Suomi ali-investoi ja se hämärtää lastesi hyvää tulevaisuutta

Tuottavuus ei nouse paljoakaan huhkimalla aiempaa kovempaa. Järkevämpää on tehdä oikeita asioita oikeilla välineillä.

Oikeat asiat ovat niitä, missä itse kukin pystyy synnyttämään eniten lisäarvoa työtuntia kohden. Tämä liittyy investointeihin siksi, että ne mahdollistavat organisaatioiden ja työntekijöiden suuntautumisen toimintoihin, jotka tuottavat enemmän arvonlisäystä.

Oikeat välineet ovat muun muassa tarkoituksenmukaisia kauppakiinteistöjä, tehtaita ja toimistoja hyvien liikenneyhteyksien varrella. Ne ovat tietokoneita, verkkoja ja fiksuja ohjelmistoja.

Oikeat välineet tarkoittavat myös pehmeämpiä asioita. Kaikki meidän firmassamme tietävät, että Jaanalta kannattaa kysyä yhtä asiaa ja Jaakolta jotakin muuta. Tämä on organisaatiopääomaa, jonka syntyminen edellyttää aineettomia investointeja. Ne saattavat olla työssä oppimista mutta myös työnantajan tarjoamaa koulutusta.

INVESTOINTI ON tuottavuuden tärkein mahdollistava tekijä. Investoinnit ovat ratkaisevia kansantalouden kasvun kannalta. Suomen aineettomat investoinnit kasvoivat aineellisia nopeammin ennen vuosien 2008–2009 globaalia finanssikriisiä, mutta tämän jälkeen Suomi lipesi vanhalta trendiltä. Aineettomat eivät ole sen jälkeen kasvaneet aineellisia nopeammin.

Metsurin tai muun työntekijän käytössä olevia välineitä voidaan ajatella työtuntia kohden laskettuina pääomakantoina. Suomi ja Saksa näyttävät tällä tavalla tarkasteltuna melko samankaltaisilta, mutta ero Ruotsiin on suorastaan julma.

Aineellisella puolella suomalaisen työtunnin tukena on noin 75 euron edestä pääomakantaa, kun ruotsalaisen työtuntia tukee lähes 110 euron kanta – siis 46 prosenttia enemmän.

Aineettomat pääomakannat ovat pienempiä, koska niihin liittyvät investointien poistoasteet ovat huomattavasti suurempia, mutta tulos on vielä huolestuttavampi: ero ruotsalaisen työtunnin hyväksi on peräti 54 prosenttia. Puuta kaatuu myös pokasahalla, mutta samaan savottaan pitää käyttää enemmän työtunteja.

RUOTSI ON kaikista maailman maista samankaltaisin verrokki Suomelle. Ruotsiin verrattuna Suomi siis ali-investoi – suorastaan törkeästi. Lisäksi on merkkejä siitä, että samalla investointien tasolla ruotsalaiset saavat enemmän irti panoksistaan.

Eroja on vaikea selittää objektiivisesti mitattavissa olevilla suureilla. Mutta monet sanovat, että suomalaisilta puuttuu liiketoimintamahdollisuuksien oivaltamista, uskoa ja rohkeutta, ehkä myös luovuutta. Osinkovimman vuosina on jouduttu niin ikään kysymään: puuttuuko myös viisautta, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä?

Ruotsin ja Suomen kehitysurat ovat olleet erilaisia viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana. Tämä tuntuu sekä kansalaisten pussissa että julkisessa taloudessa.

Argentiinan presidentti Javier Milei on ottanut moottorisahan politiikanteon välineeksi – ihan konkreettisestikin. Vaikka jälki on ollut rosoista, seurauksia kuvataan talousihmeeksi.

Suomella on kaikki menestyksen osatekijät mutta nykyisellään ne ovat vajaakäytössä. Tarvitsemme investointeja. Mutta vielä enemmän tarvitsemme uskoa ja rohkeutta. Talousihme tuntuu kaukaiselta utopialta, mutta jos Argentiina pystyy siihen, se on mahdollinen myös Suomelle.

PETRI ROUVINEN on Sitran Ratkaisut-toiminnon vanhempi neuvonantaja, joka työskentelee tutkimuksen neuvonantajana myös Etlassa. Rouvinen keskittyy tutkimuksessaan erityisesti elinkeino- ja kilpailupolitiikkaan liittyviin kasvun ja kilpailukyvyn teemoihin.