Julkaistu 13.12.2013

Poikkiyhteiskunnallisella joukolla kokeilevaan oppimiseen

Kirjoittaja
Asiantuntija, Yhteiskunnallinen koulutus, Sitra
Hannele Laaksolahti innostuu aina, kun on mahdollisuus tuoda ihmisiä yhteen oppimaan ja luomaan uutta yhteiskunnallisen kysymysten parissa. Nykyisessä työssään hän kehittää rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun kompetenssia ja sen tueksi tarvittavia työkaluja Sitran Erätauko-projektissa.

Tämä oli 30 vuoden mittaisella työurallani sellainen kokemus, jota ei aikaisemmin ole ollut. Toivoisin jokaiselle ihmiselle tällaista mahdollisuutta. Eli päästä joskus tilanteeseen, missä eri instanssit toimivat yhteistyössä, yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi

Näin totesi yksi Sitran Elinvoima-foorumeihin osallistunut yhteiskunnallinen vaikuttaja antaessaan foorumista loppupalautetta. Palaute lämmitti toki järjestäjätahon mieliä, mutta nosti samalla pinnalle huolta siitä, kuinka siiloutunut yhteiskuntamme edelleen on.

Foorumi-konseptimme on kehittynyt vuosien varrella toteutettuamme jo pian neljä eri teemaan liittyvää foorumia; Uusi työ, Uusi demokratia, Kestävä talous ja parhaillaan käynnissä oleva Uusi turvallisuus. Foorumit ovat osa Sitran yhteiskunnallista koulutustoimintaa, jonka toinen käynnissä oleva konsepti on Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutus. Foorumi pyrkii toimintatavoillaan toteuttamaan käytännössä Sitran julkaisemassa Kohti kestävää hyvinvointia  -keskustelupaperissa avattuja useita kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnan periaatteita. Edellä mainituista foorumit tarttuvat erityisesti yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttamiseen ja julkishallinnon mahdollistavan roolin edistämiseen sekä instituutioiden ja demokratian uudistumiseen.

Foorumit eroavat sisällöllisesti toisistaan merkittävästi, mutta toteutustavoissa ja lopputuotoksissa on yhtäläisyyksiä enemmän kuin eroja. Sitralla on suhteessa foorumeiden sisältöihin neutraali rooli, jossa osallistujat ovat päätähtiä. Sen sijaan prosesseissa ja toteutustavassa uskomme kolmeen tärkeää lähtökohtaan – avoimuuteen, poikkiyhteiskunnallisuuteen ja konkreettisen tekemiseen kokeilukulttuurin avulla.  

Kysymys on usein hyvinkin yksinkertaisista asioista. Kun valitsemme yhteiskunnallisesti tärkeän teeman käsittelyyn, varmistamme, että sitä työstämässä on ilmeisten tahojen lisäksi yllättäviä vaikuttajia. Suomen kaltaisessa pienessä maassa käy helposti niin, että tiettyyn teemaan liittyen pöydän ympärillä istuvat aina samat tahot. Kuppikuntaistumisella ja kabinettipolitiikalla voidaan varmistaa se, että päätökset pysyvät pienen piirin tiedossa ja ettei yllättäviä ajatuksia pääse syntymään. Vältämme tätä varmistamalla, että osallistujajoukkomme on mahdollisimman moninainen suhteessa sukupuoleen, taustaan, kokemukseen ja myös persoonallisuuksien ja ajattelumallien suhteen. Joukossa tulee olla tahoja, jotka uskaltavat sanoa radikaalitkin ajatukset ääneen mutta riittävästi tulee löytyä myös niitä, joilla on jalat visusti maassa ja tieto siitä, mitä on jo tehty.

