Rajoitin tappaa vauhdin

Suomen potentiaalisen tuotannon kasvun kehitys on ollut vahvasti sidoksissa eri talouskausien erityispiirteisiin. Ennen finanssikriisiä potentiaalinen tuotanto kasvoi poikkeuksellisen nopeasti, kun korkean tuottavuuden elektroniikkateollisuudella oli merkittävä rooli taloudessa. Elektroniikkateollisuuden tuotannolliset ja t&k-investoinnit kohottivat koko kansantalouden kasvua.

Finanssikriisistä alkoi rakenteellinen ongelmakausi, jonka kuluessa elektroniikkateollisuus luhistui, metsäteollisuuden kysyntä väheni, tuotannollista pääomaa muuttui käyttökelvottomaksi ja työikäinen väestö alkoi vähentyä. Näiden trendien takia potentiaalinen tuotanto laski.

Elpymisen merkkejä nähtiin vasta useamman vuoden jälkeen, eikä niin sanotussa ”uudessa normaalissa” potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti enää palautunut finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Tuottavuuskasvu on hidastunut monissa muissakin kehittyneissä maissa, mutta Suomessa se on ollut erityisen heikkoa.

NYKYISET ENNUSTEET viittaavat siihen, että tulevinakin vuosina potentiaalisen tuotannon kasvu pysyy maltillisena, selvästi vuosituhannen alkua hitaampana. Kaikkien tuotannontekijöiden kasvu on vaimeaa. Tuotannollisia investointeja ja pääomakannan kasvua hidastaa globaalin ympäristön suuri epävarmuus.

Viime vuosien kriisit ovat heikentäneet kokonaistuottavuuden kasvua muun muassa kansainvälisen kaupan ja tuotannon työnjaon sekä Venäjän-kaupan loppumisen vuoksi. Venäjän uhka siirtää tuotannontekijöitä tuotannollisesta toiminnasta puolustukseen. Työvoiman tarjonta kasvaa lisääntyneen maahanmuuton ansiosta, mutta työpanoksen kasvua hillitsevät keskimääräisten työtuntien väheneminen ja pitkittyneestä heikosta suhdanteesta johtuva rakenteellisen työttömyyden kasvu.

Talouskasvu saattaa suhdanneluonteisesti yltää parinkin prosentin kasvuun, mutta näin nopea vauhti heijastaa noususuhdanteen korkeaa kysyntää. Pidemmällä tähtäimellä saavutettavissa oleva taso on pikemminkin prosentin tuntumassa. Tämä haastaa talouspolitiikkaa ja edellyttää uusia ratkaisuja kasvun vauhdittamiseksi. Kysyntää lisäämällä kasvuvauhtiin voidaan vaikuttaa vain suhdanneluontoisesti. Pidemmällä aikavälillä tarjontatekijät määräävät talouden nopeusrajoituksen.

PAREMPAANKIN PYSTYTÄÄN. Potentiaalisen tuotannon kasvun nostaminen ja ylläpitäminen edellyttää kahta asiaa: parempia ”koneita” eli uusia ideoita ja fyysistä pääomaa sekä osaavampia työntekijöitä eli inhimillistä pääomaa.

Lyhyellä aikavälillä tämä tarkoittaa yksityisen rahoituksen ja investointien kohdentumista liiketoiminnan kasvattamiseen ja osaamiseen. Pitemmällä aikavälillä vaaditaan korkeakoulutettujen osuuden selvää nostamista.

Silti kasvu kärsii, jos resurssit ja osaaminen kohdentuvat väärin. Siksi tarvitaan aktiivista työtä sen varmistamiseksi, että osaaminen ja pääoma ohjautuvat tehokkaasti oikeisiin kohteisiin. Resurssien uudelleenkohdentamisen tärkeys korostuu – vanhan säilyttämisen sijaan – aikana, jolloin talous kohtaa shokkeja. Talouden toipuminen ja tehokas toiminta edellyttävät palikoiden järjestelyä.

TALOUSTIETEILIJÄT MUISTUTTAVAT, että resurssien tehokas käyttö ei ole pelkkää numeronpyörittelyä, vaan kysymys on rakenteista, kannustimista ja instituutioista. Kun päätöksentekijä pohtii, voisiko allokaatiota parantaa, kannattaa aloittaa peruskysymyksistä:

Onko markkinoilla jäykkyyksiä, kuten yritystukia, jotka pitävät tehottomia rakenteita hengissä? Kannustavatko verotus ja tukijärjestelmät työntekoon ja yrittäjyyteen – vai tekevätkö ne päinvastoin? Entä työvoiman liikkuvuus ja osaaminen? Estävätkö asuntomarkkinat, sääntely tai koulutuksen puute ihmisiä siirtymästä sinne, missä työtä ja mahdollisuuksia on?

Sääntelyn tulisi olla selkeää ja ennakoitavaa, sillä monimutkaisuus nostaa kustannuksia ja jarruttaa investointeja. Lopuksi on hyvä kysyä, toimiiko kilpailu aidosti ja onko innovaatioille tilaa. Kun nämä kysymykset käydään läpi, palikat alkavat liikkua sinne, missä ne tuottavat eniten arvoa. Se on taloustieteen näkökulmasta koko pelin ydin.

JUUSO VANHALA työskentelee ennustepäällikkönä Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. MIKKO SARIOLA toimii neuvonantajana samalla osastolla.