Usko ratkaisuun – tarina kiertotalousfoorumin takana

Pieni joukko suomalaisia kutsui viime vuosikymmenen puolivälissä nimekkäitä toimijoita rakentamaan tapahtumaa, joka näytti maailmalle kestävämmän talouden suuntaa.
Kuva: Topias Dean / Sitra

Kirjoittaja

Samuli Laita

Johtava asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Tiistai, 23. lokakuuta 2018, Jokohama, Japani. Pacifico Yokohama -konferenssikeskuksen pääsalin valkokankaalle on heijastettu ympäri maailmaa tunnetun virvoitusjuomayhtiön punainen logo ja visio, joka julistaa ”pyrkimystä jätteettömään maailmaan”. Coca-Cola Companyn Japanin-varatoimitusjohtaja Titoy Francisco alleviivaa puheenvuorossaan, että ”visioon pääseminen ei onnistu yksin”.

Vain muutama tunti myöhemmin maan varaympäristöministeri Tsukasa Akimoto lupaa samassa salissa, että Japani tulee edistämään kiertotaloutta ottaessaan G20-ryhmän puheenjohtajuuden seuraavana vuonna.  Tuleva EU-puheenjohtajamaa Suomi lupaa samaa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen suulla. World Circular Economy Forum 2018 on päättymäisillään.

Jokohamassa WCEF2018:n juonsivat Peter Woodward ja Yukari Takamura.

Suuret lupaukset juontavat juurensa tavanomaiseen tiistaihin toukokuussa 2015. Elohopea kipuaa 12.5. Helsingissä juuri ja juuri kymmeneen celsiusasteeseen. Sitran vanhempi neuvonantaja Jukka Noponen istuu Finlandia-talon kahvilassa; aamupäivän auringossa ikkunoista siintää hennoissa vaaleanvihreissä asuissaan juuri lehteen puhjenneita koivuja. Olen tullut Noposen kanssa tapaamaan konferenssitalon väkeä, mielessämme siintää työnimellä ”Nordic Forum 2017” -tapahtuman järjestäminen.

Kokouskahvien aikana taivaalle alkaa jo kerääntyä tummia pilviä – seuraavana yönä koivut saavat vettä miltei viikon kuivan kauden jälkeen ja Suomi alkaa verhoutua pysyvämmin kesään. Alkukesän viileys ei vielä kerro, että vuodesta tulee lopulta ennätyslämmin. Ilmasto lämpenee, kertovat sekä ilmakehätiede että nousseet keskilämpötilat, myös ikkunanpielimittareissa.

Tummien pilvien tunnelmissa on oltu myös Lontoossa vajaat kaksi viikkoa aiemmin. Ilmastoraportistaan tunnetuksi tullut ekonomisti Sir Nicholas Stern otsikoi The Guardianissa vappupäivänä ilmestyneen juttunsa seuraavasti: ”Sään ääri-ilmiöt ja nouseva merenpinta ovat jo globaaleja uhkia. Ja ne vielä voimistuvat.” Sternin jutun ingressi huusi maailman johtajille, että epäonnistuminen Pariisin ilmastokokouksessa saman vuoden joulukuussa olisi ”katastrofaalista”.

Järkiavioliitto antaa odottaa itseään

Tämä kuitenkin on tarina uskosta – uskosta ratkaisuihin, parempaan tulevaisuuteen ja katastrofin välttämiseen. Tarina niistä elementeistä, joista maailman ensimmäinen kiertotalouden huipputapahtuma World Circular Economy Forum (WCEF) syntyi.

”Ennen kaikkea se, että ’business and environment go hand-in-hand’, oli tärkeää ottaa lähestymistavaksi”, sanoo WCEF:n projektipäällikkönä 2016–2018 työskennellyt Hanna-Leena Ottelin, nykyään kansainvälisten asioiden erityisasiantuntija VTT Oy:ssä. Maailman sivu yritysväki oli kulkenut omissa konferensseissaan ja ympäristöväki omissaan. Jos polut olivat ristenneet, win-win-tilanteita, järkiavioliittoa, ei vielä tunnistettu, saati aktiivisesti etsitty. Fiksummat, kestävämmät talouden muodot olivat odotuttaneet itseään.

