Paluu menneisyyteen?

Nokian huippuvuosina jopa neljännes Suomen tavaraviennistä voitiin luokitella korkeaksi teknologiaksi. Toimialan hiipumisen jälkeen vienti on kuitenkin joutunut hakemaan uutta vauhtia perinteisistä toimialoista, joten viemme jälleen paljon raaka-aineita ja välituotteita.

Paperintuotannon vaikeuksista huolimatta Suomi elää yhä myös metsästä. Uusia kaivoksiakin avataan. Lisäksi Suomi houkuttelee maahan energiaan ja luonnonvaroihin perustuvia investointeja, kuten datakeskuksia ja vetytehtaita.

Vielä 20 vuotta sitten korkean teknologian osuus viennistä oli Suomessa suunnilleen yhtä suuri kuin verrokkimaissa.

Sen jälkeen Suomi on jäänyt muun EU:n kelkasta. Vaikka esimerkiksi terveysteknologialle ja tieteellisille instrumenteille riittää edelleen kysyntää, korkean teknologian osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana jäänyt runsaaseen kymmenesosaan viennistä. EU-maissa tämä osuus on ollut noin kaksinkertainen.

LUONNONVAROIHIN PERUSTUVASSA viennissä hyvää on, että suuri osa viennin arvosta jää kotimaahan. Esimerkiksi metsä- ja kaivosteollisuus käyttävät enimmäkseen kotimaisia raaka-aineita, välituotteita ja työtä.

Korkea kotimaisuusaste ei kuitenkaan pelasta sellun ja kaivannaisten jalostusarvoa. Se jää melko vähäiseksi. Jos vienti ja investoinnit painottuvat tulevaisuudessakin matalaan jalostusasteeseen, talouskasvuun on vaikea löytää uutta virtaa.

Suomen viennin jalostusarvo kasvaisi, jos veisimme nykyistä enemmän tuotteita, joiden suunnittelu, valmistaminen ja markkinointi perustuvat raaka-aineiden sijaan osaamiseen. Samalla helpottuisi iänikuinen kilpailukykyongelma.

Korkean osaamisen tuotteissa yritykset kilpailevat hinnan sijaan laadulla ja ominaisuuksilla. Jos tuotteen ostajalla ei ole kunnollista korvaavaa vaihtoehtoa, myyjä saa lisää hinnoitteluvoimaa.

Korkean teknologian vähäinen osuus antaa Suomen viennistä kuitenkin turhankin synkän kuvan. Rajanveto korkean ja keskitason teknologian välillä on häilyvä.

Sellun ja metallien lisäksi Suomi vie edistyksellisiä teollisuuden koneita ja laitteita. Vaikka perinteiset koneet ja laitteet luokitellaankin keskitason teknologiaksi, monet näiden alojen yrityksistä kilpailevat hintojen sijaan juuri osaamisella. Hissit, nosturit ja jäänmurtajat edustavat alansa teknologista eturintamaa. Konecranesin tekemät logistiset laitteet perustuvat korkeatasoiseen osaamiseen siinä missä Nokian matkapuhelinverkotkin.

KORKEAN TEKNOLOGIAN tavaraviennin hiipumista on paikannut myös palveluviennin kasvu viime vuosien aikana. Se muodostaa jo noin 30 prosenttia Suomen kaikesta viennistä. Jos palveluvientiin lasketaan mukaan myös epäsuorat erät, kuten tavaroiden sisältämät palvelut sekä suomalaisyritysten tytäryhtiöiden palveluiden myynti ulkomailla, osuus on vielä suurempi.

Lucian Cernatin arvion mukaan Suomen kaikesta palveluviennistä jopa 40 prosenttia muodostuu palveluista viennin kohdemaassa ja vain 40 prosenttia rajojen yli tapahtuvasta suorasta palveluviennistä. Palveluiden todellinen merkitys saattaa siis olla suurempikin kuin mitä maksutasetilastoista voi päätellä.

Palveluviennissä kotimaisuusaste on suuri. Erityisen myönteistä on, että Suomi vie etupäässä palveluita, jotka perustuvat korkeaan osaamiseen:

Tietotekniikkapalvelut kattavat palveluviennistä lähes kolmanneksen. Rovio, Supercell ja muut pelitalot ovat nousseet viime vuosina merkittäviksi vientiyrityksiksi. Korkean osaamisen vientiä ovat myös liike-elämän palvelut, kuten tutkimus ja kehitys sekä konsulttipalvelut. Merkittäviä vientituloja kirjataan myös aineettomien oikeuksien käytöstä, kuten patenteista.

JOTTA SUOMI pystyisi lisäämään innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden vientiä, osaavan työvoiman merkitys on kultaakin kalliimpi. Inhimillisen pääoman kerryttäminen koulutuksella sekä tutkimuksella ja tuotekehityksellä on ratkaisevan tärkeää kansainvälisessä kilpailussa.

Toinen tärkeä tekijä ovat innovaatioita jalostavat kasvuyritykset. Ne tarvitsevat ennen kaikkea osaamista ja riskirahoitusta.

Lisää liikkumavaraa kasvun tukemiseen saataisiin esimerkiksi leikkaamalla tehottomia yritystukia, jotka eivät edistä kilpailukykyä ja tuottavuuskasvua. Näitä varoja voisi kohdentaa uudelleen sellaiseen t&k-toimintaan, joka edistäisi innovaatioiden syntymistä ja leviämistä koko talouteen.

PETRI MÄKI-FRÄNTI toimii vanhempana ekonomistina Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Hänen tehtävänsä liittyvät Suomen talouden analyysiin, seurantaan ja ennustamiseen. HANNU VIERTOLA toimii vanhempana ekonomistina Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Hänen tehtävänsä liittyvät Suomen talouden analysointiin ja ennustamiseen sekä EKP-yhteistyöhön.