Luontoarvot rikastavat päättäjän mittaristoa

Bruttokansantuote (bkt) on tuttu ja toimiva mittari. Sen puutteet tulevat kuitenkin nopeasti vastaan, kun puhutaan hyvinvoinnista tai kestävästä kehityksestä. Tuotannon määrän lisäksi on otettava huomioon myös tuotannon laatu, vaikutukset ympäristöön ja yhteiskunnan pitkän aikavälin hyvinvointi.

Bkt ei juurikaan huomioi ympäristövaikutuksia, luonnonvarojen käyttöä tai ekosysteemien heikentymistä. Siksi se on ongelmallinen mittari kestävän kehityksen näkökulmasta. Tuotanto aiheuttaa monenlaisia ulkoisvaikutuksia kuten luontokadon kiihtymistä ja vesistöjen saastumista. Nämä ilmiöt vaikuttavat talouteen ja hyvinvointiin sekä suoraan että välillisesti.

Keskustelua talouden mittareiden laajentamisesta on käyty jo vuosikymmeniä. Viime vuosina keskustelua on vauhdittanut etenkin taloustieteilijä Partha Dasguptan raportti. Se korostaa, että tilastoinnissa tulisi huomioida taloudellisen pääoman lisäksi myös luontopääoma ja inhimillinen pääoma.

Bkt-tilastointiin jo kuuluva täydennysosa, ympäristötilinpito, rakentaa siltaa talouden ja ympäristön välille. Se suodattaa ja muokkaa ympäristödatan sopivaksi taloustilastojen kehikkoon.

LUONTOARVOJEN YHDISTÄMINEN taloudellisen toiminnan raameihin tarjoaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon. Voimme käyttää tuttuja talouslukuja mutta laajennetulla sisällöllä.

Suomen ympäristötilinpitoa säätelee EU-lainsäädäntö. Tilastokeskus tuottaa vuosittain sen mukaista ilmapäästöjen sekä energia- ja materiaalivirtojen tilinpitoa. Metsätilinpidosta huolehtii Luonnonvarakeskus.

Näiden tilien avulla voidaan vertailla, kuinka paljon vaikkapa luonnonvaroja käytetään tai ilmapäästöjä syntyy suhteessa taloudelliseen tuotokseen, esimerkiksi jokaista tuotettua euroa kohden. Lisäksi seurataan vihreää taloutta eli ympäristöliiketoimintaa, ympäristönsuojelumenoja, ympäristöveroja ja ympäristötukia.

Tilastointi on laajentunut portaittain vuodesta 2011 lähtien. Vuoden 2026 lopussa otetaan jälleen yksi merkittävä askel, kun kansallinen ekosysteemitilinpito tuotetaan ja raportoidaan ensimmäistä kertaa.

Ekosysteemitilinpito standardoitiin YK:ssa vuonna 2021. Se on merkittävä edistysaskel biodiversiteetin ja ympäristön tilan seurannassa. Sen vahvuuksia ovat kokonaisvaltainen näkemys ekosysteemeihin sekä paikkatietoulottuvuus.

Ekosysteemitilinpito jakaa koko Suomen pinta-alan ruutuihin, joiden ekosysteemityyppi ja ekologinen tila määritetään. Näin voidaan seurata esimerkiksi metsämaan, viljelysmaan tai urbaanin ympäristön määrää ja muutoksia sekä niiden tarjoamia palveluja kuten luonnon virkistyskäyttöä, pölytystä ja ilman epäpuhtauksien suodatusta.

Ekosysteemitilinpito seuraa määritelmiltään sekä kansantalouden tilinpitoa että ympäristötilinpitoa, joten näiden kaikkien tietoja yhdistetään keskenään.

MYÖS BKT:N laskentaa uudistetaan, jotta se huomioi luonnon aiempaa paremmin. Juuri valmistunut SNA-standardin (kansallinen tilinpito) päivitys muun muassa täydentää kansantalouden varaluokituksia uusiutuvien energiavarojen osalta. Jatkossa luonnonvarojen ehtymistä seurataan siinä missä muutakin kiinteän pääoman kulumista.

Mineraalien ja metsien kuluminen ei ole enää vain taustatekijä. Tämä muutos heijastuu julkisen ja yksityisen talouden päätöksiin, kuten myös julkiseen keskusteluun.

Mittareiden uudistaminen vie aikaa, mutta edistystä tapahtuu koko ajan ja suunta on oikea. Jos yhteiskunta haluaa tehdä kestäviä päätöksiä, taloudellista toimintaa ei enää mitata irrallaan luonnosta ja hyvinvoinnista. Uudet tilastot ja laajennukset tarjoavat paljon mahdollisuuksia, mutta niiden vaikuttavuus toteutuu vasta, kun tieto otetaan aktiivisesti käyttöön politiikassa ja talouden ohjauksessa.

JOHANNA PAKARINEN on Tilastokeskuksen johtava asiantuntija vihreään siirtymään liittyvissä tilastoissa. Pakarinen tutkii ja kehittää mittareita, jotka tekevät talouden ja ympäristön yhteyden näkyväksi ja tukevat kestävää päätöksentekoa.