Alusta lähtien WCEF:ään on osallistunut päättäjiä maailman huipulta. YK:n pääekonomisti Elliot Harris keskusteli Hollannin ympäristöministeri Stientje van Veldhovein kanssa WCEF2019:ssä Helsingissä kesäkuussa 2019.

Pieni ponnistaa konkreettisista kokeiluista

Jukka Noponen kertoo ymmärtäneensä vuosikymmenen alkupuolella kansainvälisissä tapahtumissa ja konferensseissa kulkiessaan, että Suomessa resurssien käytön tehostaminen oli jo käsin kosketeltavaa.

”Suomen tekeminen oli valovuosia edellä. Pieniin, mutta konkreettisiin kokeiluihin, joita teimme Suomessa yhteistyökumppaneidemme kanssa, suhtauduttiin maailmalla varsin kiinnostuneesti”, tuolloin kestäviin elämäntapoihin ja älykkääseen luonnonvarojen käyttöön keskittyneen Sitran teeman johtajana työskennellyt Noponen muistelee ja viittaa muun muassa Jyväskylässä luotuun resurssiviisauden toimintamalliin.

Samoihin aikoihin Timo Mäkelä pohti Euroopan komission ympäristöpääosaston johtajana ympäristöongelmien perimmäisiä syitä.

”Komissiossa nähtiin, että nämä polttavat ympäristöongelmat – ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen riittämättömyys – ovat oireita kestämättömästä tuotannosta ja kulutuksesta. Piti päästä puuttumaan tuohon juurisyyhyn – ja tajuttiin, että samalla voidaan luoda uutta työtä ja bisnestä”, Mäkelä avaa José Manuel Barroson komission (2010–2014) ajattelua, joka synnytti muun muassa komission ensimmäisen kiertotalousohjelman.

”Suomi lähti ensimmäisenä liikkeelle”

”Sitrassa nähtiin, että energiatehokkuuden parantaminen on mahdollisuus liiketoiminnalle”, Noponen lisää. Mäkelä alleviivaa: ”Tausta kiertotaloudelle ei tule ympäristönsuojelusta, vaan talouden ja työpaikkojen sekä uusien yritysten synnyttämisestä.”

EU-jäsenmaat alkoivat seurata komission viitoittamaa tietä. ”Suomi lähti ensimmäisenä liikkeelle”, nykyisin Sitran vanhempana neuvonantajana toimiva Mäkelä toteaa. Sitran johdolla Suomessa laadittiin maailman ensimmäinen kansallinen kiertotalouden tiekartta, jonka päivityksen pohjalta valtio on nyt laatimassa poikkihallinnollista kiertotalousstrategiaa.

Itsenäisenä ja riippumattomana tulevaisuustalona Sitra pystyi kirittämään yhteiskuntaamme kohti uutta ja kytkemään niin hallintoa, yrityksiä kuin kansalaisjärjestöjäkin mukaan työhön, joka luonnosteli askelia uuteen talouteen joka sektorilla, Mäkelä jatkaa. ”Kiertotalous alkoi nousta keskeiseksi osaksi Suomen ympäristö-, talous- ja työllisyyspolitiikkaa.”

Oma hiekkalaatikko ei riitä

Pienenä, pohjoisena ja viennistä riippuvana kansantaloutena Suomen edelläkävijätoimet eivät kuitenkaan käänny hyvinvoinniksi, jos muualla maailmassa kehitys kulkee toiseen suuntaan.

”Muutokset, joita on tehtävä kotimaassa kestävyyskriisin taklaamiseksi, ovat sellaisia, ettei niitä voi tehdä, jos niitä ei tehdä myös Euroopassa ja globaalistikin”, Noponen karrikoi.

