Kommentti
Arvioitu lukuaika 6 min

Tulevaisuuden elinkeino toimii maapallon kantokyvyn rajoissa

Tuore pääministerin tilaama selvitys nostaa esiin ratkaisuja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Mitä kannattavuuden näkökulmia selvitys ei nosta esiin, mitä se nostaa esiin ja mitä näkökulmia voisi vielä jatkossa pohtia lisää?

Kirjoittaja

Julkaistu

Reijo Karhinen luovutti maatalouden kannattavuuden parantamista käsittelevän selvityksen 7.2. pääministeri Juha Sipilälle sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle. Mitä ehdotus pitää sisällään? Voidaanko ehdotuksilla todella antaa maataloudelle uusi alku?

Kokosin kymmenen kohdan listan siitä, mitä kannattavuuden näkökulmia selvitys ei nosta esiin, mitä se nostaa esiin ja mitä näkökulmia voisi vielä jatkossa pohtia lisää.

Mitä puuttui?

1. Maapallon kantokyky jää vähälle huomiolle

Karhisen selvityksessä maapallon kantokyky, ilmastonmuutos ja kiertotalous jäävät yllättävän vähälle huomiolle. Selvityksen lopussa todetaan, että jatkossa pintaan nousevat jatkossa enenevässä määrin taloudellisen näkökulman ohella ekologiset, sosiaaliset ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmat. Näiden teemojen olisi kuitenkin kannattanut näkyä Karhisen selvityksessä jo nyt läpileikkaavasti.

Selvityksessä ei esimerkiksi pohdittu maatilojen kannattavia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai tuotu esiin biodiversiteetin heikkenemisestä aiheutuvaa haittaa ruokaturvalle. Luonnonvarakeskuksen Sitralle tekemän selvityksen mukaan maatiloilla on jo nyt käytössä kiertotalousratkaisuja, jotka sekä vaikuttavat positiivisesti kannattavuuteen että vähentävät ilmastopäästöjä.

Maataloudella ei ole tulevaisuutta, jos se ei hillitse ja sopeudu ilmastonmuutokseen.

2. Maataloustukia ei voi tarkastella erikseen

Selvityksen mukaan ”maatalouden saamilla merkittävillä tuilla on luonnollisesti oleellinen vaikutus maataloutemme kokonaiskuvaan”. Selvitys ei kuitenkaan varsinaisesti ota kantaa maataloustukiin. Voidaanko markkinoita ja julkista rahoitusta tarkastella erikseen?

EU:n budjetista käytetään maatalouteen noin 37 %, ja niiden ohjaava vaikutus on ratkaiseva. Pysyykö rahoitus samalla tasolla tulevaisuudessa, entä miten rahoitus parhaiten hyödyttäisi ilmastoa ja ympäristöä? Komission CAP-uudistuksessa lupaama kunnianhimo näihin näyttäisi ehdotuksista puuttuvan.

3. Maataloudessa on päästävä eroon uusiutumattomista luonnonvaroista

Selvityksessä nostetaan esiin maatalouden panosten epäedullinen hintakehitys viljelijöille: esimerkiksi lannoitteiden ja energian hinnan nousivat voimakkaasti 2010 ja 2013 välillä. Karhinen ehdottaa ratkaisuksi maatilayrittäjien neuvotteluvoiman parantamista markkinoilla.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Karhisen esittämän ratkaisun lisäksi tai jopa sijaan maataloudessa pitäisi pyrkiä uusiutumattomista panoksista uusiutuviin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi uusiutuvaa energiaa ja kierrätyslannoitevalmisteita. Tämä parantaisi huoltovarmuutta ja vaikuttaisi pitkällä tähtäimellä myös kannattavuuteen. Maatilojen ja koko Suomen energiaomavaraisuutta on parannettava. Kohti uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä mennään muillakin sektoreilla, miksei maataloudessa?

Mitä hyvää? 

