Talouskin hyötyy, kun luonto vahvistuu

Luontopääoma heikentyy. Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen jatkuvat. Seuraukset vaikuttavat julkiseen talouteen, yrityksiin ja kotitalouksiin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on arvioitu, että jo vuoteen 2030 tultaessa luonnon ekosysteemien heikkeneminen voi alentaa bkt:ta 6–12 prosenttia perusuraan verrattuna.

Jos ympäristöongelmat kärjistyvät, seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Siksi kasvua tavoiteltaessa on välttämätöntä huolehtia myös luontopääomasta.

Luonnon monimuotoisuus on arvokasta riippumatta siitä, kuinka paljon ihmiset siitä hyötyvät. Mutta se on tärkeää myös talouden kannalta: se auttaa ekosysteemejä sopeutumaan muutoksiin ja säilymään toimintakykyisinä. Luontopääomaa ei kokonaisuudessaan voi korvata ihmisen tuottamilla asioilla.

Professori Nicholas Stern esittää vuonna 2025 julkaistussa kirjassaan, että ympäristötoimista on muutakin hyötyä kuin vain haittojen vähentäminen. Luonnon hyväksi tehdyt investoinnit, innovaatiot ja yhteiskunnalliset muutokset toimivat talouskasvun moottoreina – ne ovat tämän vuosisadan kasvutarina.

Paremmat mittarit tukevat päätöksiä

Toimien ja politiikan suunnittelun tueksi tarvitaan uusia mittareita ja tietopohjaa. Yksi uusista mittareista on luontojalanjälki. Se mittaa tuotannon ja kulutuksen vaikutuksia luontoon samalla tavalla kuin hiilijalanjälki ilmastoon.

Jalanjälkitieto tukee myös varautumista hitaisiin ja äkillisiin muutoksiin tuotantoketjuissa sekä luontopositiivisten liiketoimintamallien kehittämistä.

Toinen tärkeä mittaristo on ekosysteemitilinpito. Se tuo näkyväksi luonnon tilaa ja sen tarjoamia palveluita. Näitä tietoja voidaan hyödyntää päätöksenteossa, kuten maankäytön suunnittelussa tai riskien ja skenaarioiden arvioinneissa.

Myös kansantalouden tilinpitoa uudistetaan. Luonnonvarojen ehtymistä aletaan seurata samoin kuin muutakin kiinteän pääoman kulumista.

Jotta talous kehittyy kestävämpään suuntaan, tarvitaan uuden tietopohjan aktiivista käyttöönottoa politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa, tavoitteiden asettamisessa ja talouden ohjauksessa – sekä arviointivälineiden kehittämistä tiedon hyödyntämisen tueksi.

Samalla tulee kiinnittää huomiota myös ihmisten kokemuksiin. Jos talouden kehitystä ohjaavat toimet koetaan epäreiluiksi, ne eivät etene. Tarvittaessa toimien vaikutuksia voidaan kompensoida tulonsiirroilla tai alueellisilla tukitoimilla, säilyttäen samalla tavoitellut kannustinvaikutukset.

Viisaita ratkaisuja Suomelle

Kun kansantaloutta kehitetään kiertotalouden suuntaan, Suomelle aukeaa mahdollisuus kasvattaa bkt:ta siten, että neitseellisten luonnonvarojen kulutusta voidaan vähentää ja ilmastopäästöjä alentaa. Kiertotalous vaikuttaa myönteisesti myös luonnon monimuotoisuuteen.

Kiertotalouden laitteisiin ja palveluihin liittyy myös vientimahdollisuuksia. Ratkaisuiden avulla voidaan vahvistaa omavaraisuutta ja vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista. Tämä parantaa huoltovarmuutta. Kiinnostavia mahdollisuuksia avautuu myös sellaisille ratkaisuille, jotka auttavat sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Pyrkimykset turvata raaka-aineiden saantia Euroopasta tulevilla mineraaleilla tarjoavat Suomelle kasvun mahdollisuuksia. Kaivosten vaikutukset eivät kuitenkaan ole vain myönteisiä. Sidosryhmätyön, kompensaation ja paikallisten sopimusten avulla voidaan pyrkiä rakentavaan vuorovaikutukseen ja paikallisten hyötyjen kasvattamiseen.

Myös kasviperäisten proteiinien tuotantoon liittyy merkittäviä mahdollisuuksia. Niillä voidaan vauhdittaa viennin kasvua, terveyden ja ympäristöhyötyjen edistämistä sekä omavaraisuuden vahvistamista.

Yleisemmin maatalousympäristöissä on tärkeää vaalia sekä maan kasvukuntoa että luonnonarvoja laajemmin. Metsien luontopääoman vahvistamiseksi tarvitaan muutoksia, joiden kustannukset ja hyödyt ovat merkittäviä.

Yksi mielenkiintoisista mahdollisuuksista talouden ja luonnon parempaan vuorovaikutukseen liittyy markkinamekanismiin: luonnonarvomarkkina voisi toimiessaan kanavoida yksityistä rahaa luonnon vahvistamiseen sekä luoda ansaintamahdollisuuksia maanomistajille ja kysyntää ennallistamisen palveluille.

Luonnon terveyshyödyt, kuten mielenterveyden tukeminen ja kansansairauksien ehkäisy, voivat tuoda tuntuvia säästöjä terveydenhuollossa ja parantaa väestön työkykyä. Hyötyihin kiinni pääsemiseksi tarvitaan luonnon terveysnäkökohtien sisällyttämistä kaavoitukseen ja osaksi sote-palveluita.

Viime kädessä talouden toiminnan ja luontopääoman kohentamisen yhteensovittamisessa on oleellista 1) vähentää negatiivisia ympäristövaikutuksia ja 2) satsata luonnon tilan parantamiseen.

Kyse on laajasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Hallitusti pienin askelin etenemisen kustannukset ovat alhaisemmat kuin katastrofien pakottamana.

Jotta askelia saadaan otettua oikeaan suuntaan, luontopääoma on viisasta pitää mukana myös lyhyen tähtäimen talouspolitiikassa. Ratkaisuja on jo olemassa ja niihin liittyy myös kasvun mahdollisuuksia. Kyse ei ole kurjistamisesta, vaan hyvinvoinnin säilyttämisestä ja kasvattamisesta.

TATU LEINONEN työskentelee Sitrassa asiantuntijana talouden kestävyyteen liittyvissä hankkeissa.