”Entistä selvemmin nähtiin, ettei mikään kansa, valtio tai maanosa pysty yksin ratkaisemaan luonnonvarojen käyttöön liittyviä haasteita. Näimme, että meidän on pystyttävä toimimaan globaalilla tasolla, koska meidän omakin taloutemme on integroitunut globaaliin talouteen.”

Kuitenkaan globaalia foorumia, joka olisi sitonut yhteen niin luonnonvarojen ja energian käytön, taloudellisen yhteistyön, hallinnon kuin yrityselämänkin, ei ollut. Ajatus kokonaisvaltaisesti kiertotaloutta katsovasta foorumista kuitenkin kyti jo vahvasti Jukka Noposen päässä tuona toukokuisena päivänä vuonna 2015.

EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainenkin rohkaisi sitralaisia. ”Häneltä tuli viesti, että tämä on sellainen asia, jossa kenttä on vielä tyhjä”, Timo Mäkelä muistelee Sitran nykyisen yliasiamiehen tuolloista näkemystä.

Tarvittiin kuitenkin vielä kaksi vuotta, ennen kuin Finlandia-salissa kajahtivat World Circular Economy Forum 2017:n alkutahdit Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan modernina kannelversiona lähes sadasta eri maasta tulleelle 1.600-päiselle yleisölle.

Oli kulunut puolitoista vuotta historialliseksi muodostuneesta Pariisin ilmastokokouksesta, jonka päätteeksi Ranskan presidentti Françoise Hollande toivotti: ”Eläköön planeetta, ihmiskunta ja elämä!” Tuolloin maailma oli saanut ilmastosopimuksen, jonka pitäisi rajoittaa globaali ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen. Mutta kuinka temppu tehdään?

WCEF2017 alkoi Finlandia-talolla kanteleen sävelten tahdissa.

Piskuinen Suomi oli juuri kokouksen alla Sitran vaatteissa esitellyt maailmalle jo hyväksi havaittuja, toimivia ilmastoratkaisuja. Green to Scale -ratkaisupaletti osoitti, että merkittäviä päästövähennyksiä voitaisiin saavuttaa jo olemassa olevilla konsteilla. Mutta talouden perusta kaipasi uusimista. Suomalaista ratkaisukeskeisyyttä – jonka olemassaolon Jukka Noponen oli tunnistanut jo vuosikymmenen alussa – tarvittaisiin kipeästi.

Sitrassa oli aloitettu vuoden 2015 alussa kiertotaloustyö ja vailla nimeä ollut, Finlandia-talolle kaavailtu ”resurssifoorumi” löysi nimensä ja identiteettinsä eräänä arkipäivänä Sitran toimistotiloissa Pariisin kokouksen jälkimainingeissa. ”Sanoin Karille, että ’World Circular Economy Forum’ sen olla pitää”, foorumin ohjelmaa vuosina 2017–19 koostanut Ernesto Hartikainen muistelee. ”Ja Kari totesi, että OK”, Hartikainen naurahtaa nyt keskustelusta kiertotalous-projektia vetäneen Kari Herlevin kanssa.

Laajan joukon halaus

Maailman parhaat kiertotalouden ratkaisut. Alusta asti se oli WCEF:n lupaus.

”Erotuimme ratkaisuilla. Oli paljon ongelmalähtöisiä foorumeita, joissa keskityttiin kriisiin. Mutta pelkän kriisitietoisuuden lisääminen ei aktivoi, vaan saattaa jopa passivoida”, nykyään elintarvikealan kestäviä valintoja edistävän Biocode Oy:n toimitusjohtajana työskentelevä Hartikainen pohtii.

Lisäksi WCEF halusi halata yleisöään laajasti. ”Halusimme tarkastella kiertotaloutta eri näkökulmista”, Hanna-Leena Ottelin kertoo. Ohjenuoraksi tuli se, kuinka kiertotaloudella edistetään YK:n kestävän kehityksen 17:ää tavoitetta. Näkökulmien runsaus taattiin sillä, että WCEF alkoi rakentua alusta asti useiden eri toimijoiden yhteistyönä, jossa Sitra hoiti kapellimestarin roolia.

