Kuva: Sari Gustafsson.

Julkaistu 16.03.2018

Miten rakentava keskustelu saadaan aikaan? Katso kolme keskeistä kysymystä ja vastausta

Kirjoittajat
Asiantuntija, Erätauko, Sitra
Janne Kareinen vastaa Sitran Erätauko-hankkeesta. Hänen käsissään on kokonaisuus, jolla muokataan suomalaista keskustelukulttuuria rakentavammaksi.
Projektikoordinaattori, Ilmastoratkaisut, Sitra
Tatu Leinonen toimii pohjoismaisen hyvinvointimallin uudistamiseen tähtäävän visiotyön, Seuraavan erän, sekä muiden Sitran juhlavuoteen liittyvien hankkeiden viestinnän parissa.

Eilisessä Erätauko teoiksi –tilaisuudessa pohdittiin dialogin hyötyjä ja hyödyntämistä yli sadan osallistujaa voimin. Lisäksi tilaisuudessa esiteltiin Erätauko-keskustelutapa rakentavan keskustelun käymiseksi sekä teemaa käsittelevä Dialogin vuoro -julkaisu.

Yhteiskunnassa on laajeneva tarve tiloille ja tilaisuuksille käydä dialogia. Innostuksesta dialogiin kertoi suuri kiinnostus tapahtumaan jo sitä ennen – tilan sallima osallistujamäärä täyttyi nopeasti. Paikalla oli henkilöitä muun muassa julkishallinnosta, kunnista, järjestöistä ja yrityskentältä.

Alla avaamme kolmea keskeistä kysymystä, jotka nousivat esiin tilaisuudessa, sekä vastaamme niihin Erätauon kehitystyön kokemusten pohjalta.

1. Miten dialogiin saataisiin mukaan heidät, jotka eivät tyypillisesti osallistu?

Yleinen ongelma on, että keskustelutilaisuuksiin saapuvat vain he, jotka ovat jo ennestään aktiivisia osallistujia. Jos dialogiin halutaan mukaan myös muita, on tärkeää pohtia, keitä tarkemmin halutaan paikalle ja miten juuri heidät saataisiin kiinnostumaan. Toimivan tiedotuskanavan tunnistaminen ja kutsujen välittäminen ei riitä.

Kesäkuussa 2017 Erätauko-tapahtumaan Vantaalla toivottiin paikalle myös muita kuin kantasuomalaisia. Ennen tapahtumaa järjestäjät tapasivat alueen yhden maahanmuuttajayhteisön jäseniä kasvotusten ja kutsuivat heidät mukaan. Tämän ansiosta kolme yhteisön edustajaa saapui paikalle.

Kutsuminen kasvokkain on osoittautunut toimivaksi

Kasvokkain kohtaaminen osoittautui toimivaksi Vantaan tapahtuman valmisteluissa yleisemminkin. Ennen tapahtumaa tapahtumapaikan lähiympäristössä kysyttiin ohikulkijoilta alueesta, sillä tapahtuman aiheena oli alueen viihtyvyys ja ihmisten toiveet paikallisten palveluiden suhteen. Haastattelujen yhteydessä kerrottiin mahdollisuudesta tulla keskustelemaan aiheesta lisää Erätauko-tapahtumaan – ja moni saapui paikalle (lue lisää Vantaan tapahtumasta täältä.)

Kasvokkain kohtaaminen vaatii aikaa. Oleellista onkin tunnistaa toimiva kiinnostuksen herättämisen tapa halutulle kohderyhmälle. Osalle verkon tai sosiaalisen median kautta kutsuminen (ja osallistuminen) voi olla täysin luontevaa. Osa on innostunut tulemaan paikalle Erätauko-tapahtumiin puhelinsoiton johdosta.

2. Missä tilanteissa dialogia kannattaa hyödyntää – ja mihin se ei sovellu?

Dialogi soveltuu käytettäväksi tilanteissa, joissa tarvitaan kattavampaa ymmärrystä, yhteistä ajattelua ja ihmisten tuomista yhteen eri taustoista. Sitä ei kuitenkaan kannata käyttää päätöksentekotilanteissa. Toisaalta dialogi voi toimia päätöksenteon tukena joko ennen sitä tai sen jälkeen.

