Vakaus hyvä, vauhti puuttuu

Suomen yritysrahoitusjärjestelmä on vakaa ja turvallinen. Se kuuluu jopa Euroopan kärkeen, jos asiaa tarkastellaan tyypillisen toimintansa vakiinnuttaneen yrityksen aineellisten investointien näkökulmasta.

Kasvun kannalta rahoituksen tärkein piirre on sen kyky erotella paremmat ideat huonommista. Parhaat yritykset saavat tarvitsemansa voimavarat ja huonommat jäävät ilman. Järjestelmä siis jakaa niukkuutta.

Oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen roolit yrityksen ohjaamisessa ovat keskeisiltä osin päinvastaiset. Kun yritys toimii normaalisti, omalla pääomalla on täysi valta määrätä yrityksen sisäisestä toiminnasta. Kannustimet purevat, sillä oma pääoma hyötyy ylisuhtaisesti yrityksen menestyksestä.

Vieraalla pääomalla on rajoitettu etuoikeus kassavirtaan mutta ei sisäistä määräysvaltaa. Se ei varsinaisesti hyödy yrityksen kasvusta.

Historian seurauksena Suomi on velka- ja pankkikeskeinen rahoitusjärjestelmä – Ruotsiin ja erityisesti Yhdysvaltoihin verrattuna. Tämä on varsinkin taloudellisten murrosten oloissa kasvua rajoittava tekijä.

OMAN PÄÄOMAN omistajilla pitää olla näkemystä kasvun suunnista sekä halua ja kykyä osallistua aktiivisesti yrityksen hallintoon kasvun aikaansaamiseksi. Suomessa on joukko bisnesenkeleitä, pääomasijoittajia sekä varakkaiden yksityishenkilöiden tai sukujen lukuun sijoittavia yhtiöitä (ns. family office), joilla on tällaista näkemystä, halua ja kykyä.

Nämä omistajat myötävaikuttavat toimillaan kohdeyritysten kasvuun, mikä on huomattavasti muiden kohdeyritysten kasvua rivakampaa.

Fakta kuitenkin on, että osaavia ja aktiivisia omistajia on aivan liian vähän. Tämä on yksi suomalaisen yritysrahoitusjärjestelmän pullonkauloista. Omistajuuden laatu ei riitä kansantalouden tasolla tavoiteltavan kasvun saavuttamiseen.

KASVUN RAHOITUSTA voi ajatella ketjuna, joka alkaa siemenvaiheesta ja päättyy globaaliin skaalautumiseen. Kun iso yritys kasvaa samalla prosentilla kuin pieni, tulon muutos on tietysti absoluuttisesti suurempi. Kansantaloudellista merkitystä ja vaikutusta on enemmän.

Sekä julkisella että yksityisellä puolella yritysrahoituksen haasteet painottuvat nuorempiin, pienempiin, innovatiivisempiin, kansainvälisempiin ja kasvuhakuisempiin yrityksiin. Ongelmat liittyvät enemmän oman kuin vieraan pääoman ehtoiseen rahoitukseen.

Mitä pitemmälle kasvun ketjua menee, sitä suuremmiksi Suomen yritysrahoitusjärjestelmän haasteet kasvavat.

Talouden pieni koko vaikuttaa asiaan, kuten myös investointipankki- ja pääomasijoitustoiminnan lyhyehkö historia. Lopputuloksena on, että Suomesta puuttuu ”aivan viimeisimmän vaiheen” globaali skaalautuminen. Kasvun suurimmat hedelmät jäävät poimimatta.

SUOMEN YRITYSRAHOITUKSEN perusviritys suosii enemmän vakautta kuin kasvua. Kansantalouden aneeminen kasvu ei silti selity rahoitusmarkkinoiden puutteilla vaan pikemminkin tätä edeltävällä vaiheella, eli liian pienellä joukolla tai laiskasti toteutetulla uusien ajatuksien etsimisellä ja niihin tarttumisella.

On vaikea nähdä, että haasteita voitaisiin ratkaista yksistään suoraa julkista yritysrahoitusta lisäämällä. Tärkeimmän työkalun pitäisikin olla yksityisen yritysrahoitusjärjestelmän laajentaminen ja syventäminen.

Tarvitaan nippu toimenpiteitä, jolla rahaa, ohjausta ja valvontaa kanavoidaan enemmän niille, jotka uskaltavat investoida aineettomaan pääomaan, kansainvälistymiseen ja radikaaleihin innovaatioihin.

Seksikkäät startupit hallitsevat julkisuutta. Mutta kansantaloudelliset vaikutukset kumpuavat helpommin ja nopeammin laajasta vakiintuneiden mutta uudistuvien yrityksien joukosta, joka uskaltaa ajatella isosti.

PETRI ROUVINEN on Sitran Ratkaisut-toiminnon vanhempi neuvonantaja, joka työskentelee tutkimuksen neuvonantajana myös Etlassa. Rouvinen keskittyy tutkimuksessaan erityisesti elinkeino- ja kilpailupolitiikkaan liittyviin kasvun ja kilpailukyvyn teemoihin.