Julkaistu 14.03.2014

Sitran trendit: Globaali kohtalonyhteys

Globalisaatio on edennyt vaiheeseen, jossa koko ihmiskunta muodostaa toisistaan riippuvaisen yhteisön.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi , Sitra
Elina Kiiski Kataja on Sitran tulevaisuusasiantuntija. Hänen työtään on napata kiinni yhteiskunnassa jo nyt tapahtuvista tärkeistä kehityskuluista, joilla voi olla suuri merkitys tulevaisuudellemme.

Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi syksyllä julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan kolmastoista. Kaikki julkaistut artikkelit löytyvät sivun lopusta.

Globalisaatio on edennyt vaiheeseen, jossa koko ihmiskunta muodostaa toisistaan riippuvaisen yhteisön. Kohtaamme ympäri maailmaa haasteita, jotka eivät noudattele valtion rajoja tai kielimuureja. Ymmärrämmekö edes millaisen mittaluokan ilmiöstä on kysymys, vaikka globalisaatio onkin ollut muotisana jo toistakymmentä vuotta?

Sitran strategiajohtajan Paula Laineen mielestä emme ainakaan aktiivisesti ajattele miten tämä yhteys näkyy aivan jokaisessa arkipäivässämme.

– Ihmiskunta on taloudellisesti, digitaalisesti, kulttuurisesti ja fyysisesti syvässä yhteydessä toisiinsa. Tämä korostuu kehittyneiden yhteiskuntien kesken, mutta ei rajoitu niihin. Talouden ja tietovirtojen osalta asia on selkeämpi, mutta kuinka usein tulemme ajatelleeksi, että myös fyysisesti yhteys on huikean tiivis. Ihmisvirrat matkailun ja muuttoliikkeen muodossa tai materiaalivirrat luonnonvarojen, ruuan ja päivittäistavaroiden osalta osoittavat että olemme ihan jokaisena arkipäivänämme syvällisesti yhteydessä muuhun maailmaan.

Paula Laine viittaa esimerkkinä siihen, mistä tämän päivän kulutuksemme koostuu.

– Jos vertaamme elämäämme vaikka 40-luvun Suomeen ja sitä, millaisia välineitä käytämme päivittäin työssämme, mitä kulutamme vapaa-ajallamme ja mitä syömme, niin uskallan väittää että suurin osa viimevuosikymmenien aikana rakentuneesta elintasosta koostuu asioista, jotka ovat globalisaation hedelmiä, Laine pohtii.

Tämä tarkoittaa, että emme ole sivustaseuraajia maailman tapahtumissa. Arkipäivän valtava hyötyminen elintasonamme jää helposti huomaamatta, ja globalisaatiosta aiheutuvat kriisit ja erilaiset shokit yllättävät meidät kerta toisensa jälkeen.

Tällaisilla tapahtumilla voi olla suuria yhteiskunnallisia seurauksia. Usein näitä yllättäviä tapahtumia on vaikeaa kuvitella etukäteen tai antaa niille täydellistä määritelmää. Voidaankin sanoa, että kun näkee shokkitapahtuman jolla on globaaleja vaikutuksia, sen kyllä tunnistaa. Tällaisia olivat vaikkapa 11/9-tapahtumat, Arabikevät tai Fukushiman ydinonnettomuus.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja ja X-Events -kirjan kirjoittaja Petri Rouvinen on sitä mieltä, että shokit ovat myös yleistyneet.

– Voidaan sanoa, että shokkitapahtumat monimutkaisine globaaleine vaikutuksineen ovat yleistyneet. Vaikka ilmiöitä sinänsä olisi sama määrä kuin aiemmin, niin koemme ilmiöt yhä voimakkaammin keskinäisriippuvaisessa maailmassa, Petri Rouvinen sanoo.

Modernit yhteiskunnat ovat leimallisesti yksilökeskeisiä, eriytyneitä ja lyhytnäköisiä sekä toisaalta hyvin tehokkaita ja dynaamisia. Nämä piirteet kuitenkin johtavat helposti siihen, että kenelläkään ei ole kiinnostusta katsoa yhteiskunnan kehitystä pitkäjänteisesti ja laajasta näkökulmasta. Tämä voi johtaa erilaisiin yhteiskunnallisiin shokkeihin ja tasapainon järkkymiseen.

Länsimaat ovat suhteellisen hyviä toimimaan shokin jälkeen. Sen sijaan niiltä puuttuu kyky ehkäistä, ennakoida tai valmistautua erilaisiin yllättäviin tapahtumiin.

