Luonnonvarojen käyttö irti talouskasvusta

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat merkittäviä maailmanlaajuisia haasteita. Ongelmien taustalla on etenkin neitseellisten luonnonvarojen kasvava käyttö. Kansainvälisen luonnonvarapaneelin mukaan luonnonvarojen otto ja jalostus tuottavat noin 55 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja yli 90 prosenttia luontokadosta.

Suomessa tilanne on samankaltainen: vuonna 2019 luonnonvarojen otto, ensivaiheen jalostus ja rakentaminen tuottivat lähes 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja yli 90 prosenttia luontokadosta.

Suomalaisten materiaalijalanjälki on yli kolminkertainen EU:n keskitasoon verrattuna ja resurssituottavuus (BKT/DMC) on varsin heikko (Ruokamo ym. 2024). Vuonna 2024 Suomen luonnonvarojen jalostusarvo oli vain 42 prosenttia EU:n keskitasosta ja 52 prosenttia Ruotsin tasosta.

Kestävä tulevaisuus vaatii luonnonvarojen käytön merkittävää järkeistämistä ja siirtymistä kiertotalouden periaatteisiin.

MILLAISIA VAIKUTUKSIA olisi siirtymällä hiilineutraaliin kiertotalouteen? Savolainen ym. laativat kolme talouden keskeiset sektorit kattavaa kiertotalouden skenaariota (perus-, kiertotalous- ja hiilineutraalisuusskenaariot). Ne ulottuvat vuoteen 2035. Ympäristölaajennetulla talousmallilla arvioitiin skenaarioiden määrällisiä vaikutuksia talouteen, muun muassa BKT:hen ja työllisyyteen sekä ympäristöön, kuten luonnonvarojen käyttöön, kasvihuonekaasupäästöihin ja luontokatoon.

Tutkimuksen mukaan siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen on toteutettavissa luonnonvarojen kulutusta kasvattamatta ja taloutta heikentämättä (ks. kuva). Samalla saavutetaan selviä vähennyksiä kasvihuonekaasupäästöissä ja maltillisia myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.

Kiertotaloustoimien seurauksena BKT kasvaa ja työn tuottavuus vahvistuu. Yritykset tuottavat enemmän arvonlisäystä, sillä materiaalien käytön tehostuminen vähentää tuotantopanosten tarvetta ja uusioraaka-aineet korvaavat neitseellisiä luonnonvaroja.

Talous muuttuu palveluvetoisemmaksi, mikä heijastuu muun muassa työvoiman kohdentumiseen. Pääoman osuus BKT:n muodostuksessa supistuu.

Tuonnin rooli Suomen kansantaloudessa pienenee, kun materiaalitehokkuus paranee ja kotimaisen energian osuus kasvaa. Samalla kiertotaloudessa tarvittavien laitteiden ja palveluiden vientimahdollisuudet ovat huomattavia.

YMPÄRISTÖVAIKUTUKSIA VOIDAAN siis irtikytkeä talouskasvusta, kun kiertotalous otetaan laajasti käyttöön teollisuudessa, rakentamisessa, kulutuksessa, ruokajärjestelmässä ja energiasektorilla. Puhdas energiasiirtymä on kiertotaloussiirtymässä välttämätön, ja toisaalta kiertotaloudella on tärkeä lisäarvo vähähiilisyyden tavoittelussa.

Jotta kiertotaloussiirtymä voi toteutua, tarvitaan lisää kunnianhimoa, vapaaehtoista toimintaa sekä näitä tukevaa sääntelyä ja ohjausta. Tässä muutoksessa niin yrityksillä, kotitalouksilla kuin julkishallinnollakin on oleellinen rooli. Muuttuva talousjärjestelmä mahdollistaa taloudellisen hyvinvoinnin ylläpitämisen, joskin kiertotalous merkitsee niin tuotannon kuin kulutuksen ajattelua uudelta pohjalta.

ENNI RUOKAMO työskentelee tutkimusprofessorina Suomen ympäristökeskuksessa ja Jyväskylän yli opiston kauppakorkeakoulussa. Tutkimuksen kohteena hänellä on mm. kiertotalouden markkinoiden kehittyminen ja vaikutusten arviointi. HANNU SAVOLAINEN toimii Suomen ympäristö keskuksessa erikoistutkijana ja on perehtynyt ympäristölaajennettujen talousmallien käyttöön kiertotalouden skenaarioanalyyseissä.