Hyvä näkyvyys pienentää riskejä

Luonnon heikentyminen lisää talouden riskejä. Kun luontokato ja ilmastonmuutos etenevät globaalisti, todennäköisyys äkillisten keikahduspisteiden ylittämiselle kasvaa. Pitkällä tähtäimellä Suomen ja muidenkin maiden talous voi kehittyä vakaasti vain, jos luontopääoma säilyy riittävän hyvässä kunnossa. Talous on viime kädessä täysin riippuvainen luontopääomasta ja ekosysteemipalveluista.

Jotta riskeihin voidaan varautua ja niiden realisoitumista voidaan pyrkiä välttämään, riskejä täytyy ensin ymmärtää. Tähän tarvitaan tietoa ekosysteemeistä ja niiden kytkeytymisestä talouteen.

Ekosysteemitilinpito on keskeinen työkalu luontopääoman ja luonnon tarjoamien palveluiden seurantaan. Se kuvaa, kuinka paljon esimerkiksi Suomessa on eri ekosysteemejä, millainen niiden ekologinen tila on sekä millaisia palveluita luonnosta virtaa talouden ja yhteiskunnan käyttöön.

EU:n jäsenmaat tulevat julkistamaan ekosysteemitilinpidon tietoja ensimmäisen kerran vuonna 2026. Käytännössä maat tulevat raportoimaan oheisen taulukon aihealueiden 1–3 tietoja.

MITEN TÄLLAISIA tilastoja voitaisiin hyödyntää käytännössä? Sitra kutsui syksyn 2025 aikana ministeriöiden virkahenkilöitä, tutkijoita, viranomaisia sekä yritysten edustajia hahmottamaan ekosysteemitilinpidon hyödyntämisen paikkoja päätöksenteossa. Yksi esiin noussut aihe oli maankäytön suunnittelu.

Ekosysteemeistä kertovan tiedon avulla esimerkiksi toimintojen sijoittelussa voitaisiin tuoda näkyväksi eri vaihtoehtojen vaikutuksia luontoon ja ekosysteemipalveluihin, mukaan lukien myös niiden rahalliseen arvoon yhteiskunnalle. Esimerkiksi Tampere, Pirkkala, Espoo ja Helsinki ovat jo laatineet ekosysteemitilejä.

Hahmottamistyössä nähtiin, että kansallinen ekosysteemitilinpito voisi tukea myös maakunnallista maankäytön suunnittelua tai yritysten investointihankkeiden sijoittelua. Muina mahdollisina käyttökohteina nähtiin muun muassa julkisen, yksityisen ja finanssisektorin riskianalyysit – esimerkiksi skenaariotarkastelut erilaisten luontoriskien vaikutuksista.

Julkisen sektorin teemoina nähtiin muun muassa julkisen talouden kestävyyden arviointi, kustannushyötyanalyysit ja vaikutusarvioinnit sekä kansalliset strategiat ja tavoitteet, kuten esimerkiksi mineraalistrategia, biotalousstrategia ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Hahmottamisessa tunnistettiin myös tarve tarkemmalle analyysille tarpeista ja prosesseista, joihin ekosysteemitilinpidon tiedot vastaavat erityisen hyvin. Kokemuksia käytännön hyödyntämisestä on vielä vähän, vaikka ekosysteemitilejä on jo tuotettu suomalaisissa tutkimushankkeissa. Lisäksi haasteena nähtiin resurssien niukkuus, joka vaikuttaa sekä tietojen tuottamiseen että hyödyntämiseen eri prosesseissa.

MUTTA MILTÄ luontotiedon hyödyntäminen voisi näyttää pidemmällä tähtäimellä? Ekosysteemitilinpitotiedon tuominen yhteen makrotalousmallien kanssa nähtiin uutena ja kiinnostavana alueena.

Esimerkiksi EU-komission tutkimuskeskus Joint Research Centre on arvioinut haitallisen vieraslajin vaikutuksia maatalouden tuotantomääriin ja hintoihin kahdeksassa Euroopan maassa. Tuoreempi JRC:n raportti havainnollistaa kulutuskäyttäytymisen muutoksen vaikutusta Euroopan maiden bruttokansantuotteeseen ja ekosysteemipalveluihin.

On selvää, että ekosysteemitilinpito tuo merkittävän parannuksen yhteiskunnan kykyyn arvioida ja seurata luontoriskejä. Satsaus tilinpidon hyödyntämiseen ja kehittämiseen on investointi, joka vahvistaa edellytyksiä ohjata talouden kehitystä kestävämpään suuntaan. Tiedolla on parempi johtaa kuin luulolla.

TATU LEINONEN työskentelee Sitrassa asiantuntijana talouden kestävyyteen liittyvissä hankkeissa.