Olen oppinut että ihmisten motivaatiolla ja innostuksella voi saada aikaiseksi mitä vain. Miksi emme siis keskity yhteiskunnallisten prosessien suunnittelussa ja ratkaisemisessa yhä enemmän siihen, että nimikkeen tai aseman sijaan mukaan pääsevät ne, jotka ovat innostuneimpia ja ennakkoluulottomimpia uudenlaisia ratkaisuja kohtaan? Foorumeillemme on ollut avoin haku ja olemme saaneet joka kerta yli 100 hakemusta. Näissä hakemuksissa piilee iso voimavara. Monet uskovat edelleen yhdessä tekemiseen, haluavat työstää merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita uusista näkökulmista ja löytää ratkaisuja. Itsensä toteuttaminen on tärkeä motivaation lähde.

Yhteisillä ratkaisuilla ja tavoitteilla ei tarkoiteta samaa kuin konsensus.  Suurin osa yhteiskunnallisista haasteistamme on nykypäivänä sellaisia, ettei niistä ole mahdollista päästä päättäjien tai vaikuttajien kesken täysin yhteiseen ymmärrykseen tai määrittelemään yhtä kaikkia tyydyttävää tavoitetta. Siitä huolimatta tulee olla kyky tehdä päätöksiä ja päättää ratkaisuista nopeastikin. Foorumeillamme haluamme säilyttää joukossa vallitsevan näkemysten kirjon ja moninaisuuden loppuun asti. Eriävistä näkemyksistä huolimatta ryhmän tulee päästä yhteisiin päätöksiin ja saada aikaiseksi konkreettisia tuloksia.

Ilo on ollut huomata, että yhteiskunnassamme on tapahtunut suuri muutos avoimuuden suhteen viimeisten vuosien aikana. Kun aloitimme Uusi työ -foorumin kävimme perusteellisia keskusteluja siitä, millainen avoimuus tällaisessa prosessissa on ok. Osa kieltäytyi siitä tyystin. Nykyään päättäjät innostuvat Twitteristä ja bloggaamisesta ja haluavat oppia avoimesta viestinnästä lisää. Vaadimme näitä taitoja muiden lisäksi yhä enemmän itseltämme, sillä ajatusten ja prosessien avaaminen jo heti alkumetreillä ulkopuolisille mahdollistaa yllättävien tahojen mukaan saamisen, edistää lopputuotosten näkyvyyttä ja lisää luovuutta prosessiin.

Käsityksemme auktoriteeteista ja asiantuntijuudesta on murroksessa. Meillä on useita esimerkkejä siitä, miten arjen asiantuntijat osoittavat ratkovansa asioita paremmin ja tehokkaammin kuin legitimoidut tahot ja kuinka ruohonjuuritason voima haastaa perinteiset instituutiot. Olen oivaltanut foorumeillamme, että yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisten päättäjien ja asiantuntijoiden kompetensseista nyky-yhteiskunnassa on kuunteleminen ja muilta oppiminen. Siiloissa on helppo hukkua omaan asiantuntijuuden huumaan ja sulkea korvat ulkopuolisilta vaikutteilta varsinkin, jos ne tulevat oman asiantuntijuusalueen ulkopuolelta. Entä jos uudet oivallukset syntyvätkin eri asiantuntijuuksien ja koulukuntien yhdistelmistä? Entä jos asiantuntijat, virkamiehet ja päättäjät pyrkisivät useammin tietoisesti astumaan ulos omasta roolistaan ja ottaisivat aktiivisen oppijan ja tiedon kerääjän roolin? Olemme toteuttaneet tätä käytännössä foorumilla muun muassa kenttätyöskentelyllä ja tekemällä osallistavaa havainnointia. Myös design-ajattelusta ja käyttäjälähtöisestä lähestymistavasta on apua yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa. Usein tarvitaan hoksauttamista asettumalla toisen ihmisen saappaisiin ja kokemalla jotakin, joka aikaan saa muutosta tunnetasolla. Kaikkien isojen päätösten takana on kuitenkin pieni ihminen. Kuinka usein unohdammekaan hänet?

