Metsän talous ja tulevaisuus

Suomen metsiin kohdistuu monia toiveita. Puuntuotanto ylläpitää merkittävää taloudellista toimintaa. Metsien ekosysteemipalvelut luovat perustan monille muillekin elinkeinoille, kuten luontomatkailulle ja porotaloudelle. Puuston hiilensidonta korostuu ilmastonmuutoksessa. Metsät ovat tärkeitä myös monimuotoisuuden, vesistövaikutusten ja virkistyskäytön takia.

Metsien hakkuut ovat Suomessa olleet viimeiset kymmenen vuotta keskimäärin 70 miljoonan kuution vuositasolla. Se on yli 10 miljoonaa kuutiota korkeampi taso kuin vuosituhannen vaihteessa.

Puuston kasvu nousi 2010-luvun puoliväliin asti, mutta on viime vuosina pysytellyt 103 miljoonassa kuutiossa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana puustobiomassan nielu on heikentynyt –30 miljoonasta tonnista –10 miljoonaan.

Monia monimuotoisuudelle tärkeitä rakenne piirteitä, kuten lahopuuta, on metsissä niin vähän, että uhanalaisuuskehitys ei ole taittumassa. Myös metsätalouden haitalliset vesistövaikutukset on havaittu aiempaa käsitystä suuremmiksi. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan muuttavan kasvuoloja ja lisäävän tuhoriskejä.

Jos näitä ympäristövaikutuksia halutaan hallita, metsätalouteen tarvitaan muutosta.

SITRAN RAHOITTAMASSA Metsien käytön tulevaisuus -hankkeessa laadittiin toimenpidekokonaisuus, jonka avulla edellä kuvattu kehitys saataisiin kääntymään. Paketti jakaantuu monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun sekä ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin.

Ensimmäisen ryhmään kuuluvat esimerkiksi järeiden ja vanhojen puiden pysyvä säästäminen, lahopuun säästäminen ja tuottaminen sekä lehtojen ja paahdeympäristöjen hoito. Vesiensuojelun ratkaisuiksi nostettiin muun muassa suojavyöhykkeet kaikkien pienvesien varteen, uudisojituksista luopuminen ja kunnostusojitusten välttäminen sekä kosteikkojen perustaminen.

Ilmastonmuutosta hillitsevät metsäkadon välttäminen ja metsittäminen, kiertoajan pidentäminen kivennäismailla sekä runkopuun ja kuolleen puun energiakäytön vähentäminen.

Selvityksessä muodostettu kokonaisuus vaikuttaisi metsäsektorin toimijoihin ja puumarkkinoihin. Laaja-alaisesti toteutettuna se johtaisi hakkuutasojen alenemiseen ja kotimaista puuta käyttävien elinkeinojen sopeutumistarpeeseen.

Erityisesti ilmastotoimilla on puun tarjontaa vähentävä vaikutus. Tarvittavien toimien voimakkuus riippuu siitä, miten muut päästösektorit onnistuvat vähentämään päästöjä. Selvityksen mukaan vuotuisten hakkuukertymien pitäisi laskea reiluun 60 miljoonan kuutioon eli melkein vuosituhannen vaihteen tasoon.

SUOMI PYSTYISI ylläpitämään edelleen merkittävää metsäsektoria, vaikka selvityksen määrittelemä kokonaisuus toteutettaisiin. Vaikutukset talouteen pienenisivät, jos teollisuus pystyisi nostamaan tuotannon jalostusastetta.

Ehdotuksen toteuttaminen vaikuttaisi myönteisesti lähes kaikkiin metsien ekosysteemipalveluihin. Näiden muutosten arvon määrittäminen on hyvin haastavaa. Suuruusluokka olisi kuitenkin todennäköisesti huomattava.

Tämä on selvityksen keskeinen tulos: Jos Suomen kansainvälisiä ympäristösitoumuksia halutaan noudattaa, metsien käytön muutosten kustannukset ja hyödyt voivat olla merkittäviä.

Metsät voivat jatkossakin toimia yhtenä talouskasvun tukijaloista. Kasvun kestävyys edellyttää kuitenkin sitä, että metsien käytön ulkoisvaikutuksia hallitaan tehokkaasti ja markkinattomien hyödykkeiden turvaamisesta huolehditaan.

Yksityisten maanomistajien ja yritysten vapaaehtoisilla toimilla on merkittävä rooli. Vastuu ohjauskeinoista kuuluu kuitenkin yhteiskunnalle. Se voi edistää metsiin perustuvan liiketoiminnan kestävyyttä lainsäädännön ja kannustimien avulla.

JUSSI LINTUNEN työskentelee uusiutuvien luonnonvarojen taloustieteeseen erikoistuneena apulaisprofessorina Luonnonvarakeskuksessa. AINO ASSMUTH toimii Lukessa tutkijana. SAMPO PIHLAINEN on erikoistutkija Suomen Ympäristökeskuksessa.