Luonto ei neuvottele

Luonnonvaraisen elämän hiipuminen ei ole ainoastaan eettinen kysymys. Luontokato uhkaa myös taloudellisen tuotannon ja kulutuksen perusedellytyksiä. Talous voi kukoistaa, kun ymmärrys talouden luontovaikutuksista paranee.

Luonto köyhtyy maan- ja merenkäytön, luonnonvarojen suoran hyödyntämisen, ilmastonmuutoksen, saasteiden ja haitallisten vieraslajien takia. Nämä viisi luontokadon ajuria ovat avainasemassa luontohaittojen tunnistamisessa.

Luontojalanjälki kertoo, miten jokin tuote, palvelu, yritys tai valtio vaikuttaa ympäristöön. Jalanjäljen laskennan avulla voidaan esimerkiksi tunnistaa tuotannon ja kulutuksen maankäyttö ja sen luontohaitat.

Niin ikään voidaan mitata esimerkiksi kansantalouden ilmastopäästöjä ja niiden luontohaittoja. Luontojalanjäljen tarkoitus onkin samanlainen kuin laajasti tunnetulla hiilijalanjäljellä: haittojen mittaamisen virtaviivaistaminen tehokkaan päätöksenteon ja viestinnän tueksi.

LUONTOJALANJÄLJEN LASKENTAA on testattu jo monissa eri tapauksissa. Tutkimusten mukaan suomalaisten luontojalanjälki muodostuu esimerkiksi ruoan kulutuksesta, liikenteestä, tavaroiden ja palveluiden kulutuksesta sekä energiankulutuksesta. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten keskimääräinen suomalainen, viidennes maailman lajeista olisi vaarassa hävitä sukupuuttoon pitkällä aikavälillä.

Tutkijat ovat tarkastelleet myös yritysten, kaupunkien ja valtioiden luontojalanjälkeä. S-ryhmän luontojalanjälki muodostuu pääosin elintarvikkeista ja polttoaineista. Tampereen kaupungin luontojalanjälkeä kasvattavat varsinkin elintarvikkeiden hankinnat, energiankulutus sekä rakentaminen.

Uusi mittari sopii monenlaisiin tarkoituksiin. Jotta laskennan tuloksia pystytään hyödyntämään tehokkaasti, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä laskennan toteutukseen.

Isossa-Britanniassa käytetään valtiollista tietokantaa yritysten hiilijalanjäljen laskentaan. Suomessa rakentamisen päästötietokanta on oivallinen esimerkki laskennan yhtenäistämisestä. Samaan tapaan Suomessa voitaisiin kehittää luontojalanjäljen arvioinnin valtiollinen tietokanta, jota yritykset ja julkinen sektori hyödyntäisivät.

Yhtenäinen tietopohja luo vakaamman perustan seurannalle ja sääntelylle. Se myös tehostaa yritysten kykyä ennakoida, pienentää ja hyvittää luontojalanjälkeään sekä mahdollistaa luontopositiivisten liiketoimintamallien kehittämisen.

Kulutuksen luontojalanjäljen seuranta loisi oivallisen pohjan ennakoivalle sekä muutoksiin sopeutuvalle taloudelliselle järjestelmälle. Tällainen seuranta voisi valaista myös vihreään vientiin liittyviä markkinamahdollisuuksia.

Suomen kannattaa seurata myös omien rajojen ulkopuolella tapahtuvia muutoksia. Globaalissa talousjärjestelmässä tapahtuvat luontohaitat voivat muodostaa merkittäviä riskejä myös Suomen ruoka- ja energiaturvallisuudelle. Parempi ymmärrys tuotantoketjujen luontojalanjäljestä parantaa kykyä varautua niin hitaisiin kuin äkillisiinkin muutoksiin ja uhkiin.

LUONTOJALANJÄLKEÄ VOIDAAN ohjata esimerkiksi vero- ja tukipolitiikan avulla sekä mahdollistamalla tieteeseen pohjautuvat luonnonarvomarkkinat – kuten päästökaupassa.

Luontohaittojen vähentämisen rinnalla Suomi voisi keskittyä myös luontopositiivisten liiketoimintamallien tukemiseen, sillä luontokadon pysäyttäminen edellyttää myös ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä.

Myönteisten vaikutusten mittaaminen on vielä alkutekijöissään. Ekologisten kompensaatioiden laskentamallien avulla voidaan kuitenkin jo nyt määrittää esimerkiksi ennallistamisen positiivisia luontovaikutuksia. Jalanjäljen rinnalle voi siis tulla myös kädenjälki. Sen avulla voidaan laskea esimerkiksi markkinoille tuodun kasvisruokatuotteen myönteinen vaikutus, kun uutuustuote korvaa jalanjäljeltään painavampia ruokatuotteita.

Luonnon asettamista taloudellisista reunaehdoista ei voi neuvotella. Luontojalanjäljen hallinta ja luontopositiivisen liiketoiminnan tukeminen ansaitsevat omat paikkansa pitkäjänteisen talouspolitiikan ytimestä.

SAMI EL GENEIDY on yritysten ympäristöjohtamisen tutkija ja Jyväskylän yliopiston Luontojalanjälki-tutkimusryhmän johtaja. Hän kehittää yritysten luontojalanjäljen laskentaa sekä keinoja luontovaikutusten pienentämiseksi.