Kuuluuko kansalaisjärjestöjen ääni? Mahdollisuudet vaikuttaa valtioneuvoston valmisteluun jakautuvat epätasaisesti

Kansalaisten kuuleminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa järjestöjen kautta on keskeinen osa suomalaista demokratiaa. Järjestöt tuovat poliittisten päätösten valmisteluun asiantuntemusta ja tietoa eri väestöryhmien tarpeista sekä näkökulmia yhteiskunnan muutoksiin.

Turun yliopiston erikoistutkijan Maija Jäsken kirjoittamassa muistiossa tarkasteltiin kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia valtioneuvoston valmistelussa ja päätöksenteossa. Tulokset osoittavat, että kansalaisjärjestöjen ääni kuuluu edelleen valmistelussa, mutta kaikkien ääni ei kuulu yhtä hyvin.

”Erityisesti suuret järjestöt ja kattojärjestöt pystyvät osallistumaan valmisteluun pieniä ja paikallisia toimijoita useammin. Samalla sekä järjestöt että virkahenkilöt ovat huolissaan kehityksestä, jossa valmistelun aikataulut kiristyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri kärjistyy ja järjestöjen käytettävissä olevat resurssit vähenevät”, sanoo Jäske.

Erilaiset vaikutusmahdollisuudet näkyvät esimerkiksi lausuntopyynnöissä. Yli 50 000 jäsenen järjestöistä jopa 82 prosenttia saa lausuntopyyntöjä erittäin tai melko usein, kun alle 500 jäsenen järjestöistä vastaava osuus on noin kymmenen prosenttia.

Työ pohjautuu kansalaisjärjestöille tehtyyn kyselyyn, ministeriöiden virkahenkilöiden haastatteluihin sekä eduskunnan ja lausuntopalvelun avoimiin aineistoihin.

Vaikuttaminen perustuu vuorovaikutukseen ja asiantuntijatietoon

Muistion mukaan ministeriöt kuulevat järjestöjä yleisimmin lausuntokierrosten ja verkkokyselyiden kautta. Järjestöt itse kokevat kuitenkin vaikuttavimmiksi tavoiksi suorat yhteydet virkahenkilöihin ja päättäjiin, osallistumisen työryhmiin, julkiseen keskusteluun vaikuttamisen sekä asiantuntijatiedon tuottamisen.

Myös ministeriöiden virkahenkilöiden näkemykset ovat pitkälti samansuuntaisia. Työryhmätyöskentely ja henkilökohtaiset kontaktit nähdään tehokkaina vaikuttamiskanavina, mutta yhtä tärkeää on järjestöjen kyky tarjota valmistelun tueksi laadukasta, hyvin perusteltua tietoa. Vaikutusta lisää erityisesti se, että kannanotot ovat huolella perusteltuja ja huomioivat laajemmin erilaisia näkökulmia, eivätkä ainoastaan järjestön omaa etua.

Noin puolet kyselyyn vastanneista järjestöistä arvioi osallistumisellaan olleen toivottua vaikutusta päätöksentekoon. Selvityksen perusteella osallistumisen määrää tärkeämpää näyttäisi kuitenkin olevan osallistumisen laatu sekä mahdollisuus päästä mukaan valmisteluun riittävän varhaisessa vaiheessa.

Osallistuminen vaatii aikaa, resursseja ja näkyviä vaikutuksia

Muistio nostaa esiin useita tekijöitä, jotka kaventavat järjestöjen mahdollisuuksia osallistua. Kiireiset valmisteluaikataulut voivat estää lausuntojen valmistelun tai osallistumisen työryhmiin. Samalla julkisen rahoituksen väheneminen heikentää monien järjestöjen kykyä laatia laadukkaita lausuntoja ja kannanottoja sekä mahdollisuuksia osallistua valmisteluprosesseihin pitkäjänteisesti.

Järjestöt myös toivovat enemmän tietoa siitä, miten niiden näkemykset ovat vaikuttaneet lopullisiin ratkaisuihin. Kokemus osallistumisen merkityksellisyydestä syntyy siitä, että osallistujat näkevät oman panoksensa vaikutukset päätöksenteossa.

Työn keskeinen johtopäätös on, että järjestöt ja niiden asiantuntemus ovat arvokas osa laadukasta valmistelua ja päätöksentekoa, jota ei hyödynnetä täysimääräisesti.

”Jotta kansalaisjärjestöjen asiantuntemus ja yhteiskunnallinen tieto saataisiin nykyistä paremmin käyttöön, valtionhallinnon tulee tunnistaa järjestökentän monimuotoisuus nykyistä paremmin, kehittää osallistumisen käytäntöjä ja vahvistaa osallistumisen yhdenvertaisuutta”, arvioi Jäske.

Järjestöjen asiantuntemus vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa, mutta sen hyödyntäminen edellyttää, että järjestöillä on riittävät mahdollisuudet osallistua valmisteluun.

Digitaaliset ratkaisut voivat tukea parempaa osallistumista

Muistio liittyy Sitran työhön, jossa kehitetään kuulemisen ja valmistelun digitaalista apuria. Se on demokratiainnovaatio, joka tukee alkuvaiheessa erityisesti valtioneuvoston valmistelijoita kansalaisten ja sidosryhmien osallistamisessa sekä näiden kuulemisessa eri vaiheissa valmistelua ja päätöksentekoa.

Nyt julkaistu muistio osoittaa, että osallistumisen tulevaisuuden keskeinen kysymys ei ole vain se, kuinka paljon kansalaisia ja järjestöjä kuullaan, vaan myös se, ketkä pääsevät mukaan ja millä edellytyksillä.

”Demokratian kannalta olennaista on varmistaa, että päätöksenteossa kuuluu mahdollisimman monipuolinen joukko yhteiskunnan ääniä”, painottaa Sitran asiantuntija Henna Hiilamo.

Muistioon on koottu myös suosituksia, jotka auttavat ministeriöitä kehittämään vuorovaikutustaan kansalaisjärjestöjen kanssa.