Melkein sama sävel

Suomen taloutta vaivaavat samat ongelmat kuin muutakin Eurooppaa. Väestö ikääntyy ja tuottavuuskasvu on heikkoa. EU-maat muodostivat yhä 54 prosenttia ja euroalue 36 prosenttia Suomen kokonaisviennistä vuonna 2024. Suomen ja Euroopan kohtalot on kiedottu yhteen monillakin vahvoilla säikeillä.

Eurooppa on menettänyt suhteellista asemaansa talouden suorituskyvyssä erityisesti Yhdysvalloille. Työn tuottavuuteen on revennyt Yhdysvaltojen ja euroalueen välille jo kymmenien prosenttien kuilu. Se on syventynyt edelleen vuodesta 2021 lähtien energiakriisin ja Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan Ukrainassa seurauksena.

Heikko taloudellinen ympäristö on näkynyt myös tuotannollisten investointien kehityksessä: Vuosina 2007–2024 tuotannolliset investoinnit (muut kuin asuntoinvestoinnit) kasvoivat Yhdysvalloissa peräti 75 prosenttia ja Isossa-Britanniassa 35 prosenttia, kun euroalueella kasvu jäi reiluun 20 prosenttiin (ks. Hukkinen ym. (2025)).

Tuotannollisten investointien suhteellinen kuilu euroalueen ja Yhdysvaltojen välillä on revennyt finanssikriisin jälkeen jo 50 prosenttiin. Suomen tilanne näyttää sitäkin surkeammalta. Kuva on huolestuttava, sillä ilman investointeja ei ole kasvuakaan.

Kasvun käynnistämiseksi Euroopan tulisi kuroa erot umpeen tai vähintäänkin pienentää niitä. Tämä koskee niin innovaatioiden määrää, tuottavuutta kuin investointejakin.

Käänne edellyttää niukkojen resurssien tehokasta suuntaamista, erityisesti määrätietoista panostamista koulutukseen ja tutkimukseen, niin kansallisesti kuin eurooppalaisilla hankkeillakin skaalaetuja tavoitellen. EU:n sisämarkkinoiden, jotka ovat vajaat erityisesti palveluiden osalta, päättäväinen kehittäminen hyödyttäisi huomattavan paljon Suomen kaltaista avointa taloutta.

Vuonna 2025 aloittaneen Euroopan komission painopiste sääntelyn yksinkertaistamisesta on askel oikeaan suuntaan, sillä liika sääntely jarruttaa kasvua ja investointeja. Säästämisen ja investointien unionin (SIU) viimeistely parantaisi pienten ja kasvavien yritysten rahoituksen saatavuutta EU-maissa.

Myös puolustukseen on tunnetusti panostettava nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa enemmän. Tälläkin sektorilla menoja olisi järkevää kohdentaa mahdollisimman paljon puolustusteollisuuden t&k-investointeihin, jolloin siellä syntyviä innovaatioita voitaisiin hyödyntää myös siviilipuolella. Se parantaisi pitkän aikavälin talouskasvua ja helpottaisi kasvavien puolustusmenojen aiheuttamia julkistalouksien velkapaineita.

Jos edellä kuvatut toimet onnistuttaisiin toteuttamaan jokseenkin toivotusti, voisi euromaiden bkt:n kasvupotentiaali nousta tulevina vuosina lähemmäksi kahta prosenttia.

Se ei kuulosta paljolta, mutta olisi selvästi enemmän kuin nykyinen, alle 1,5 prosentin potentiaalinen talouskasvu, johon kansainväliset järjestöt ovat päätyneet odotuksissaan. Toimet nostaisivat myös Suomen potentiaalista talouskasvua. Uusien teknologioiden kyvykkäänä hyödyntäjänä tunnettu pieni avotalous saattaa hyötyä tästä jopa enemmän kuin muu Eurooppa.

Eurooppa on ollut viime vuosikymmeninä vahva erityisesti uusien teknologioiden soveltamisessa. Tärkeimmät teknologiset innovaatiot tehdään tätä nykyä usein Euroopan ulkopuolisissa maissa kuten Yhdysvalloissa.

Sutjakka teknologisten innovaatioiden kuten tekoälyn käyttöönotto olisi luonteva valinta myös Suomelle. Sillä tiellä Suomi voisi edetä jopa muuta Eurooppaa nopeammin, ainakin vanhojen näyttöjensä perusteella. Suomi on ollut etevä uusien teknologioiden haltuunotossa ja skaalaamisessa koko yhteiskuntaa hyödyttävästi.

Mutta tämä vaatii sitä, että Suomi ja Eurooppa käyttävät entistä kevyemmät, mutta sittenkin hyvien instituutioiden ansiosta varsin kelvolliset korttinsa oikein. Muuten edellä kuvattu myönteinen kasvutarina jää näkemättä.

MARKKU LEHMUS työskentelee Suomen Pankissa rahapolitiikan ja euroalueen talouden toimiston toimistopäällikkönä. Hän on tutkimustyössään kehittänyt ennuste- ja politiikkasimulointeihin soveltuvia makromalleja sekä tarkastellut muun muassa verotuksen makrotaloudellisia vaikutuksia.