Huonossa voi nähdä myös hyvää

Hakemusten lähettäminen tuntuu loputtomalta. Vastauksena on hiljaisuus tai kaavamainen valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Ei työttömyyden lisääntymisessä voi olla mitään hyvää – vai voiko?

Ehkä voi. Suomen työttömyysaste edustaa Euroopan huippua kahden syyn takia. Toinen on taantuma ja toinen työvoimaan osallistumisaste, jota on saatu nostettua aiempaa korkeammaksi. Työttömyysaste mitataan työttömien osuutena työvoimasta (työlliset+työttömät), ei väestöstä.

Viime vuosikymmenien uudistukset ovat onnistuneet lisäämään työvoiman määrää. Syntyvyyden laskusta huolimatta työvoiman määrä on kasvanut työperäisen maahanmuuton ja työvoimaan osallistumisasteen nostamisella.

Väestön koulutustason parantaminen sekä terveydenhuollon edistysaskeleet ovat mahdollistaneet eläkereformit, mikä näkyy nyt vanhimpien ikäryhmien työvoimaan osallistumisen vakaana kasvuna. Myös opiskeluaikoja on onnistuttu tiivistämään ja osatyökykyisten työmarkkinoilta poistumista vähentämään.

TALOUDEN TAANTUMA vauhdittaa yleensä siirtymiä työvoiman ulkopuolelle: Ikääntyneet pyrkivät eläkkeelle, kesätyöt vaihtuvat kesäopintoihin, eivätkä työttömät jaksa enää aktiivisesti seurata työpaikkoja ja lähetellä hakemuksia. Tässä taantumassa näin ei ole käynyt. Ikäsidonnaisten poikkeusten purkaminen, työnhakuvelvoitteen kiristäminen, palveluiden määrän supistuminen ja muut reformit ovat pitäneet työnsä menettäneet aktiivisesti työnhaussa.

Tätä kirjoittaessa 15–64-vuotiaasta väestöstä osallistuu työvoimaan jo 80 prosenttia. Finanssikriisin pohjalla osuus oli 73 prosenttia. Kuten kuvio osoittaa, viimeaikaisen työttömyyden nousun taustalla vaikuttaa työvoimaosuuden kasvu. Tämä on pitkän aikavälin kasvun kannalta hyvä uutinen. Miksi?

Vain muutama vuosi sitten työvoiman saatavuus oli keskeisin kasvun este kaikilla päätoimialoilla. Kun työvoimasta syntyy pulaa, kilpailu kasvaa ja palkat nousevat, mikä lopulta tyrehdyttää kasvun. Kun suhdanne jälleen lämpenee, Suomella on aiempaa paremmat eväät kasvun jatkumiselle. Kasvu ei tyrehdy työvoiman saatavuuteen.

PELKKÄ TYÖVOIMAN määrän lisääminen ei kuitenkaan riitä. Vuonna 2022 työvoimapulan ollessa pahimmillaan työttömyysaste hädin tuskin alitti seitsemän prosenttia. Rakennetyöttömyys näyttää siis kasvavan joka taantuman jälkeen.

Rakennetyöttömyyden purkamiseksi olisi olennaista, että työttömyyden pitkittyessä työnhakijoiden aktiivisuus ei jäisi vain mekaaniseksi hakemusten lähettämiseksi vaan työttömyysajan voisi hyödyntää osaamisen ja työkyvyn kehittämiseen.

Väestön osaamistason nostaminen edellyttää nuorten ikäluokkien korkea-asteen tutkintoja ja aikuisväestön osaamisen kasvattamista. Vaikka jatkuvaa oppimista on pyritty edistämään jo pitkään, se ei ole aivan helppoa: koulutukseen hakeutuvat usein ne, jotka sitä vähiten tarvitsevat.

Työttömät ovat monella tapaa erityinen ryhmä, sillä työttömyysturvan saaminen on vastikkeellista ja työvoimaviranomainen voi velvoittaa työnhakijaa osallistumaan tarpeellisiksi katsottuihin palveluihin. Motivaatio saattaa vahvistua uraneuvojan ohjauksen ja etuuksien muodostaman taloudellisen kannusteen avulla.

OSAAMISEN KEHITTÄMISELLÄ on myös toinen puoli. Se voi heikentää työvoiman saatavuutta, jos opinnot ovat pitkiä ja niihin osallistuvat työnhakijat, jotka työllistyisivät hyvin myös ilman ylimääräisiä opintoja.

Toimien kohdentamisessa pitää siis olla tarkka. Niiden sopeuttaminen suhdanteen mukaan saattaa olla järkevää. Osaamisen kehittäminen on tehokkainta matalasuhdanteessa, jolloin työvoiman kysyntä on vähäisempää ja riski avoimen työpaikan täyttämättä jäämiseen pienempi.

Matala työttömyysaste ei ole itsetarkoitus. On tärkeämpää ylläpitää korkeaa työvoimaan osallistumisastetta kuin matalaa työttömyysastetta. Työllisyysasteen nostaminen kulkee käsi kädessä työvoimaan osallistumisasteen nostamisen kanssa.

Työnhakijoiden osaamisesta ja työkyvystä täytyy kuitenkin pitää huolta. Jos siinä ei onnistuta, kasvu sammuu työvoimapulaan, vaikka työttömyys olisi edelleen laajaa. Riskinä on työttömyyden rakenteellisen tason kohoaminen aina vain korkeammalle.

LIISA LARJA työskentelee työ- ja elinkeinoministeriön ohjausyksikössä työmarkkinoiden seurannan ja lainsäädännön vaikutusten arvioinnin parissa.