Jukka Noponen, Timo Mäkelä, Kari Herlevi sekä Sitrassa Hiilineutraali kiertotalous-teemaa johtava Mari Pantsar kiersivät maailmaa tapaamassa potentiaalisia kumppaneita. Mukaan foorumia järjestämään lähtivät muun muassa YK:n ympäristöohjelma, Euroopan komissio ja maailman resurssifoorumi.

”Partnereille annettiin vapaus kuratoida foorumin sisältöjä. He toivat myös omat yleisönsä – ajattelin, että oli hyvä asia, kun meillä oli eri näkemyksiä edustavia yleisöjä”, Hanna-Leena Ottelin tuumii nyt.

WCEF:n konseptiin on kuulunut alusta asti myös ”Marketplace” – messumainen osio, jossa esille pääsevät kiinnostavat kiertotalousratkaisut ympäri maailmaa.

Media raportoi ilmoittautumistilanteesta

Nimi oli lyöty lukkoon, partnerit suunnittelemassa ohjelmaa, suuryrityksiä mukana, Suomen 100-vuotisjuhlavuosi alkanut, komissaareja tulossa, oli lupaus osallistumisesta niin YK:n kehitysohjelman pääjohtajaksi nousevalta Achim Steinerilta kuin Venäjän presidentin erityisedustaja Sergei Ivanoviltakin, ulkoministeriön edustustot olivat houkutelleet journalisteja eri puolilta maailmaa paikalle – mutta saapuisiko suuri yleisö?

WCEF2017 oli Sitran lahja maailmalle, suomalaisten tulevaisuustalon 50-vuotisjuhlavuonna, Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttään. Maksuton kutsuvierastapahtuma suunnitellussa mittakaavassa aiheutti epävarmuutta pienessä, vain puolisen tusinaa henkeä käsittäneessä järjestelytiimissämme. Jos kiinnostus ei olisikaan laajempaa?

Media otsikoi: ”Konferenssiin tunkua enemmän kuin mahtuu.”

Merkkejä innostuksesta alkoi kuitenkin ilmaantua jo alkukeväästä. Muun muassa Suomen edustustojen lehdistövirkamiesten tapaamisessa helmikuun puolessavälissä innostus oli jo käsin kosketeltavaa – ensimmäiset yhteistyöedotukset ja lisätietopyynnöt satelivat niin Euroopasta kuin Afrikastakin.

Jännitys tiivistyi, mutta jo pari viikkoa ennen H-hetkeä Maaseudun Tulevaisuus otsikoi: ”Konferenssiin tunkua enemmän kuin mahtuu.” Historian ensimmäiseen World Circular Economy Forumiin ryhdyttiin jonottamaan peruutuspaikkoja.

Jo ensimmäisenä vuonna World Circular Economy Forum veti Finlandia-talon täyteen yleisöä.

WCEF:n suosio oli heti tullut jäädäkseen, sitä kuvaa muun muassa tämä anekdootti: Reilua vuotta myöhemmin, WCEF2018:n aattoiltana eräs hongkongilaisen investointiyhtiön pääomistaja tiedusteli WhatsAppilla, vieläkö mahtuisi mukaan. Pari päivää Jokohaman-tapahtuman jälkeen Timo Mäkelä summasi osallistujien uskoa WCEF:n tulevaisuuteen: ”Lukuisat kansainväliset ystäväni kyselevät jo, miten Helsinkiin (WCEF2019) voi ilmoittautua.”

