yhteisöjen menestykseen, oppilaitoksiin, rahoitukseen, ympäristöön, teknologian kehitykseen, hallintoon ja sivistykseen sekä luo pohjan Suomen elinvoimaiselle tulevaisuudelle. Kokonaisuus ei ole selkeistä osista muodostuva palapeli, vaan pikemminkin alati muotoaan muuttava vyyhti.

Kompleksisen ja hallinnonalojen rajat ylittävän ilmiön johtamisessa auttaa systeemisen ajattelun hyödyntäminen. Se tarkoittaa huomion kiinnittämistä osien sijasta kokonaisuuteen, tarkastelua monista eri näkökulmista ja monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden havainnointia. Tarvitaan myös laajan joukon jatkuvaa dialogia ymmärtämään, miten ilmiö muuttaa muotoaan.

Systeemistä ajattelua elinikäisen oppimisen johtamiseen

Parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistuksen työryhmä esittää vielä loppuvuoden aikana linjaukset elinikäisen oppimisen politiikasta. Työtä varten tarvittiin lisää ymmärrystä ilmiölähtöisestä johtamisesta – tähän tarpeeseen Sitra on tarttunut. Kokonaisuuden johtaminen oli tunnistettu elinikäistä oppimista koskevan muutoksen haasteeksi jo 2019, kun 30 keskeistä yhteiskunnan toimijaa yhdessä kiteytti Suomen elinikäisen oppimisen tahtotilan.

Tuore muistio Ilmiölähtöisen johtamisen näkökulma elinikäiseen oppimiseen – Miten edistää systeemistä ajattelua? kokoaa yhteen eväitä, joita kasvatus- hallinto- ja kompleksisuustieteilijät antavat elinikäisen oppimisen ilmiöpohjaiseen johtamiseen.

Elinikäisen oppimisen kokonaisuuden johtamiseen voidaan konkreettisesti lisätä systeemistä ajattelua muistion kiteyttämänä seuraavasti:

  • lisäämällä päätöksenteon pitkäjänteisyyttä yli hallituskausien
  • hyödyntämällä monipuolista tietoa ja tulkitsemalla sitä yhdessä
  • tuomalla eri toimijat yhteen ja luomalla laajaa dialogia heidän kanssaan yhteisen ymmärryksen synnyttämiseksi

”Yksi avainkysymyksistä on, miten sektoripohjaisesta hallinnosta kyetään siirtymään ilmiöpohjaiseen hallintoon. Miten luodaan uusia kumppanuuksia ja yhteistä ymmärrystä, saumatonta yhteistyötä sekä lisätään muutoskyvykkyyttä avata omia ajatuksia. Meillä on mahdollisuus saada tämä kokonaisuus haltuun ja tehdä Suomesta elinikäisen oppimisen mallimaa”, koordinaatioryhmän edustaja, Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen totesi muistion julkistustilaisuudessa 11.11.2020.

Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi määrärahojen kokoamista suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jotta toimenpiteet ovat vaikuttavampia verrattuna tilanteeseen, jossa sekä rahat että toimenpiteet hajautuvat eri ministeriöihin.

Monia näkökulmia ja laajaa dialogia

Alla oleva visualisointi kuvaa ilmiölähtöisen hallinnon mallia, joka poikkeaa perinteisestä lineaarisesta hallintomallista. Huomio kiinnittyy laajaan asiantuntijaverkostoon ja sen tuottamaan monipuoliseen tietoon, ilmiölähtöiseen hallinnonalat yhdistävään budjetointiin, palveluiden kirjon koordinointiin sekä oppijan keskeiseen rooliin.

Ilmiölähtöinen hallintomalli

”Elinikäisen oppimisen ymmärryksessä on päästy hurjasti eteenpäin. Olennaista on ymmärtää moninäkökulmaisuus ja miten sen kautta synnytetään yhteistä tilannekuvaa. Se edellyttää mahdollisimman hyvää vuorovaikutuksen laatua, jota luottamus eri toimijoiden kesken parhaimmillaan tukee. Tarvitaan lukuisia samaan suuntaan toimivia vipuvarsia ja pitkäjänteistä työtä eri toimijoiden kesken, jotta sama hyvä kehitys jatkuu”, opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen toteaa.

Elinikäisen oppimisen kokonaisuuden johtamisen entisestään monimutkaistuessa tulisi professori emeritus Eero Pantzarin mukaan kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla voidaan tukea yksilöiden henkilökohtaisia ja itsestä lähteviä opiskeluaikomuksia, koska niillä on entistä enemmän merkitystä tulevaisuudessa.

Myös professori emerita Pirkko Vartiainen painottaa, että päättäjien tulee nähdä kokonaisuus, jossa yksilön tarpeet täytyy olla koko tekemisen tarkoituksena. Heidän tulisi myös uskoa, että yksilö pystyy kehittämään omaa oppimistaan, ja antaa mahdollisuuksia vaikuttaa siihen.

Kompleksisuusjohtajuuteen perehtynyt Vartiainen tuo lisäksi esiin, että johtajien tulisi tarkastella omia johtajuuskäytäntöjään. Tätä painottaa yhtä lailla valtiovarainministeriön finanssineuvos Katju Holkeri: ”Jokaisen johtajan on mietittävä sitä, että olemme yliluottavaisia siihen omaan malliin. Olisi pidempään pidettävä auki ratkaisumalleja, sekä tulisi pyrkiä luomaan jotain sellaista, joka pystyy muuttumaan, muokkautumaan ja joustaisi tarpeisiin.”

Pohjoismaiden ratkaisujen vertailu

Oppiaksemme muilta Pohjoismailta ilmiöjohtamisen muistio sisältää katsauksen kunkin Pohjoismaan elinikäisen oppimisen johtamisen rakenteisiin. Vertailu osoittaa, että askelia kohti ilmiölähtöistä elinikäisen oppimisen johtamista on jo havaittavissa kuin myös sitoutumista hallituskaudet ylittävään elinikäisen oppimisen politiikkaan.

Järjestämme kansainvälisen verkkotapahtuman tammikuun 2021 puolivälissä, joka keskittyy Pohjoismaiden elinikäisen oppimisen johtamisen ratkaisuihin ja vaikuttavuuteen, niiden vertailuun ja oppeihin.

Mistä on kyse?