Ajat ovat muuttuneet myös osallistujien odotusten suhteen. Enää ei riitä, että osallistutaan koulutukseen vain oman ajattelun laajentamiseksi ja ajankohtaisista asioista keskustelemiseksi. On saatava aikaan konkretiaa ja nähtävä oman ajattelun tulokset käytännössä. Ei ole aikaa eikä täysin realististakaan suunnitella ensin puoli vuotta, mitä pitäisi tehdä, sen jälkeen päättää toimenpiteistä  konsensusperiaattein, tehdä hankesuunnitelmia ja etsiä rahoitusta jne. Maailman muutoksen nopeutuessa ja haasteiden muuttuessa yhä monimutkaisemmiksi, tulee toimintatapojenkin uudistua. Kokeilukulttuuri  tarjoaa työkaluja ideoiden testaamiseen käytännössä, nopeasti ja pienellä budjetilla. Yhteiskunnallinen viesti on vahvempi jos sen tueksi on osoittaa konkreettisia tuloksia jo suunnitteluvaiheessa. Kokeilla voi mitä vain ja kuka vain voi olla kokeilun omistaja. Kokeilukulttuurin avulla voidaan lisätä ketteryyttä prosesseihin ja myös osallistaa uusia yllättäviä tahoja mukaan toteutukseen. Näin kyse on myös avoimesta innovaatioprosessista.

Foorumeissa on paljon eroa sisältöjen suhteen, mutta moni läpileikkaava oivallus elää foorumilta toiseen. Tässä kolme usein toistuvaa slogania:

  • ”Tarvitaan lisää rajat ylittävää ja poikkiyhteiskunnallista yhteistyötä”
  • ”Kaikille tulee antaa mahdollisuus osallistua ja kaikenlainen potentiaali tulee saada mukaan”
  • ”Tarvitaan joustavampia prosesseja ja yksilön tarpeet paremmin huomioivia ratkaisuja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”

 Tekemistä vaille valmista siis!

Hannele Sirkkanen on Sitran yhteiskunnallisen koulutuksen asiantuntija. Kirjoitus on seitsemäs osa Sitran Kohti kestävää hyvinvointia -blogisarjaa. Aiemmin sarjassa on julkaistu:

Mikko Kosonen: Vision voima

Timo Hämäläinen: Nalle ja rakennemuutos

Vesa-Matti Lahti: Ilmastonmuutos vetää mattoa nykyisten rakenteiden alta

Timo Hämäläinen: Makrotalouspolitiikka ei nosta Suomea jaloilleen

Matti Aistrich: Loppuuko työ?

Eeva Hellström: Kuinka mammutti syödään osissa?

Sitra julkaisi huhtikuun lopussa raportin ”Towards Sustainable Well-being”,  jonka suomennos ilmestyi lokakuussa:
Kohti kestävää hyvinvointia – Uuden sosioekonomisen mallin rakennuspuita,  jossa hahmotetaan kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnan rakennuspuita. Näitä ovat mm. nykyistä laajempi ja syvällisempi ymmärrys hyvinvoinnin tekijöistä, yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttaminen, ikäihmisten osaamisen ja voimavarojen hyödyntäminen, hyvinvointia edistävien ja ympäristöystävällisten elinympäristöjen luominen, uusien liiketoimintaekosysteemien kehittäminen, talouden resurssitehokkuuden ja aineettomuuden edistäminen, kaikkien sidosryhmien etujen tasapuolisempi huomioiminen yritystoiminnassa, sekä yhteiskunnan resilienssin tai ”iskunkestävyyden” parantaminen.

Nämä periaatteet vahvistavat samalla kertaa useampaa kestävyyden ulottuvuutta. Yhdessä ne antavat suuntaa suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä käytävälle keskustelulle. Tätä tulevaisuudenkuvaa tullaan jatkossa kehittämään ja tarkentamaan uuden tutkimustiedon, kokeiluhankkeiden sekä julkisen keskustelun perusteella. Blogisarja Kohti kestävää hyvinvointia käsittelee raportin aiheita eri näkökulmista.

Mistä on kyse?