Iso peli vaatii uudet otteet

Pieni avotalous on erityisen riippuvainen vapaan ja sääntöperustaisen talousjärjestelmän toiminnasta. Matalat kaupan esteet, epäreilujen kilpailuasetelmien purkaminen ja kansainväliseen oikeuteen perustuva riitojen ratkaiseminen ovat mahdollistaneet suomalaisille yrityksille tasaveroisen aseman globaaleilla markkinoilla.

Nyt toimintaympäristö on muuttunut. Puhutaan geotaloudesta, jossa valtapolitiikkaa pelataan myös taloudessa, ja jossa ulko ja turvallisuuspolitiikan sekä talouspolitiikan väliset rajat hämärtyvät.

Globalisaation avoimuus on muodostunut geotaloudelliseksi riskitekijäksi, kun talousvirtojen turvallisuusulkoisvaikutukset ovat tulleet ilmi. Niihin kuuluvat etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailun synnyttämä suhteellisen edun tavoittelu, jossa ei haluta antaa kilpailijalle taloudellisen yhteistyön hyötyjä sekä valtioiden kyky aseistaa kansainvälisiä riippuvuuksia valtapolitiikan välineeksi (Farrell & Newman 2019).

Samaan aikaan taloudellisen hallinnan järjestelmä on lamautunut, kun Yhdysvallat on kieltäytynyt nimittämästä jäseniä Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisun valituselimeen. Suomelle tämä merkitsee kasvavaa haavoittuvuutta: markkinoille pääsy, kriittisten panosten saatavuus ja yritysten oikeussuoja riippuvat aiempaa enemmän suurvaltojen intresseistä yhteisten sääntöjen sijaan.

GEOTALOUDELLISEN VARAUTUMISEN rooli korostuu tällaisessa ympäristössä. Varautuminen edellyttää Suomen omien kriisinkestävyys ja neuvottelukykyjen kasvattamista. Siihen pyritään vähentämällä kriittisten alojen taloudellisia riippuvuuksia ja hajauttamalla taloussuhteita. Lisäksi Suomen on hyödynnettävä osaamistaan ja strategista sijoittumistaan globaaleissa arvoketjuissa tekemällä itsestään korvaamattoman kumppanin mahdollisimman monille muille maille.

Pienen talouden on kuitenkin mahdoton hallita riskejä yksin – on kyse sitten geopolitiikasta tai geotaloudesta. Euroopan unioni on ainoa foorumi, jonka kautta Suomi voi toimia tarpeeksi suuren toimijan osana.

EU pystyy neuvottelemaan tasavertaisesti suurvaltojen kanssa ja ajamaan yhteisten pelisääntöjen noudattamista. EU:n voi siksi hahmottaa eräänlaisena geotaloudellisena puolustusliittona, jonka jäsenmaat voivat yhdessä vahvistaa kollektiivista taloudellista turvallisuuttaan.

EU onkin alkanut toteuttaa omaa taloudellisen turvallisuuden strategiaansa. Esimerkiksi kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös, ulkomaisten suorien sijoitusten seuranta, pakottamisen vastainen instrumentti sekä sirusäädös kuuluvat poliittiseen kollaasiin, joka tähtää unionin taloudellisten lihasten vahvistamiseen.

EPÄONNISTUNUT NEUVOTTELUTULOS kauppakiistassa Yhdysvaltojen kanssa viittaa kuitenkin siihen, että kehitys on vielä puolitiessä. Syy ei ole yksin taloudellisen vallan puutteessa:

EU on edelleen hallitseva kauppavalta, jolla on paljon vipuvartta mistä vääntää. Unioni on kuitenkin intresseiltään hajanainen ja toimissaan hidas. Monien uudistusten ja investointien toteutus on jäänyt puolitiehen.

Riskinä on jopa putoaminen kehityksen kelkasta. Draghin raportti osoittaa, että Euroopan kilpailukyky ja kriisinkestävyys vaativat satojen miljardien eurojen panostuksia, joita jäsenvaltiot eivät kykene rahoittamaan yksin.

Suomen on tuettava EU:n taloudellisen turvallisuuden vahvistamista myös silloin, kun se edellyttää yhteisiä investointeja ja rahoitusvälineitä. Jos Suomi haluaa turvata oman taloudellisen kilpailukykynsä geotalouden aikana, sen on herättävä todellisuuteen, jossa pelisäännöt ovat muuttuneet ja jossa on oltava valmis toimimaan yhteisen eurooppalaisen rintaman yhtenä osana, pelikaverina.

Tämä on ainoa uskottava strategia suomalaisten yritysten kilpailukyvyn varmistamiseen geopoliittisen epävarmuuden oloissa. Toisentyyppinen toiminta vaikeuttaisi hyvinvointiin ja elintasoon liittyviin tavoitteisiin pääsemistä.

TOMI KRISTERI työskentelee Ulkopoliittisessa instituutissa Globaali turvallisuus ja hallinta -tutkimusohjelmassa. Hän tarkastelee tutkimuksessaan kansainvälisen politiikan ja poliittisen talouden kysymyksiä erityisesti geotalouden, huoltovarmuuden ja kauppapolitiikan näkökulmista.