Valtion vipu kiihdyttää

Sitä voidaan sanoa pientä suuremmaksi ihmeeksi. Säästöjään tuskaileva Suomi pystyi päättämään merkittävistä panostuksista valtion tutkimus- ja kehitysrahoitukseen. Yhteinen ymmärrys ylitti puolue rajat. Saavutus on herättänyt ihastusta myös ulkomailla.

T&k-investointien taloudellinen hienous liittyy niiden myönteisiin ulkoisvaikutuksiin: innovaatiot hyödyttävät investoinnin tehnyttä yritystä, mutta leviävät myös muihin yrityksiin. Ajoituskin on onnistunut.

Yritysten t&k-menot kääntyivät kasvuun jo vuonna 2017. Tilastokeskuksen mukaan yritysten t&k-menot kasvoivat vuonna 2024 jopa hieman ennakoitua nopeammin. Ennakkotietojen perusteella vuonna 2025 pysyttiin tavoiteuralla. Moottoria ei siis tarvitse kylmäkäynnistää, vaan lisäpanoksilla voidaan kiihdyttää kasvua.

JOS NYKYMENO jatkuu, yritysten t&k-menot kohoavat vuoteen 2030 tultaessa 2,25 prosenttiin bkt:sta. Jotta tavoitetasoon 2,8 prosenttiin päästään, valtion pitää vivuttaa loppu 0,55 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa 1,9 miljardia euroa. Jokaista valtion euroa kohden tarvitaan kolme euroa yksityistä rahaa, Suomesta tai ulkomailta.

Yritysten tutkimus ja kehitys lepää kuitenkin kapeilla harteilla. Maassa toimii yli 600 000 yritystä, mutta niistä vain 2 800 luokitellaan t&k-kaartiin. Kahdeksan tärkeintä toimialaa kattaa 80 prosenttia t&k-menoista.

Näiden alojen suurten yritysten panosten täytyy kasvaa, jotta tavoite saavutetaan. Yhdessä skenaariossa t&k-toimintaa harjoittavien yritysten määrä kasvaa 22 prosenttia, keskimääräiset menot 42 prosenttia ja panostukset 73 prosenttia vuodesta 2023 vuoteen 2030. Selvää on, että nämä ovat kovia tavoitteita.

T&K-INVESTOINTIEN VAIKUTUS tuottavuuskasvuun tapahtuu viipeellä. Nyt tavoiteltava t&k-menojen lisäys edellyttää myös noin 50 prosentin lisäystä tutkimus- ja kehityshenkilöstöön. On jopa todennäköistä, että työvoiman löytämisestä tulee pullonkaula.

Työvoimapula nostaa työvoimakustannuksia, mikä voi syödä merkittävän osan uusien resurssien hyödystä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi onnistuu kouluttamaan lisää osaavaa työvoimaa ja rekrytoimaan sitä myös ulkomailta.

Kun tavoitteeksi on asetettu rahoituksen tarjoaminen, ei vaikuttavuudesta ole takeita. Pahimmillaan rahan määrä kasvaa, mutta toiminnan laatu heikkenee. Näin käy, jos päädytään rahoittamaan heikkolaatuisempia hankkeita, jotka olisivat kireämmän budjetin oloissa jääneet vaille rahoitusta.

TOIMENPITEEN JA tavoitteen välissä on kolme porrasta, jotka täytyy ylittää: pitää löytää hyviä hankkeita, hankkeiden pitää onnistua ja panosten pitää tuottaa kasvua.

On myös mahdollista, että Suomen innovaatiojärjestelmä ei toimi niin optimaalisen tehokkaasti vaan tuotos suhteessa panostuksiin jää heikoksi. Siksi myös järjestelmän on muututtava. Toisin sanoen: pelkällä rahoituksen kasvattamisella saadaan luultavasti vain enemmän sitä, mitä ennenkin.

Uuden t&k-rahan tulisi johtaa radikaaleihin innovaatioihin, koska ne vauhdittavat eniten talouskasvua. Prosessi-innovaatioiden potentiaali on rajallinen, koska niillä voidaan säästää enintään 100 prosenttia kuluista. Uusien tuotteiden ja palvelujen potentiaalilla ei ole minkäänlaista ylärajaa.

MATTI PAAVONEN on Sitran pääekonomisti, joka keskittyy työssään etenkin talouden pitkän aikavälin näkymiin, kasvun analyysiin ja ennakointiin. Paavosella on kokemusta myös tilastotuotannosta ja liiketoimintajohtajan tehtävistä.