4. Maatilojen yhteistyön lisäämisessä on paljon mahdollisuuksia

Karhinen oli saanut paljon ehdotuksia tuottajien yhteistyön parantamiseksi. Yhteistyö voi olla monenlaista: markkinointia, kone- ja tarvikeostoja, työmenetelmien kehittämistä jne. Sen lisäämisellä voi olla positiivisia vaikutuksia kannattavuuteen, mutta myös ympäristöjalanjäljen pienentämiseen.

Tämä todettiin myös Luonnonvarakeskuksen Sitralle tekemässä selvityksessä. jossa on muun muassa mielenkiintoinen esimerkki neljän tilan yhteistyöstä Haukivuorella. On hyvin kannatettavaa, että tuodaan näkyviin viljelijöiden kokemuksia yhteistyötä ja ehdotuksia siitä, että miten yhteistyötä voitaisiin entisestään lisätä. Yksi yhteistyön muoto liittyy myyntiin ja markkinointiin. Tätä jo pilotoi muun muassa Uudenmaan ruoka.

5. Opetus ja koulutus voivat vastata tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin

Karhisen mukaan “tulevaisuuslähtöinen koulutustarjonta luo tärkeimmän ja kestävimmän perustan maataloutemme pitkäaikaiselle uudistumiskyvylle ja terveelle pohjalle rakennetulle kannattavuuskehitykselle”.

Tulevaisuuden taitojen oppiminen on kannatettavaa. Esimerkiksi kiertotaloustaitoja tullaan tarvitsemaan myös maatiloilla ilmastonmuutoksen taklaamiseksi. Sitralla on tällä hetkellä käynnissä lukuisia projekteja kiertotalousopetuksen viemiseksi osaksi kaikkien koulutusasteiden opetusta.

Kaikilla on myös oltava mahdollisuus päivittää osaamistaan tulevaisuuden tarpeisiin. Kohti osaamisen aikaa on tuore 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Tämä kannattaa lukea tarkkaan myös maatalouden toimialalla.

6. Kasvinjalostukseen pitää panostaa

Karhinen ehdottaa, että kasvinjalostusta pitäisi edelleen kehittää. Lisäksi tuottajia pitäisi kannustaa uusien tuotantotapojen ja lajikkeiden pariin. Luonnonvarakeskukselle heitetään pallo lajikekoetoiminnan laajentamisesta uusille tuotantokasveille, jotka eivät ole nykyisen tukijärjestelmän piirissä.

Kasvinjalostus on ensiarvoisen tärkeää, jotta valmistaudumme nykyistä paremmin tulevaisuuden muuttuviin ympäristöolosuhteisiin ja kuluttajamarkkinoihin. Jo nyt tiedetään, että eurooppalaisen viljan ilmastokestävyys ei ole parhaalla mahdollisella tolalla. Kasvinjalostuksen tarve on huomattu myös laajassa PeltoLuksus-projektissa.

Ehdotan lisäksi, että järjestetään “Suuri kasvinjalostuskeskustelu”, jossa eri toimijat pääsevät vaihtamaan ajatuksia siitä, että miten kasvinjalostusta kehitetään vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

Mitä jatkopohdintaan?

7. Peltoreformia tarvitaan

“Tarvitsemme laajan peltojen ympärille rakennetun kehittämisohjelman”, sanotaan selvityksessä. Osana kiertotalouden tiekarttaa Sitra, yhdessä BSAG:n ja Ilmatieteen laitoksen kanssa, on käynnistänyt pellon parempaa tilaa tavoittelevan Carbon Action –projektin, jossa on mukana 112 maatilaa. Projektissa yhdistyy viljelijöiden osaaminen ja viimeinen tutkimustieto, ja sen tarkoituksena on sitoa ja varastoida hiiltä maaperään. Näin pelto myös tuottaa paremmin ja on paremmin suojassa ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Peltoreformissa pitää siis mennä pintaa syvemmälle.

