Voimaa sienimetsästä

Vanhat ja uudet kansansairaudet haastavat hyvinvointivaltion palvelukyvyn. Mielenterveysongelmat ja sydän ja verisuonitaudit rasittavat kansalaisten arkea ja julkista taloutta. Kaupunkirakenne tiivistyy ja lähiluonnon saavutettavuus heikkenee, mikä lisää elintapasairauksien riskiä.

Luontoympäristöjen myönteisistä vaikutuksista terveyteen on vahvaa tutkimusnäyttöä. Luonnossa oleskelu ja liikkuminen parantavat mielenterveyttä, palauttavat stressistä, tukevat fyysistä terveyttä ja ehkäisevät kansansairauksia.

Helppo pääsy luontoon pienentää esimerkiksi riskiä sairastua masennukseen ja suojaa lapsia monilta mielenterveyden häiriöiltä. Terveyshyötyjä saadaan helpoimmin arjessa lähimetsästä, puistosta sekä koulun tai hoivakodin pihalta.

Helposti saavutettava luonto on kustannustehokas tapa investoida terveyteen. Vuonna 2024 tehtyjen esimerkkilaskelmien mukaan luonnon parempi hyödyntäminen tarjoaisi masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä lähes 300 miljoonan euron vuosittaiset säästöt.

SÄÄSTÖT SYNTYVÄT vähentyneistä terveydenhoitokäynneistä, lääkityksen tarpeesta ja sairauspoissaoloista. Arvio on varovainen, koska luonto voi pienentää riskiä sairastua myös moniin muihin kansansairauksiin. Kokonaisuutena luonnon terveys hyötyjen taloudellinen potentiaali on siis paljon suurempi.

Esimerkiksi Belgiassa on arvioitu, että luonnon terveyshyötyjen taloudellinen merkitys asukasta kohden on 464 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaisi Suomen väkiluvulla 2,5 miljardin euron vuosittaisia hyötyjä. Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista työkyvyn heikentäjistä ja sairauspoissaolojen aiheuttajista.

Luonnon hyvien vaikutusten hyödyntäminen edellyttää toimintamallien muutoksia. Ensinnäkin luontoympäristöjen terveys- ja hyvinvointihyödyt on sisällytettävä systemaattisemmin kaavoitukseen ja kaupunkirakentamiseen. Lähiluonnon tulee olla kaikkien ulottuvilla asuinpaikasta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

Toiseksi luontopohjaiset ratkaisut tulee sisällyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteisiin. Ne eivät korvaa hoitoa, mutta voivat täydentää sitä kustannustehokkaasti ja lisätä vaikuttavuutta. Kuntoutuksessa ja kansansairauksien ehkäisyssä ihmisiä voidaan ohjata luonnossa oleskeluun ja liikkumiseen.

Kolmanneksi tarvitaan kansallista sekä eri tasoilla yli hallinnonalojen kulkevaa yhteistyötä uusien toimintamallien jalkauttamisessa. Mallien tulee olla helposti toteutettavia, vaikuttavia ja skaalattavissa.

LUONNON AINEETTOMIEN hyvinvointihyötyjen kytkeminen eri sektoreiden toimintaan vaatii myös uudenlaista talousajattelua.

Hyvinvointitaloudessa talous nähdään välineenä tuottaa kansalaisille hyvinvointia. Tästä näkökulmasta luonnon terveyshyödyt tarjoavat kustannustehokkaan ja yhteiskunnallista tasa-arvoa lisäävän mahdollisuuden. Eri sektoreita yhdistävä toimintamalli tarjoaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän lähestymistavan ja tuottaa mitattavia sekä taloudellisesti merkittäviä hyvinvointivaikutuksia.

Suomalainen yhteiskunta on monin tavoin polarisoitumassa. Luontoon liitetään kuitenkin kansallisesti poikkeuksellisen laajasti jaettuja yhteisiä arvoja.

Kun lähiluonto on aidosti kaikkien saavutettavissa, kansalaiset saavat mahdollisuuden saman kokemuksen jakamiseen. Tämä vahvistaa tunnetta siitä, että kaikki ovat tärkeitä, hyvinvointi kuuluu kaikille.

Kun suomalaisten terveys ja hyvinvointi paranevat, yhteiskunnan tuottavuus ja toimintakyky kasvavat. Se merkitsee vähemmän rasitteita terveydenhuoltoon, parempaa työssäjaksamista ja parempaa elämänlaatua. Entistä onnellisemmat ihmiset muodostavat yhdessä yhteiskunnan, joka jaksaa ja kestää.

LIISA TYRVÄINEN on metsätieteilijä, joka työskentelee Luonnonvarakeskuksessa luonnon virkistyskäyttöön ja luontomatkailuun erikoistuneena tutkimusprofessorina.