Ennen päätöksentekoa dialogi on hyvä työkalu osana valmisteluprosessia kattavamman ymmärryksen saamiseksi käsillä olevasta ongelmasta tai aiheesta. Valitettavan usein ei nähdä vaivaa sen varmistamiseksi, että päätöksenteossa mukana olevat varmasti puhuvat oikeasta ongelmasta. Tällöin kasvaa riski siihen, että tuhlataan aikaa ja rahaa väärän ongelman parissa.

Dialogi kannatta hyödyntää, kun tarvitaan syvempää ymmärrystä

Oikein hyödynnettynä dialogi tarjoaa ihmisille väylän olla mukana muutoksessa. Merkityksellisen osallistumisen myötä sitoutuminen päätösprosessien lopputuloksiin paranee.

Tapahtuman keskusteluissa nousi esiin myös, että dialogin käyminen itsessään voi olla tarpeellista ja hyödyllistä. Eräs osallistuja kertoi ilahtuneensa oivaltaessaan, että sellaisiakin tilaisuuksia on lupa järjestää, joissa ei ole muuta agendaa kuin kahvittelu ja tutustuminen.

3. Monissa keskustelutilanteissa keskustelijoiden välillä on valta-asetelma. Miten keskustelua ja kohtaamista saataisiin tasavertaisemmaksi?

Tapahtumassa nousi esiin, että esimerkiksi virkamiehillä on päätösvaltaa ihmisten elämiin vaikuttaviin asioihin kuten kaavoituksiin ja lupiin. Tästä valta-asetelmasta ei tarvitse yrittää pyrkiä kokonaan eroon.

Kohtaamisen kehittämiseksi tasavertaisempaan suuntaan on tärkeää, että keskustelutilanteen tavoite on kaikille osallistujille selkeä – muun muassa siltä osin, millaisia jälkitoimenpiteitä keskustelusta on mahdollista odottaa. Lisäksi valta-asetelman lieventymisessä dialogin ajaksi auttaa agendan yhteinen luominen ja dialogin päämäärän pitäminen avoimena.

Eräs osallistuja pohti, osaako asiantuntija kuunnella, kun hän on roolissaan kiinni. Mikä siis auttaisi pyrkimyksissä tasavertaiseen kohtaamiseen yksilötasolla?

Roolista luopuminen saattaa olla pelottavaa, mutta ei mahdotonta. Jos siinä onnistuu, kohtaaminen kehittyy tasavertaisempaan suuntaan ja dialogi alkaa tuottaa hyötyjä: muun muassa kattavampaa ymmärrystä käsiteltävistä aiheista ja eri tavoista hahmottaa sitä.

Roolista luopuminen on askel, jonka jokainen voi ottaa ennen keskustelua.

Roolista luopuminen tarkoittaa, että pyrkii kohtaamaan toiset ihmisenä. Kuuntelee ja on kiinnostunut siitä, mitä toiset sanovat, ja kytkeytyy omalla puheellaan toisten puheeseen. Arvostaa kaikkia keskustelijoita heidän mahdollisesta viiteryhmäänsä liittyvästä roolistaan riippumatta.

Nämä ovat taitoja, joihin ihmisillä on luonnollinen taipumus. Tapahtumassa ihmeteltiin, olemmeko kadottamassa kohtaamisen taitoja, ja onko syynä kokemus siitä, että ei ole aikaa kuunnella. Samalla kuitenkin todettiin hyvänä uutisena se, että kohtaamistaitoja voi oppia ja harjoitella – esimerkiksi hyödyntämällä rakentavan keskustelun pelisääntöjä.

Lisäksi neutraali ja kaikille avoin tila auttaa viemään keskustelua tasavertaiseen suuntaan.

Erätauon työkalut rakentavan keskustelun valmisteluun ja vetämiseen ovat avoimesti hyödynnettävissä osoitteessa www.eratauko.fi.

Mistä on kyse?