Marraskuu, I love you

Pimeä ja synkkä marraskuu, yhä oudompi maailma. Kaipuu rinnassa. Normaali entinen, milloin palaat takaisin?
SItra. Photo: Miikka Pirinen

Kirjoittaja

Anna Solovjew-Wartiovaara

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

SItra. Photo: Miikka Pirinen

Kirjoittaja

Anna Solovjew-Wartiovaara

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet, Sitra

Julkaistu

Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

(Miljoonasade)

Miljoonasade laulaa ikävästä kaikille tutussa kappaleessa Marraskuu. Nyt marraskuussa, kun korona-aikaa on Suomessa takana yli kahdeksan kuukautta, entisen elämän ikävä voi käydä kovaksi. Ihmisten kohtaaminen, arjen poikkeamat, harmaisiin päiviin virtaa antavat hetket ovat vähissä. Yhdysvaltain vaaliseuranta ei myöskään vähennä kaipuuta johonkin ”normaaliin”. Jokainen presidentti Donald Trumpin puheenvuoro ja twiitti lisäävät ja lietsovat kaoottisuutta ja ristiriitaisuutta.

Kaoottisuuden, ristiriitaisuuden, monimutkaisuuden ja yllätysten lisääntyminen on ominaista niin sanotulle postnormaalille ajalle (Megatrendit 2020), joka on tullut yhä näkyvämmäksi niin koronan kuin Yhdysvaltain vaalien myötä. Vielä keväällä koronan kuviteltiin olevan nopeasti ohi menevä asia. Puhuttiin ”paluusta normaaliin” tai ”paluusta entiseen” ja ”koronan jälkeisestä ajasta”.

Meidän on opittava elämään koronan ja muiden, tulevien yllätysten kanssa.

Nyt marraskuussa alkaa yhä vahvemmin näyttää siltä, että korona ei ole menossa kovin pian minnekään, eikä paluuta vanhaan ole. Ja tuo normaalikin rupeaa näyttämään epäilyttävältä. Koronakriisi on voimistanut monia aiempia muutostarpeita. Kaiken lisäksi on todennäköistä, että koronakriisi ei ole 2020-luvun viimeinen yllätys, eikä epävarmuus tulevaisuuden suhteen ole katoamassa. Koronan jälkeisen ajan sijaan kannattaakin puhua koronan muuttamasta maailmasta. Meidän on opittava elämään koronan ja muiden, tulevien yllätysten kanssa.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on ollut hyvin vaikea ennakoida, mitä tapahtuu seuraavaksi: milloin kyseenalaistetaan demokratiaa, milloin pyydetään ääriliikkeitä olemaan valmiudessa, milloin kaivetaan kilpakumppanista lokaa tai haukutaan päin naamaa. Helposti haluaisi ajatella jo vaalien jälkeistä elämää (vaikka vaalituloksen selviämisessä saattaa kestää pitkään) tai paluuta johonkin aiempaan, paluuta normaaliin. Mutta Yhdysvalloissakaan ei ole paluuta normaaliin tai johonkin entiseen, vaan siellä on rakennettava tulevaisuutta niin koronan kuin vaalien (ja Trumpin ensimmäisen kauden) muuttamassa maailmassa.

Institute for the Future (IFTF) esittelee skenaarioissaan taustan alla piileviä haavoittuvuuksia, jotka korona on nostanut Yhdysvalloissa esille: 1) taloudellinen epätasa-arvo, 2) rikkinäinen terveydenhuoltojärjestelmä, 3) sosiaalisen koheesion hauraus, 4) ilmastokriisin kiireellisyys, 5) rotuepätasa-arvo, 6) poliittinen jakautuneisuus sekä 7) tuotantoketjujen hauraus. Se, miten näihin haasteisiin vastataan, määrittää IFTF:n mukaan pitkälti tulevaa vuosikymmentä. Globaalissa ja keskinäisriippuvaisessa maailmassa ei ole myöskään muulle maailmalle ihan yhdentekevää, millainen ”uusi aamu” Yhdysvalloille rakennetaan.

Hyggeilystä tulevaisuuden rakentamiseen

Marraskuun synkkyydessä ja maailman myllerryksessä ainakin minun tekisi mieli vain jäädä paikoilleen, käpertyä viltissä sohvannurkkaan ja siemailla lämmittävää glögiä (kyllä, joulukausi kannattaa aloittaa ajoissa). Hyggeillä. Loikoilun lomassa kannattaisi kuitenkin pohtia, mikä on itselle todella tärkeää, mitä nykyisestä haluaa säilyttää ja mitä asioita on valmista haastamaan. Mikä on se ”normaali”, jota haluaa ylläpitää itselleen ja seuraaville sukupolville?

Jos hieman vielä avartaa mieltään, voi pohtia, millaisia mahdollisia tulevaisuuksia meillä on edessämme, millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa, millaisessa tulevaisuudessa haluamme elää 10 tai 20 vuoden päästä. Toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelemiseen on nyt oiva tilaisuus, sillä koronakriisi on tehnyt mahdolliseksi monia ennen mahdottomilta tuntuneita asioita. Mitä haluamme säilyttää uusista tavoistamme: voisimmeko jatkossakin liikkua luonnossa enemmän, tehdä töitä uudella tavalla, lentää vähemmän, elää kestävämmin? Olemme oppineet haastamaan aiemmin normaaleina pitämiämme asioita ja käsityksiämme tulevaisuudesta.

Meillä on mahdollisuus ottaa tulevaisuusloikka.

Koronakriisi voikin olla meille mahdollisuus tuulettaa ajatteluamme ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia sekä toimia niiden eteen. Ja sen sijaan, että haikailisimme paluusta vanhaan, meillä on mahdollisuus ottaa tulevaisuusloikka eli haastaa vanhat ajattelumallit ja toimintatavat sekä hypätä suoraan toisenlaiseen tulevaisuuteen.

Ja jotta voimme kuvitella ja rakentaa toisenlaisia tulevaisuuksia, tarvitsemme myös toivoa. Meillä ei ole toivoa siitä, että voisimme palata vanhaan. Sen sijaan voimme pyrkiä toisenlaiseen toivottavaan tulevaisuuteen. Sen hahmottamiseksi voi pohtia, mitkä kehityskulut antavat juuri nyt toivoa. Mitä haluaa vahvistaa ja millaiseen tulevaisuuteen se saattaisi viedä?

Koronakriisissä monet kehityskulut ovat ikään kuin aiempaa enemmän auki ja voimme vaikuttaa jopa entistä vahvemmin tulevaisuuden kulkuun. Nyt onkin tärkeä tarkastella isoa kuvaa, koronan pitkäaikaisia vaikutuksia sekä nostaa esille kysymyksiä, joista on tärkeä keskustella. Apuna voi toimia vaikka marraskuun alussa julkaistu Megatrendit koronan valossa -selvitys tai Tulevaisuustarinoita koronan muuttamasta maailmasta -tapahtuman tallenne. Ja tietysti on tärkeä tehdä tekoja toivottavan tulevaisuuden eteen. Tulevaisuus rakentuu nykyhetken valinnoista, päätöksistä ja teoista.

Kysymys kuuluukin: jäämmekö itse kukin sohvannurkkaan ikävöimään vanhoja aikoja vai otammeko marraskuusta (ja koronatilanteesta) niskalenkin ja lähdemme yhdessä rakentamaan parempaa tulevaisuutta?

AIHE

Koronavirus

Sitran analyysiä koronakriisin vaikutuksista sekä työkaluja, kokeiluja ja ehdotuksia kriisin selättämiseen.

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?