Paikallisia vaikutuksia ei voi sivuuttaa

Matkailua ajatellaan usein ”pehmeänä” elinkeinona. Erityisesti pohjoisessa ja syrjäseuduilla sen nähdään tuovan elinvoimaa ja työllisyyttä hiljentyville alueille. Matkailun vaikutusten luontoon ja paikallisiin katsotaan olevan vähäisempiä kuin esimerkiksi metsätalouden tai kaivosteollisuuden.

Mielikuvat vahvistavat näitä käsityksiä: Lomamatkalla Suomessa luonto tuottaa hyvinvointia, ilma on mitatusti puhdasta, omaperäinen kulttuuri on tuotteistettu elämyksiksi ja kaduilla voi kulkea ilman pelkoa. Matkailijoille on tarjolla hetki elämää maailman onnellisimman kansan parissa. Matkailun avulla voidaan luoda positiivisia mielikuvia Suomesta globaalin epävakauden keskelle.

Vuonna 2035 matkailun arvioidaan tuottavan 11,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta: vuotuinen kasvu on arviolta 3,5 prosenttia siinä missä muu talous kasvaa 2,5 prosentin vauhtia. Matkailukulutuksen ennakoidaan lisääntyvän 7 prosenttia seuraavalla vuosikymmenellä.

SUOMEN LENTOKENTILLÄ matkustajien määrä kasvoi reilut 4 prosenttia vuonna 2025.125 Houkuttelevin oli Rovaniemi, jossa matkustajamäärä kasvoi lähes 20 prosenttia. Kaupungissa yöpyy vuosittain yli 1,7 miljoonaa matkailijaa, kun asukkaita on noin 65 000. Varsinkin lyhytvuokraus ja vertaismajoituspalvelut ovat lisänneet suosiotaan. Asukasmäärään suhteutettuna Rovaniemellä on jo enemmän listattuja vertaismajoituskohteita kuin Helsingissä tai Barcelonassa.

Matkailun vaikutuksia tai edes mittakaavaa ei täysin tunneta Suomessa. Niiden hallintaan ei myöskään ole yhteisiä malleja tai käytäntöjä, joiden noudattamista edellytettäisiin kaikilta.

Nykyisellään matkailun kestävyyden edistäminen perustuu vapaaehtoisuuteen, kuten Sustainable Travel Finland -sertifikaattiin. Seuraavaksi tarvitaan kokonaisvaltaisempia ja rakenteellisia hallinnan keinoja – sellaisia, jotka huomioivat ensisijaisesti planetaariset rajat.

MATKAILUELINKEINOA LEIMAA vahva sesonkiluonteisuus, mikä vaikuttaa muun muassa työn houkuttelevuuteen. Ala työllistää erityisesti kansainvälisiä sesonkityöntekijöitä, nuoria ja naisia. Matkailutyöhön liittyy prekaarin työn piirteitä, kuten epävarmuutta, uramahdollisuuksien vähyyttä ja työntekijöiden asumisjärjestelyiden puutteita.

Matkailun vaikutus käsillä olevaan ilmastokriisiin on niin ikään tunnistettava. Matkailu aiheuttaa globaalisti noin 9 prosenttia kasvihuonepäästöistä. Samalla kun muut elinkeinot siirtyvät kohti päästöttömyyttä, matkailun päästöjen on arvioitu kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä.

Myös Suomessa ja erityisesti Lapissa lentämisen päästöjen hallinta on keskeinen kysymys. Lisäksi matkailun kulutuskeskeisyyttä on syytä tarkastella kriittisesti: sesonkiluonteisen ja rajatulle segmentille kohdennetun infrastruktuurin ja palveluiden sijaan tarvitaan ratkaisuja, jotka edistävät monikäyttöä ja paikallista tuotantoa.

ILMASTOMUUTOS ETENEE pohjoisessa neljä kertaa nopeammin kuin maapallolla yleensä. Silti juuri pohjoiset alueet voivat tulevaisuudessa näyttäytyä yhä houkuttelevampina matkakohteina puhtaan luonnon ja miellyttävien sääolosuhteiden ansiosta. Jo nyt esimerkiksi Rovaniemen matkailu kasvaa 16 prosentin vuosivauhtia.

Paikallinen väestö ja luonto on otettava kehittämisen lähtökohdaksi sen sijaan, että ne nähdään hyödynnettävinä resursseina. Matkailun kasvun ei tule asettaa asukkaita, kulttuureita tai alueita eriarvoiseen asemaan eikä vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.

Suomella on edellytykset toimia kestävän matkailun edelläkävijänä. Tämä vaatii parempaa ymmärrystä siitä, millainen elinkeino matkailu on jakuinka sitä hallitaan kestävästi ja eettisesti.

OUTI RANTALA on vastuullisen arktisen matkailun professori. Hän vetää Kestävät luontokulttuurit -tutkimusyhteisöä Lapin yliopistossa ja toimii humanistisen ympäristötutkimuksen dosenttina Turun yliopistossa.