Läpi vaikka rämpimällä

Opintojen keskeytyminen on Suomessa yleistä. Tällä hetkellä joka kuudes alle 20-vuotias on lopettanut opiskelun vähintään kerran ennen toisen asteen tutkinnon suorittamista. Kun koulutuspolku katkeaa, tutkinnon valmistuminen viivästyy usein vuosilla tai jää jopa kokonaan suorittamatta.

OECD:n vertailussa Suomi on lähellä keskiarvoa. Vuoden 2023 tietojen mukaan 10,1 prosenttia 25–34-vuotiaista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa, kun OECD-maiden keskiarvo on 12,8 prosenttia.

Viimeisen vuosikymmenen aikana vajaa viidennes 20-vuotiaasta väestöstä oli suorittanut korkeintaan peruskoulun. Vielä 24-vuotiaidenkin keskuudessa peruskoulun varassa olevien osuus on ollut yli kymmenesosan. Oppivelvollisuusiän korottaminen on hillinnyt ilmiötä, mutta keskeytysten lukumäärä on edelleen korkea. Järjestelmässä on vuotoja, joiden tilkitsemiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja.

KOULUTUKSEN KESKEYTTÄMINEN heikentää nuorten mahdollisuuksia toimeentuloon ja hyvinvointiin. Ilmiö heijastaa haasteen myös koulutustasolle.

Nyky-yhteiskunnassa on yhä vähemmän työtehtäviä, joita voi tehdä ilman jatkokoulutusta. Lisäksi on merkkejä siitä, että työtä automatisoivat keksinnöt luovat aikaisempaa vähemmän uusia työtehtäviä.

Myös ansiot jäävät vaatimattomaksi. Peruskoulun varassa olevien henkilöiden tulotaso on laskenut vuoden 2010 jälkeen rajusti suhteessa korkeammin koulutettuihin. Keskimääräisiä tuloja heikentävät etenkin työttömyysjaksot, jotka voivat rapistaa inhimillisen pääoman pohjaa entisestään.

Koulutus itsessään tuskin ratkaisee peruskoulun varaan jääneiden haasteita. Keskeyttäminen on usein oire, jonka taustalla on myös muita työllistymistä heikentäviä tekijöitä, kuten terveyden tai elämänhallinnan ongelmat. Tästä huolimatta laaja kansainvälinen kirjallisuus osoittaa, että koulutus parantaa työmarkkinoilla pärjäämistä. Tämä on myös linjassa nuorten omien käsitysten kanssa: Vuoden 2024 Nuorisobarometrin mukaan peräti 95 prosenttia 20–24-vuotiaista uskoo, että koulutus parantaa työnsaannin mahdollisuuksia.

MITÄ ILMIÖLLE tulisi tehdä? Keskeyttäjien osuudet ovat olleet samankaltaisia jo vuosia pandemiasta ja koulutusreformeista huolimatta. Ei siis ole realistista odottaa, että yksittäisillä reformeilla olisi käänteentekevää vaikutusta. Koulujärjestelmän hienosäätämisen sijaan tarvitsemme muutoksia oppimista ympäröivään kulttuuriin ja sitä koskeviin ajattelutapoihin.

Vaivannäöstä ja koulussa pärjäämisestä pitää tehdä nuorten silmissä sosiaalisesti arvokasta. Olisi siis tärkeää, että nuorten auktoriteetit kuten vanhemmat, valmentajat tai sisällöntuottajat viestivät avoimesti omista oppimiskokemuksistaan.

On myös aika tuoda kehityspsykologien ääntä vahvemmin esiin. Tämän voisi aloittaa opettamalla nuorille nykyistä tavoitteellisemmin kasvun ajattelutapaa.

KASVUN AJATTELUTAPAA edustavat ihmiset uskovat, että osaaminen on harjoittelun tulosta. He ajattelevat, että heidän kykynsä suoriutua eri haasteista ei ole muuttumaton luonnontila, vaan kehitettävissä oleva ominaisuus. Tutkimusten mukaan tämä ajattelu tukee myös koulussa pärjäämistä.

Yhdysvalloissa on osoitettu laajamittaisella satunnaiskokeella, että kasvun ajattelutavan opettaminen parantaa koulumenestystä ja se on myös skaalattavissa kustannustehokkaasti.

Tutkimuksen verkkosivustolla toteutettu lyhyt harjoituspaketti paransi keskiarvoa yhtä paljon kuin altistuminen loistavalle opettajalle koko luku­ vuodeksi. Lisäksi nuoret valitsivat todennäköisemmin haastavia matematiikan opintoja vuosi intervention jälkeen.

Kasvun ajattelutavan tuottamat tulokset ovat niin lupaavia, ettei Suomikaan voi niitä sivuuttaa. Monet muutkin maat painivat samojen ongelmien kanssa. Parhaat ratkaisut kannattaa ottaa kokeiluun myös täällä.

JUHO JUNTTILA on taloustieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla. Hän tutkii toisen asteen koulutusreformien vaikutuksia.