Osaamista lisää, kasvuystävällisesti

Osaamisen täydentämistä voidaan ymmärtää ainakin kolmesta näkökulmasta. Kuten tuotannollinen pääoma myös osaaminen inhimillisenä pääomana kuluu. Osaaminen voi heikentyä, mutta useimmiten kuluminen on sitä, että tietyn osaamisen kysyntä heikkenee. Ihmiset täydentävät osaamistaan ja yritykset työntekijöidensä osaamista vastatakseen työmarkkinoilla tapahtuneisiin kysynnän muutoksiin.

On ilmeistä, että nuoruuden koulutusvalintoja tehdään epätäydellisen informaation varassa. Osaamisen täydentämiselle tulee tarvetta, kun saadaan parempaa tietoa siitä, millaisia tietoja ja taitoja työmarkkinoilla oikeasti tarvitaan.

Ajan myötä koulutuksen ja työelämän hyödyt voivat painottua uudella tavalla. Nuorena vuorotyö voi olla mielekästä, mutta kun ikää ja perhettä kertyy, osaamista saatetaan täydentää työnkuvan muuttamiseksi.

Nämä esimerkit auttavat ymmärtämään, miksi osaamisen täydentämiselle on kysyntää. Ne eivät kuitenkaan kerro sitä, milloin julkisen sektorin tulee tukea tai ohjata kyseistä toimintaa. Suurin osa siitä tapahtuu joka tapauksessa muodollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella työntekijöiden ja työnantajien intresseistä käsin.

OSAAMISEN TÄYDENTÄMINEN voidaan nähdä osana aikuiskoulutusta, mutta kaikki aikuiskoulutus ei välttämättä ole sitä. Tästä esimerkkejä ovat korkeakoulun ensimmäistä kertaa 30-vuotiaana aloittava ylioppilas, uudelleenkoulutuksen kautta tapahtuva alanvaihto ja harrastusluonteinen opiskelu.

Koulutuksen taloudellisia vaikutuksia koskeva tutkimus on painottunut Suomessa nuorten tutkintokoulutukseen. Poikkeuksia ovat Alasalmen ym. tarkastelu ammatillisesta työvoimakoulutuksesta, Kauhasen ja Virtasen tarkastelu aikuisväestön tutkintokoulutuksesta ja Böckermanin ym. tutkimus YAMK-koulutuksen vaikutuksista.

Kauhasen ja Virtasen analyysissä korostuu vaikutusten heterogeenisuus, mikä heijastuu aikuiskoulutuksen kannattavuuteen julkisen talouden näkökulmasta. Pääsääntöisesti koulutuksen hyödyt ovat sitä suurempia mitä nuoremmasta ja matalammin koulutetusta henkilöstä on kyse. Verotulojen ja tulonsiirtojen kautta nämä erot heijastuvat myös julkiseen talouteen.

Analyysin perusteella ja julkisen talouden näkökulmasta tarkasteltuna tutkintomuotoisen aikuiskoulutuksen hyödyt ylittävät kustannukset vain riittävän nuorille, pelkän perusasteen varassa oleville opiskelijoille. Tulokset kuvaavat keskimääräisiä vaikutuksia, eikä niistä voida vetää johtopäätöstä, että muun tutkintomuotoisen aikuiskoulutuksen optimaalinen määrä olisi nolla. Ne haastavat kuitenkin pohtimaan, jakautuvatko koulutuspanostukset eri kohderyhmien ja koulutusmuotojen välillä oikein, ja voisiko aikuiskoulutusta toteuttaa ja kohdentaa nykyistä tehokkaammin.

KOULUTUSPOLITIIKALLA ON luonnollisesti muitakin viitekehyksiä kuin inhimillinen pääoma, taloudellinen kasvu ja näistä syntyvä julkisen talouden hyöty. On kuitenkin ymmärrettävää, että kroonisesti heikon talouskasvun ja alijäämäisen julkisen talouden aikana nämä näkökulmat osaamisen täydentämiseen korostuvat.

ALLAN SEURI työskentelee finanssineuvoksena valtiovarainministeriössä. Hän on aiemmin työskennellyt mm. opetus- ja kulttuuriministeriössä ja tutkijana.