Ja tulihan niitä ilmoittautumisia: seuraavassa kesäkuussa Finlandia-talo Helsingissä pullisteli WCEF2019:n osallistujia – yli 2200 vierasta keskittyi siihen, miten kiertotaloutta voidaan skaalata ja miten maailmantaloutta voidaan uudistaa reilusti ja samalla hillitä ilmastonmuutosta. Jukka Noposen ajatus globaalin yhteistyön tarpeesta kuului myös YK:n varapääsihteerin ja pääekonomisti Elliot Harrisin puheenvuorossa: ”Suurimmassa osassa maailman maista taloudet ovat hieman liian pieniä ollakseen omavaraisia kiertotalouksia. Jotta täydellinen kierto toteutuisi, tarvitaan yhteystyötä yli kansallisrajojen.”

”Foorumi onkin ollut alusta asti vaikutuksiltaan pelkkää tapahtumaa laajempi.  Osallistujat ovat toimineet kiertotalouden sanansaattajina. Minulle on kerrottu, että esimerkiksi Norjan kiinnostus kiertotalouteen sai alkunsa Helsingin tapahtumasta”, Kari Herlevi kertoo.

Ovet vieläkin leveämmälle

Jos WCEF on syleillyt laajasti kiertotalouden asiantuntijoita ympäri maailman, niin koronapandemian vauhdittamana se avaa ovensa entistäkin laajemmalle. WCEFonline-verkkotapahtuma antaa entistä laajemmalle yleisölle mahdollisuuden kohdata maailman kiertotalouden huippuasiantuntijoita ja synnyttää niitä ratkaisuja, joilla maailma uusii tapansa tuottaa hyvinvointia.

”Fantastisen hienoa, että vihdoinkin tapahtuma toteutetaan etänä – päästään tilanteeseen ’walk the talk’”, Hanna-Leena Ottelin viittaa mahdollisuuteen osallistua WCEF:ään matkustamatta ja siten olla tuottamatta lentopäästöjä. ”Jo ensimmäisinä vuosina etäosallistumisesta puhuttiin paljon, mutta ei päästy toteutukseen asti. Maailma ei ehkä ollut vielä valmis siihen.”

WCEF2019:ssä  kuultiin nuorten viesti ilmastotoimien kiireellisyydestä.

Tavoitteessaan – luoda kokonaisvaltainen lähestymistapa kiertotalouteen – WCEF on varmasti jo onnistunut, Ottelin arvioi. Tulevat tapahtumat – verkkotapahtuman, yksipäiväisen Hollannin-tapahtuman ja Kanadan vuoden 2021 foorumin – hän näkee kehityskaarena kohti hajautetumpia tapahtumia.

”Ollaan ehkä jo kiertotalouden agendalla jo siinä vaiheessa, että niitä asioita on hyvä viedä eteenpäin jo pienemmissä ryhmissä.”

Ernesto Hartikainen kuitenkin muistuttaa, että vaikka huikeaa edistystä on etenkin länsimaissa tapahtunut, ei syvällisempi lähestyminen kiertotalouteen, luonnonvarojen säästämiseen ja kertakäyttökulttuurista irrottautumiseen ole lyönyt itseään läpi globaalisti. ”Jos ajatellaan vaikkapa kehittyviä talouksia.”

”Suomen ja laajemmin Euroopan on näytettävä suuntaa myös jatkossa. Useat maat ovat laatineet tai laatimassa kiertotalouden strategioitaan. Kehittyvien maiden kiinnostus on heräämässä tilanteessa, jossa korona on kurittanut jo ennestään huonosti voineita talouksia”, Kari Herlevi täydentää.

”Kyse on nyt enemmänkin siitä, että kiire kasvaa”, Noponen ei malta ottamatta esille kestävyyskriisin kiristymistä. Pöytään tarvitaan lisää ratkaisuja. Suomen lahja on tänäkin vuonna WCEF, ja siellä esitellään niin Sitran keräämiä maailman sekä Suomen kiinnostavimpia kiertotalouden yritysesimerkkejä, kerrotaan kiertotaloudesta kestävän elvytyksen työkaluna – ja julkaistaan ohjekirja muille valtioille kiertotalouden tiekarttojen laatimiseksi.

Ovet ratkaisujen maailmaan aukeavat jälleen 29. syyskuuta.

Kirjoittaja

Samuli Laita

Johtava asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?