– Vaikka Suomi on varmasti monella mittarilla suhteellisesti varsin hyvässä asemassa globaalien shokkien varalta, en usko, että olemme kuitenkaan ymmärtäneet kuinka perustavanlaatuisista asioista on kysymys koko elämäntapamme kannalta. Olemme unohtaneet miten valtava määrä ihmisiä elää oloissa joita emme osaa itsellemme edes kuvitella. Uskomme että se, mitä me pidämme normaalina, on jollain tapaa pysyvää, vaikka meihin kytkeytyvien ihmisten todellisuus on aivan erilainen kuin omamme. Maailman yhä tiiviimpi yhteen kytkeytyminen paljastaa esimerkiksi globaalin eriarvoisuuden täysin eri tavalla kuin aiemmin. Esimerkiksi väestönkasvu, luonnonvarojen riittävyys tai ilmastonmuutoksen seuraukset voivat synnyttää kriisejä joiden vaikutuksia elämäntapaamme emme tule ajatelleeksi, Paula Laine jatkaa.

Joustavaa metsäläisyyttä

Siksi juuri tähän ennustamattomaan ja monimutkaiseen megatrendiin vahvasti liittyvä käsite on nimeltään resilienssi. Sillä viitataan kyvykkyyteen sopeutua ja muuntautua nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Resilienssiin liittyy myös kyvykkyys löytää muutoksesta mahdollisuuksia ja tapoja parantaa systeemiä. Resilienssi-ajattelussa arvostetaan oppimista, moninaisuutta ja ekosysteemiajattelua; kaikki liittyy kaikkeen.

– Reslienssin kasvattamisessa auttaa jos on olemassa jonkinlaisia kuumemittareita kriisin toteamiseksi, suhteellisen ketterä ja pieni yhteiskunta sekä avoin talous jossa tapahtuu luovaa tuhoa muutenkin. Myös luottamus, solidaarisuus, auttamishalu ja tulonsiirrot ovat asioita jotka auttavat resilienssin kasvattamisessa. Siinä mielessä Suomi on ihan kohtuullisen hyvä resilienssimaa, Petri Rouvinen pohtii.

Olennaista kuitenkin on, miten yllättävät tapahtumat voidaan kääntää vahvuudeksi ja yhteiskuntia rakentaa resilienteiksi. Resilienssin käsitteestä vielä pidemmälle menee Nicolas Nassim Talebin ajattelu antihauraudesta. Talebin mukaan monet järjestelmät suorastaan hyötyvät shokeista. Ne kasvavat ja voimistuvat kun ne asetetaan alttiiksi muutokselle, epävarmuudelle ja satunnaisuudelle. Talebin mukaan antihauraus on kestävyyden ja resilienssin edellä, koska antihauras vahvistuu shokeista, resilientti kestää ja pysyy samana.

Samaan aikaan jotkin globaalit kriisit, kuten taistelu ilmastonmuutosta vastaan tai kiihtyvä väestönkasvu ovat saavuttamassa ylikiehumispisteensä, eikä näille haasteille ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Mikäli jokin pitkäaikaisista kriiseistä voimistuu nopeasti, voi sillä olla merkittäviä seurauksia. Tehokkaan globaalin hallinnon puuttuminen pahentaa riskiä tällaisen tapahtuman mahdollisista tuhoisista seurauksista.

Rouvinen ja Laine eivät haluaisi vaipua kuitenkaan synkkyyteen.

– Uskon että 50 vuoden aikajänteellä liikettä globaalien haasteiden ratkaisemiseksi syntyy tavalla tai toisella. Toivoisin toki, että ryhtyisimme toimeen mahdollisimman pian, Paula Laine pohtii.

Mikäli uhkakuvat kuitenkin toteutuisivat, Petri Rouvinen näkee myös suomalaisissa resilienssi -kansan ainesta.

– Osaamme mökkikulttuurin kautta elää vielä luonnon kanssa ja sen ehdoilla. Ison katastrofin sattuessa tällainen kyvykkyys voisi olla yllättävän tarpeellinen vahvuus.

————————————————————————————————————————

Lisää aiheesta:

Extreme Events, Casti, Ilmola, Rouvinen, Wilenius, 2011

Nicolas Nassim Taleb: Antifragile, 2012

Nicolas Nassim Taleb: Black Swans, 2007

What is Resilience, Stockholm Resilience Center, 2011

———————————————————————————————————

Aiemmin sarjassa ilmestyneet:

Länsimaisen työn radikaali murros

Älyteknologia arjessa

Polarisaatio ja eritahtisuus energiamurroksessa

Kamppailu luonnonvaroista kiihtyy

Data vallan ja vaurauden lähteenä

Talousjärjestelmä oirehtii

Euroopan uudistumiskyvyttömyys

Superseniorit

Megakaupungit

Jopa 4-6 astetta lämpimämpi ilmasto

Suuri vallan uusjako

Mistä on kyse?