Liiankin onnellinen kansa?

Hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, mutta hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen. Tähän väitteeseen yhtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) kyselyssä vuonna 2024 yhä 72 prosenttia suomalaisista.

Erityisen lämpimästi hyvinvointivaltiota kannattivat eläkeläiset. Parhaassa työiässä olevilla, eli 26–55-vuotiailla into hyvinvointivaltion turvaamiseen oli jonkin verran vähäisempää, mutta kaikissa ikäryhmissä vähintään 60 prosenttia vastaajista yhtyi väitteeseen (Kujanpää, 2024).

Hyvinvointivaltion rakentaminen onnistui 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun työikäinen väestö lisääntyi ja talous kasvoi. Eläkkeet olivat silloin surkeita. Eläkeläisiä oli vähän suhteessa työikäisiin. Verotulot kasvoivat, kun talous kasvoi. Osa lisätuloista ohjattiin hyvinvointipalveluiden parantamiseen. Vapaa-aikaakin saatiin lisää.

Talouskasvua ei ole enää viimeiseen 17 vuoteen ollut. Hyvinvointivaltion menot ovat kuitenkin kasvaneet voimakkaasti.

VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN ON suurin syy. Palvelumenot suurenevat myös siksi, että terveydenhuollon laatu paranee esimerkiksi tehokkaampien lääkkeiden myötä. Ilman talouskasvua hyvinvointivaltio ei pysty kattamaan kasvavia menojaan verotuloilla. Julkinen sektori on velkaantunut viime vuosina noin kymmenen miljardin euron vuosivauhtia.

Talouskasvua voi syntyä vain kahdesta lähteestä: tehdyt työtunnit lisääntyvät tai työtuntien aikana saadaan aikaan enemmän ja parempaa. Tuottavuus on pitkällä aikavälillä ainoa hyvinvoinnin lähde, mutta se ei yksin takaa hyvinvointivaltion rahoitusta. Palkat nimittäin kasvavat yleisen tuottavuuden kasvun vauhtia myös julkisella sektorilla, vaikka siellä tuottavuus ei kasvaisi. Julkisten palveluiden hinta nousee.

Esimerkiksi alakoulun opettajan on vaikea nostaa työtunnin aikaista tuotostaan. Julkisen sektorin tuottavuus kasvaakin yleensä muuta taloutta hitaammin. Tämä on yksi olennainen tekijä hyvinvointivaltion rahoitushaasteen taustalla.

SUOMI EI VOI silti sivuuttaa tuottavuuskasvun vauhdittamista. Hyvinvointivaltion ahdinkoa auttaisi erityisen paljon julkisen sektorin, esimerkiksi terveydenhuollon tuottavuuden paraneminen.

Jos terveydenhuollossa onnistutaan tuottamaan terveyttä enemmän tai paremmin vähemmillä resursseilla, tuottavuus nousee. Tuottavuuden kasvu helpottaa myös eläkejärjestelmän rahoittamista, sillä eläkkeisiin tuottavuuden nousu valuu vain pieneltä osin.

Tuottavuutta voidaan kiihdyttää esimerkiksi koulutustason parantamisella, tutkimusmenojen lisäpanoksilla ja talouden kilpailullisuuden lisäämisellä. Myös työvoiman liikkuvuus, verotuksen keventäminen ja sääntelyn hillitseminen vaikuttavat myönteisesti. Politiikan keinot ovat tärkeitä, mutta tulokset tulevat hitaasti ja niihin liittyy epävarmuutta. Tämän olemme nähneet ja kokeneet Suomessa.

KASVUA TÄYTYY KAIVAA siis myös työtunneista. Talouden rahoittajien määrä kasvaa, kun yhä useampi suomalainen on työllinen ja tekee aiempaa pidemmän työuran. Myös maahanmuutto lisää taloudessa tehtyjä työtunteja.

Eläkeikää ja työllisyysastetta on saatu nostettua 2000-luvulla, ja etenkin iäkkäämpien suomalaisten työllisyysaste on noussut. Osa hyödystä on kuitenkin sulanut työtuntien vähäisemmän määrän seurauksena.

Korkean tuottavuuden työntekijöiden tuntien lisäys olisi erityisen houkuttelevaa, sillä silloin nousisi työtuntien lisäksi myös kansantalouden keskimääräinen tuottavuus. Eurostatin mukaan korkean tuottavuuden erityisasiantuntijat tekevät Suomessa peräti kaksi viikkotuntia vähemmän töitä kuin ruotsalaiset kollegansa.

Hyvinvointivaltio tarvitsee talouskasvua, jotta se säilyy tai jopa kukoistaa.

Suomalaiset sanovat arvostavansa hyvinvointivaltiota, mutta nykyisellä työpanoksella ja tuottavuudella nykyisiin palveluihin ei ole varaa. Hyvinvointivaltiota tukevan talouskasvun saavuttamiseksi tarvitaan lisää työtunteja. Ovatko suomalaiset valmiita käärimään hihat?

SANNA KURRONEN työskentelee vanhempana ekonomistina Suomen Pankissa seuranta-alueenaan maailmantalous ja raaka-ainemarkkinat. Ennen keskuspankkia hän työskenteli toista vuosikymmentä ekonomistin tehtävissä liikepankeissa.