Selvityksessä todetaan, että peltomarkkinoita säädellään monessa EU-maassa, erityisesti maan vuokraamisessa. Miten pellonkäyttöä voisi säädellä huomioimaan maaperän hyvinvointi? Esimerkiksi Ravinneneutraali kunta -hankkeessa on yhdessä Turun kaupungin kanssa tehty mallipohja liitteeksi pellonvuokrasopimuksiin. Sopimuspohja kannustaa maanomistajia ja viljelijöitä ylläpitämään ja parantamaan pellon kasvukuntoa suunnitelmallisesti.

Pellonraivauksen osalta ehdotetaan, että jo raivatut pellot otetaan maataloustuen piiriin ja raivaus sallittaisiin joidenkin vuosien ajan. Tätä kannattaa vielä pohtia. Raivaus aiheuttaa isot päästöt, kun päästöjä päinvastoin pitäisi vähentää. Erilaisia ratkaisuja viljelijöille kuitenkin tarvitaan pikaisesti, jo ilmastopolitiikankin kiristyessä. Tulee myös pohtia sitä, että mikä on paras tapa viljellä jo raivattuja turvemaita. Kosteikkoviljely on kiinnostavaa, ja näin tuotetut tuotteet voisivat kiinnostaa myös kuluttajia.

8. Tuotantolähtöisyydestä kulutuslähtöisyyteen, mutta miten arvottaa ympäristöhyödyt?

Selvityksen mukaan litrojen ja kilojen mittaamisesta pitäisi siirtyä kohti arvon mittaamista. Tämä on myös kiertotalouden ydin. Miten saisimme kaikista eniten arvoa meidän luonnonvaroista ja muista resursseista? Pitää olla hyvin perillä siitä, mikä kuluttajaa kiinnostaa ja mistä hän on valmis maksamaan.

Tosin miten eurot saadaan myös ilmasto-, biodiversiteetti- ja vesistöhyödyille? Kuluttaja ja laajemmin yhteiskunta on varmasti valmis maksamaan myös näistä hyödyistä. Tarvitaan ideoita ja pilotteja siihen, miten kaikki ekosysteemipalvelut saadaan näkyväksi ja miten niille loppupelissä myös asetetaan hinta.

9. Julkiset hankinnat voivat edistää ja heikentää maapallon hyvinvointia

Miksi osa julkisen hallinnon toimijoista ostaa ulkomaista ruokaa verovaroin tuetun suomalaisen sijaan? Selvityksessä pohdittiin ruoan alkuperämaahan ja julkisiin hankintoihin liittyviä haasteita hyvin, mutta julkiset hankinnat (350 milj. € vuodessa) tulisi nähdä laajempana vaikutusväylänä. Ne ovat erinomainen väylä edistää entistä kestävämmin tuotetun ruuan menekkiä.

Jo nyt Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan, että perinteisten hankintojen lisäksi tulee edistää myös innovatiivisia julkisia hankintoja, joilla voidaan hakea elinkaarisen ympäristövaikutuksen alentamista. Esimerkkinä tällaisesta ovat muun muassa uusiutuvien energianlähteiden käyttö tuotannossa tai agro-ekologisten symbioosien edistäminen.

Mikä kunta tai kaupunki ryhtyy edelläkävijäksi ja ottaa rohkeasti innovatiiviset hankinnat hankintastrategiansa ytimeksi?

10. Merkintöjen avulla voidaan viestiä paremmin tuotantotavoista

Selvityksessä todetaan, että Hyvää Suomesta -merkin pitäisi vastata vientimarkkinoiden vaatimuksiin. Tämä toimisi järkevänä alustana Suomi-brändin rakentamisessa. Tässä pitäisi kuitenkin ottaa etunojaa ja kehittää jo olemassa olevia merkintöjä (esim. Hyvää Suomesta -merkki), niin että ne nykyistä paremmin myös viestivät miten ympäristö ja sen mukana ihminen on otettu huomioon ruokaa tuotettaessa. Tämä on se brändi, johon kannattaa panostaa.

Mistä on kyse?