Mieluummin tuottavuutta kuin malttia

Suomen kustannuskilpailukyky heikkeni jyrkästi finanssikriisin jälkeen. Työn tuottavuus notkahti, mutta palkkojen kasvu jatkui entiseen tapaan. Tilannetta jouduttiin korjaamaan pitkään maltillisilla palkankorotuksilla ja kiky-sopimuksella. Vuoden 2016 jälkeen kustannuskilpailukyky on pysytellyt suunnilleen keskimääräisellä tasolla. Se ei ole erityisen hyvä, mutta ei huonokaan.

Tämä näkyy myös ulkomaankaupassa. Vienti ei ole kasvanut nopeasti, mutta kuitenkin pääosin heikosti kasvaneen kysynnän tahdissa. Vaihtotase on ollut pitkälti tasapainossa finanssikriisin jälkeisten alijäämien jälkeen, mutta vuosituhannen vaihteen suurista ylijäämistä ei ole tietoakaan.

Kustannuskilpailukykyä mitataan yleensä yksikkötyökustannuksilla eli työvoimakustannuksilla suhteessa työn tuottavuuteen. Ne kertovat, kuinka paljon arvonlisän tuottaminen maksaa työvoimakustannuksina. Yksikkötyökustannuksia voidaan mitata sekä nimellisinä että reaalisina, ja niistä on erilaisia versioita.Yleensä mittarit antavat kuitenkin varsin samanlaisen kuvan kustannuskilpailukyvyn kehityksestä.

REAALISELLA KILPAILUKYVYLLÄ tarkoitetaan talouden kykyä tuottaa markkinoilla arvostettuja tuotteita, ja se muodostuu talouden resursseista ja rakenteista. Sitä voidaan mitata epäsuorasti erilaisilla mittareilla, mutta lopulta keskeinen tunnusluku on työn tuottavuus suhteessa verrokkimaihin.

Suomen heikentyneestä reaalisesta kilpailukyvystä kertoo se, että tuottavuuden kasvu on ollut verrokkimaita hitaampaa lähes koko ajan finanssikriisin jälkeen. Finanssikriisi ja Nokian romahdus veivät taloudesta sen tuottavinta tuotantoa, ja työn tuottavuus laski selvästi suhteessa verrokkimaihin. Vuosina 2015–2020 tuottavuuden kasvu ylsi verrokkimaiden tahtiin, mutta on sen jälkeen ollut taas hitaampaa.

Suomessa työn tuottavuus oli vielä vuonna 2024 suurin piirtein samalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä vuonna 2007. Euroalueella ja Ruotsissa työn tuottavuus oli kasvanut yli 10 prosenttia ja Yhdysvalloissa reilusti yli 20 prosenttia.

JOS TUOTTAVUUDEN kasvu on verrokkimaita hitaampaa, myös työvoimakustannusten kasvun on oltava hitaampaa. Muuten kustannuskilpailukyky heikkenee ja vienti kehittyy kysyntää heikommin.

Suomessa työvoimakustannukset (käytännössä palkat) ovatkin kasvaneet verrokkimaita hitaammin jo yli kymmenen vuoden ajan. Vuodesta 2013 lähtien ne ovat nousseet Suomessa noin 10 prosenttia vähemmän kuin Tanskassa ja yli 20 prosenttia vähemmän kuin Ruotsissa.

Kustannuskilpailukyvystä on syytä pitää huolta, sillä sen korjaaminen on yleensä kivuliasta ja kestää pitkään. Taloudellisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin huono tilanne, jos korjaus joudutaan tekemään heikentämällä palkkoja suhteessa verrokkimaihin.

Kaikki voittaisivat, jos tuottavuus kasvaisi kilpailijoita nopeammin tai edes samaa tahtia. Tällöin myös palkat voisivat nousta nykyistä nopeammin.

Näin tapahtui Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Työvoimakustannukset kasvoivat selvästi verrokkimaita nopeammin, mutta hintakilpailukyky pysyi hyvänä ja jopa parani, koska tuottavuus kasvoi vielä nopeammin. Harvat muistelevat pahalla noita kultaisia kasvun vuosia.

Finanssineuvos JANNE HUOVARI on valtiovarainministeriön ennustepäällikkö ja Tuottavuuslautakunnan puheenjohtaja. Tuottavuuteen ja kilpailukykyyn hän on perehtynyt myös aiemmassa tutkimustoiminnassaan.